Lue keskustelun säännöt.
Psykologia, psykiatria tai terapeuttia (+ muita asiaa tuntevia) paikalla?
01.10.2008 |
Olen elänyt tic-oireiden kanssa lapsuudesta saakka. Ne eivät ole kuitenkaan häirinneet minua muuten kuin ärsyttävyydellään. Eli minulla on ollut kavereita ja olen ollut ns suosittu. Oireita ovat nenän nyrpistys, silmien rutistelu, kurkun muljauttelu, sormien ja varpaiden yhteen painaminen. Kaikkiin näihin fyysisiin oireisiin liittyy se, että minun on tehtävä tekemäni liike, jotta kyseinen ruumiinosa tuntuu. Tätä on vaikeata selittää, mutta muuten ruumiinosa tuntuu joko epämääräiseltä tai kutiavalta.
Pakkoajatuksia on ollut monia, mm autojen laskeminen liikkuvassa autossa niin, että jokaisen lyhtypylvään välimatkalle on mahduttava tietty määrä autoja tai joku läheinen kuolee jne. Nämä ajatukset ovat nykyään todella lieviä, eivät mitenkään häiritseviä, mutta nämä tic-oireet fyysisinä liikkeinä häiritsevät. Ne ovat niin pieniä, että eivät estä mitenkään sosiaalista elämääni. Osaan itsekin ottaa asian huumorilla ja ystäväni asiasta vitsailevatkin, koska tietävät hyvän itsetuntoni.
Ongelmaksi on tullut se, että kurkun "pakkoliike" on niin voimakas ja toistan sitä niin usein, että kurkku on todella arkana jatkuvasti. Joskus silmissäni liike oli niin voimakasta, että ne verestivät. Lisäksi siivoaminen on saanut elämässäni vähän turhan suuren roolin. Imuroin pari kertaa päivässä ja lattiatkin pesen pari kolme kertaa viikossa. Minulla on pieniä lapsia ja iso koti, joten aikaa olisi muuhunkin. Huomaan tässä siivoamisessa jotakin samaa, kuin tic-oireissa, sillä voin todella huonosti, jos en voi siivota. Tuntuu, että sekoan.
Onko minun syytä hakea tähän apua? Tarkoitan lääkkeellistä apua? Olen sairastanut nuorena syvän masennuksen, sekä pakko-oireisen häiriön, mutta masennuksesta ei ole enää tietoakaan. Kun olin lääkityksellä (seroxat & Xanor), pakko-oireet hävisivät. Voisiko masennuslääkkeet auttaa näihin tic-oireisiin? Muuten olen elämäni kunnossa, mutta pakko vaan jatkaa näitä liikkeitä ja se ketuttaa. En kykene lopettamaan, vaikka kuinka päätän.
Kiitos, jos joku viitsii vastata!
Kommentit (8)
pakko-oireiselta häiriöltä, johon on saatavissa apua lääkityksellä. Kannattanee siis hakeutua psykiatrin vastaanotolle, jotta saat elämäsi vähän helpommalle mallille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vain mietin, että auttaako lääkkeet tähän? Mutta tiesitkin kertoa, että auttavat. Ehkä on pakko sitten vaan taas ottaa yhteyttä mt-toimistoon. Vai saisinko lääkkeet terveyskeskuslääkäriltä?
Olen terapiassa käynyt vuosia siitä mitään apua saamatta. Toki se auttoi pahimpaan oloon masennuksessa, mutta nyt ei ole pahaa oloa, on vain nämä hemmetin oireet.
ovat indisoituja myös pakko-oireiseen häiriöön. Tk-lääkärisi voi hyvin aloittaa sinulle lääkityksen ja tarvittaessa konsultoida mt-puolta tai lähettää psykiatrille. Kerro vana heti alussa oireesi ja kerro haluavasi apua lääkityksen muodossa. Tsemppiä! :)
t: tk-lääkäri
Ja lisään, että käytetäänkö pakko-oireiseen häiriöön serotoniinin takaisinottajia? Niistä tulee huono olo, seksuuaalivietti kalpenee, orgasmi muuttuu mahdottomuudeksi ja ajatukset muutenkin pumpuloitui. Niitä en tahtoisi syödä. Olen vaikka mielummin tällainen pakko-oireilija, kuin menetän seksuaalisuuteni. Olen muutenkin niin tottunut tähän olotilaan, että en edes tajua pitää tätä suurenakaan ongelmana ennen kuin alan miettiä asiaa tarkemmin.
T: Ap
Tuntuu vain, etten raaskisi. Se maailma on jotenkin niin kaukana historiassa, että en sinne haluaisi palata.
Voiko olla, että kaikista masennuslääkkeistä ei aiheutuisi samoja oireita?
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan olemassa muunlaisiakin lääkkeitä kuin serotoniinin aineenvaihduntaan vaikuttavia. Tärkeintä on, että löydät itsellesi hyvän hoitavan lääkärin, jonka kanssa löydätte lääkityksen, johon olet tyytyväinen.
Aurinkoista syksyä!
t: se tk-lekuri
Mukavaa syksyn jatkoa myös sinulle!
T: Ap
Masennus tosin löytyy edelleen. Ja pakkosiivous on menossa ohi.