Kaksiosainen nimi

Te keillä on kaksi osainen nimi (esim. Anna-Maija) kutsutaanko teitä vain ensimmäisellä nimellä? Entä tutut joilla kaksiosainen nimi kutsutaanko heitä koko nimellä?

on Juhamatti. Häntä kutsutaan joko Juhamatiksi tai lempinimellä. Itse vieroksun jos joku kutsuu häntä Juhaksi, JM menettelee. Yleensä ihmiset kirjoittavat nimen Juha- Matti tai Juha Matti, sekin häiritsee mutta on ihan ymmärrettävää. Itsekin kutsun ihmisiä sillä nimellä jonka he itse kertovat, eli Hanna- Reetta on Hanna- Reetta eikä Hanna... Kyllä ihmiset yleensä korjaavat jos "sanoo väärän nimen"... =)

Suurimmalla osalla on kuitenkin lempinimi, joka on joko toinen osa tuosta koko nimestä tai sitten jokin väännös. Ja on tosi raivostuttavaa, kun virallisiin papereihin tulee aina koko nimi, jota esim. kaverit eivät välttämättä edes tiedä.



Ja sitten kaikki tsiljoonat ongelmat, joita aiheutuu, kun kutsumanimi on jotain muuta kuin oikea virallinen nimi. Kaiken maailman kastetodistuksia joutuu tuhraamaan uudelleen, kun "Mairen" nimi onkin oikeasti "Marja-Leena". Saatika sitten ongelmat kansainvälisessä yhteistyössä, joissa on muutenkin omat kiemuransa... ARGH.

Eikö kaikki oo joskus ollu lapsia... ;) Minä voisin ainakin kaikista noista syistä huolimatta antaa lapselleni kaksiosainen nimen. En tosin anna kaksiosaista nimeä sen perusteella että esikoisella on "normaalinimi"... :)

ja on se niin helvetin vaikeaa kutsua sillä lapsen nimellä.



Jos nimi oli Anna-maija...



Keskustelu menee lähes järestään, että

- mikäs tämän lapsen nimi on

- "Anna-Maija"

- "Anna" onkin kaunis nimi



Muskarissakin opettaja kutsuu aina lasta "Annaksi".



En jaksa joka paikkaan korjata. Mutta raivostuttaa nämä idiootit, jotka eivät osaa lasta kutsua omalla nimellä.



lapsella on kuitenkin todelal kaunis nimi

Noita jotka ei voi kutsua ihmisiä sillä nimellä joka heille kerrotaan... Jos mulla ois tytär jonka nimi ois Anna-Maija ja Haluaisin että häntä kutsutaan Annaksi niin silloin esittelisin hänet Annana. Hyvin yksinkertaista, vaan ei kaikille...

Jos antaa asiassa periksi niin tietenkin ihmiset alkavat kutsua eri nimellä. Mutta jos sitkeästi aina muistuttaa mikä se nimi on niin kyllä ne ihmiset pian oppivat.

Suurimmalla osalla on kuitenkin lempinimi, joka on joko toinen osa tuosta koko nimestä tai sitten jokin väännös. Ja on tosi raivostuttavaa, kun virallisiin papereihin tulee aina koko nimi, jota esim. kaverit eivät välttämättä edes tiedä.

Ja sitten kaikki tsiljoonat ongelmat, joita aiheutuu, kun kutsumanimi on jotain muuta kuin oikea virallinen nimi. Kaiken maailman kastetodistuksia joutuu tuhraamaan uudelleen, kun "Mairen" nimi onkin oikeasti "Marja-Leena". Saatika sitten ongelmat kansainvälisessä yhteistyössä, joissa on muutenkin omat kiemuransa... ARGH.

Liisa- Cheryll? :)

ehkä kohtuutta ja kompaktiutta, ja jos lapsen nimi on joku Emma-Margaretha ja sitä joutuu käyttämään usein, niin ehkä se kieltäymys sanoa koko nimeä on passiivis-aggressiivista vastarintaa sille, että yksinkertaisesta asiasta eli ihmisen nimestä on tehty turhan hankala savotta.

En jaksa joka paikkaan korjata. Mutta raivostuttaa nämä idiootit, jotka eivät osaa lasta kutsua omalla nimellä.

lapsella on kuitenkin todelal kaunis nimi

Epäilen että joskus ne pitkät kaksiosaiset nimet on niin mahtipontisia, ettei sitä nimeä kerta kaikkiaan tahdo saada suustaan ulos. Melko hassua, jos tarkemmin ajattelee. Perhekerhossa on yksi tällainen outo ja epäsopiva kaksiosainen nimi lapsella, ja välttelen sanomasta nimeä! Ehkä se on sit sitä, että nimi on minusta tosi nolo ja jo sen sanominen herättää jotain tyhmää myötähäpeää tai nolostusta.

Hänen nuoruudenystävänsä kutsuvat häntä sukunimellä. Minä taas olen kutsunut häntä etunimellä siitä asti kun tutustuin häneen, ja nykyään kaikki noita nuoruudenkavereita lukuunottamatta kutsuvatkin häntä koko etunimellä. Enkä oikein ymmärräkään, miksi olisi helpompi sanoa yhdeksänkirjaiminen sukunimi kuin yhtä pitkä etunimi.

Taitaa olla ainutlaatuinen nimi kaverilla... :) Ei olekaan ihan perus Nico-Petteri... ;)

"Liisa-Cheryliä" on niin vaikea käyttää. Ajattelin ensin että ongelma olisi jonkinlainen myötähäpeä mutta sehän on tietysti se että epäilen että reaktioni näkyy puheestani tai kehonkielestäni ja periaatteessa sopuisana ihmisenä en tietysti haluaisi aiheuttaa kitkaa itseni ja ko. äidin välille. Alitajuisesti pelkään, että jos sanon nimen, niin en pysty peittämään mitä mieltä olen siitä. Joten sitten kiertelen ja sanon että teidän tyttö jne. Jos joutuisin käyttämään nimeä useammin kuin kerran viikossa, niin ehkä siihen sitten paremmin tottuisikin.

Liisa- Cheryll? :)

Mutta vähän sinne päin. Ei nyt ihan noin eri maailmasta nimet kummiskaan :).