Auttakaa. Vauva 10 kk ja niiiin äärettömän raskas hoidettava.

Otapa yhteys neuvolaan tai varaa aika lastenlääkärille.

täällä mös kohtalotoveri,kuopus pian 2v ja aina ollut kova nariseen!!Esikoinen on sellainen tyytyjä ja meinattiin perseellemme lentää kun kuopus syntyi,se kitinä alkoi jo synnytyssalissa mutta eiköhän se tästä:)

nakin - valitettavasti.

Itku ei siis ole kipuitkua, vaan juuri sellaista kitinää, ettei mikään miellytä. Esikoisella oli vauvana allergioita ja siitä aiheutuva itku/huuto oli hyvin erilaista. Kurja kuulla, ettei muilla ole mennyt tämä vaihe ohi vauvan tullessa leikki-ikään. Oletteko löytäneet mitään hyviä toiminta/suhtautumistapoja kiukuttelevaan vauvaan? Jätättekö esim. välillä noteeraamatta vauvan kitinän tms? t. ap

Meillä joko kitisi tai tyhjensi kaappeja tavaroista. Silloin oli hiljaa kun oli pahanteossa. 2 vuotiaana kulki perässä ja ruinasi kitisten päästä syliin. Koko päivän olisi halunnut sylissä olla.

Ota lapsi mukaan kaikkiin mahdollisiin kotitöihin, joihin voisi osata osallistua. Osaako ojennella pyykkejä korista, "pyyhkiä pölyjä" omalla rätillä, jaksaisiko seurata kun laitat ruokaa, ja "auttaa" jne.? Tee lapsesta mahdollisimman "tarpeellinen". Meillä tämä auttoi avälillä aika paljonkin vaativan kitikiti-sylikissan kanssa:).

Vauvaikäinen ei todellakaan kiukuttele, tai ole tahallaan itkuinen, vasta taapero osaa sen taidon.

Esim. jos on lapsivieraita, joiden perässä voi kulkea. Ongelma on siinä, ettei oikein mikään ole vauvan mielestä mielekästä tekemistä tai asiat jaksavat kiinnostaa vain hetken. Ei ole pätkääkään kiinnostunut esim.leluista. Välillä tuntuu, että vauva vain on oppinut tuollaisen tavan olla siis, että pitää kitistä koko ajan. Siksi mietinkin olisiko joitain tapoja katkaista kyseinen käyttäytymismalli vai onko se mahdotonta näin pienen kohdalla.

Lainaa kirja Liisa Keltinkangas-Järvinen, Temperamentti. Siinä ohjeita vanhemmille.

jos kitinä loppuisi siihen. Mutta kitisee yhtälailla myös sylissä. Lohdullista kuulla, että myös muilla on ollut tällaisia vauvoja.

Meidän kitisijä kitisee vieläkin, nyt 8 vuotias:D Perus nega neiti.

tuon kirjan olemmassaolon. Olen lukenut kyseisen kirjan aikoinaan ja siinä oli kyllä paljon asiaa. Otan asian vielä neuvolassa puheeksi, mutta en valitettavasti usko sieltä apua saavani. Terveydenhoitajakin on vain todennut, että jotkut vauvat vain ovat tyytymättömämpiä kuin toiset. Lisäksi vastaanotolla vauva on yleensä ollut tyytyväinen. Itseasiassa tuntuu, että vauva on paljon tyytyväisempi aina kun pääsee pois kotoa. Eikö tämän ikäiselle pitäisi riittää hyvin vielä kodin tarjoamat virikkeet? Toki ulkoilemme päivittäin ja tapaamme myös tuttavaperheitä.

Jos näin on käytä vauvaa vyöhyketerapiassa muutamia kertoja siitä voi oikeasti saada avun.



Ystävän vauva oli kitisijä ja häntä käytettiin vyöhyketerapiassa ja saivat avun. Tarvitsee useamman käynnin kuin yhden.

ja se pitäisi saada selville.



Jotain kipua jossain päin kehoa veikkaisin olevan tai lapsi ei siedä hankausta joka tulee kehoon.



Kerroit että tuota kitinää on ollut koko pienokaisen eliniän jo sen pitäisi saada ymmärtämään sinut vanhempana ettei tuo ole kiukuttelua ja tahallista.



En ymmärrä miksi et ole vienyt lasta tutkittavaksi tai jos olet et ole vaatinut riittäviä selvityksiä vauvan pahaan oloon. Lastenlääkärille mars mars

Tuttavani lapsi oli myös tyytymätön, kitisi jja narisi paljon. Tosin myös hengitys oli rohisevaa, oli jatkuvassa flunssassa.



Astmadiagnoosia ei voitu iän puolesta tehdä, mutta lääkkeet hän sai; aamuin illoin astmalääkettä.



Lapsi muuttunut ihan silmissä. Tosi reipas, ei kitise, ei kiukkua. Ilmeisesti jatkuva hankala hengittäminen stressasi, ja toisaalta: itkemällä happi kulkee parhaiten keuhkoihin.

niin kokeilisin itsekin vaikka tuota vyöhyterapiaa ja tutkituttaisin allergiat. Ei minusta ihan normaalia, vaikka meilläkin on vaativa 1v. (kova sylittelijä ja seurankipee tyyppi:) niin ei sentään koko aikaa kitise.

Meillä esikoinen muuten aikanaan kitisi koko päivän jos oli ummetusta, ja tekee sitä vieläkin (4v.).

Vaikka onhan se niinkin, että toiset vain ovat kovin paljon vaativampia ja helpommin tyytymättömänpiä kuin toiset.

eli tuon ikäisen kitinä kertoo pahasta olosta. Syitä voi olla monia: allergia, refluksi, astma... Meidän jatkuvasti tyytymätön vauva muuttui 10kk iässä täysin, kun korvat putkitettiin. Oli liimakorvat, joiden ei kuulemma pitäisi aiheuttaa kipua, mutta epämukavaa oloa ilmeisesti aiheutti sen verran, että vauva alkoi heti nukkua putkituksen jälkeen paremmin ja oli päiväsaikaan tyytyväinen. Miten teidän vauva nukkuu?

eikä ole millekään allerginen eikä mitään muutakaan sairautta. Nyt koululaisena sama meno jatkuu, aina ärtyistä ja helposti leimahtava

10-vuotias ja ollut aina koko perheemme vaikein hoidettava koko ajan. Näin on ollut siitä huolimatta, että hänellä on kolme pienempääkin sisarusta. Mielestäni hän on perustyytymätön luonne, jota täytyy vain kasvatuksella yrittää työntää syrjään. Raskasta.

Uskon siis, että tämä voi olla luonne kysymys. Alkoi jo synnärillä, kun minä yöt kanniskelin käytävässä vikisevää vauvaa muiden nukkuessa ja sitä se on vielä tänäkin päivänä. Ei niin pienitä asiaa, ettei siitä tarvitsisi kitistä. Toisaalta hoitopaikassa sitten kitinää ei juuri kuulu, mutta kotona kyllä senkin edestä. Ja äidillä pahaa hermot säännöllisesti....