Saisimmeko kerättyä tähän runoketjun, kokeillaan. Kirjoita tähän sinulle tärkeä runo.

Lumi tuli ja sitten suli!



Lyhyt ja ytimekäs teksti nuoruudesta!

"Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä;

miss' ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell' on Jumalakin."

Sano heti jos minä häiritsen,

hän sanoi astuessaan ovesta sisään,

niin minä lähden saman tien pois.



Sinä et ainoastaan häiritse,

minä vastasin,

sinä järkytät koko minun olemustani.

Tervetuloa.



- Eeva Kilpi

Sellainen runo joka alkaa, että



Vieras on virta ja vieras on vene,

eivät ne unelmies uomia mene....



En muista miten jatkuu, mutta on mielestäni hyvä.

Jumala, ota vastaan tämä yksi pienemmistäsi,

joka juuri kasvoi minun sisälläni,

mutta ei koskaan saanut kasvaa elinkelpoiseksi kohtuni ulkopuolella.

Minun on vaikea jättää sinun huomaasi tämä elämä,

josta piti tulla minun lapseni, sillä en halua hyväksyä tätä.



Jumala, ota vastaan myös sekasortoinen sisimpäni.

Suruineen, kiukkuineen ja itkuineen.

Epäilys sinua kohtaan, joka annat ja otat takaisin.

Kiitollisuus siitä, että lyhyeksi aikaa

annoit minun huostaani tämän pienen ihmisen kehittymisen.



Ilo, jonka annoit minulle, kun yhä elin odotuksen aikaa.

Kaipuu nähdä elämä, joka eli ja kasvoi sisälläni.

Tyhjyys, pysähtynyt hiljaisuus, nyt kun kaikki on ohi.

Jumala, ympäröi rakkaudellasi ja parantavalla hyvyydelläsi

sureva sydämeni ja vertavuotava ruumiini.

Anna minulle voimaa uskoa että myös tässä tilassa olen sinun kuvasi.



-Christina Lövestam-

Kauan olen ollut etsimässä

vastausta yhteen kysymykseen.

Mitä oikein tahdon elämässä?

Tänään viimein tiedän, mitä teen.



Tahdon lähteä ja tahdon palata.

Tahdon murjottaa ja pitkään halata,

tehdä paljon töitä, pitää aina lomaa,

tahdon outoa ja ihan ikiomaa.



Tahdon yksin olla, tahdon perheen,

olla oikeassa, tehdä erheen.

Tahdon nukkua ja pitkään valvoa,

tahdon inhota ja jotain palvoa.



Suuren mysteerin olen ratkaissut,

tiedän mitä tahdon elämältä.

Turhat elon esteet olen katkaissut.

Näin pohtinut olen reunalta tältä.



Tahdon tummaa, tahdon vaaleaa,

tahdon tulikuumaa, haaleaa,

maistaa makeaa, syödä suolaista.

Tahdon sylkeä ja tahdon nuolaista.



Tahdon kaikkea, en juuri mitään,

löytää reitin länteen, mennä itään.

Tahdon olla siellä, tahdon olla täällä

rankkasateella ja helteisellä säällä.



Tahdon elää maalla, kaupungissa,

tahdon olla hiiri, villikissa.

Tahdon olla luja mies, tuntea kuin nainen,

erottua joukosta, olla samanlainen.



Tahdon olla rautaa, pajupuuta,

kaipaan aurinkoa, kuin myös kuuta.

Tahdon jotain pystyttää, jotain alas suistaa.

Tahdon kaiken unohtaa, niin paljon muistaa.



On hyvä tietää mitä haluaa,

tulevalle silloin antaa kättä.

Muuten tyhjää luuta kaluaa,

elämä voi jäädä elämättä.

Olen kuusivuotias ihminen,

ja kertoisitko,

mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhatädeiltä kysellyt,

mutta he ovat vain hymyilleet.

Talkkarikin on hämmentynyt,

hän sanoi: odotahan nyt.



Naapurin pihalla kerrottiin,

että pienet lapset on tehty niin,

että vettä ja jauhoja sekoitettiin,

ja taikina lapseksi muokattiin.

Sen jälkeen uunissa paistettiin,

ja sitten elämään käskettiin.

Äiti, tehdäänkö lapsia niin?



Äiti, voidaanko tällaista pientä lasta

tehdä lehmän vasikasta,

jos korvat vain ottais pois?

Ei antaisi lupaa ammumaan,

vaan käskisi sanoja sanomaan,

ja pyytäisi pottaan pissaamaan,

ja kahdella jalalla kulkemaan.



Äiti, voisko pelto- ja kasvimaassa

ihmisen taimia kasvattaa,

kuten porkkanaa, heinää ja muuta?

Miten taimet vauvaakin pienemmät

pellon mullassa pärjäävät,

kun siellä madot ja jyrsijät

ja sateet ja tuulet myrskyisät?



Jos minut on tehty sairaalassa

tai tehtaassa lapsia valmistavassa,

niin mistä ne rakennusaineet saivat?

Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen?

Miten jalkani saivat liikkeeseen?

Mistä huono olo, kun tuhmasti teen?

Mistä itku, kun sattuu varpaaseen?



Lapseni, pieni olet ymmärtämään,

mutta väärin teen, jos vaiti jään,

joten rakennusaineista kerron.



Se on ainetta kultaa kalliimpaa,

sitä ei rahalla ostaa saa.

Ei kasvata meri, ei metsä, ei maa,

silti jokainen sitä voi omistaa.

Taivaan isämme kultaisin

meille lahjoitti paketin,

joka sisältää rakennusaineen.



Käyttöohje on yksinkertainen:

"Käytä ainetta reilusti tuhlailleen,

sitä säilytä lämmössä sydämen."

Se on rakennusainepakkaus,

jonka päällä on teksti RAKKAUS.

Tästä, lapseni, sinut tehtiin.