Auttakaa. Vauva 10 kk ja niiiin äärettömän raskas hoidettava.
Siis ei tee juuri muuta kuin kiukuttelee, selvästi on vain pahalla päällä koko ajan. Itku on sellaista kitisevää ja narisevaa ja lähes taukoamatonta. Tätä on jatkunut jo 10 kk eikä loppua näy. Itselläni on todella pitkä pinna, jaksan olla näyttämättä hermostumista vauvalle, pidän sylissä (vaikka aina ei todellakaan tekisi mieli, kun toinen kiukuttelee siitä huolimatta). Hyssyttelen vaan ja lopulta, kun en muuta keksi enää olen vain hiljaa ja kuuntelen huutoa. Onko muilla kokemusta tällaisista vauvoista, onko toivoa muutoksesta vai jatkuuko sama meno leikki-iässä. Meillä vauva on lähtenyt aikaisin liikkeelle joten siitä ei ole kiinni. Antakaa neuvoja, miten toimia tällaisen vauvan kanssa, jotta arki sujuisi paremmin?
Kommentit (27)
Ja jos vielä esikoisellasi on ollut allergioita niin sitä suuremmalla syyllä. Allergiathan voi toisilla tehdä valtavia vatsakipuja mistä seuraa huutoa mutta toisille taas lievempää pahaa oloa, levottomuutta ja kärttyisyyttä. Ei kai se olis suuri vaiva jos kokeilisit pari viikkoa maidotonta/munatonta/viljatonta diettiä. Sitten pitäis alkaa jotain muutoksia näkyä. Esikoiseni oli tosi känkkä eikä saanut laskea varsinkaan selälleen koskaan, vaipan vaihto oli yhtä huutoa. Nukkui huonosti ekat 2,5v. Sitten syntyi kakkonen. Selkeästi allerginen sillä tuli iho-oireita. Mutta tajusin että ehkä tämä ekakin oli allerginen ja nykyisin 4,5v ikäiselle esikoiselle tulee selkeitä oireita esim. sitruksista, suklaasta, rukiista yms. en vaan tajunnut niitä aikaisemmin.
Ne ovat yleensä pahimpia narisijoita. Toinen vaihtoehto on, että lapsella on oikeasti jokin vaiva, mikä tietysti pitää selvittää.
tai joku muu neurologinen ongelma kuten asperger. Poikamme on ollut myös ärtyisä vauvasta lähtien, ja sai 7-vuotiaana ADHD-diagnoosin asperger-piirteillä.
kuin valmistautua siihen, että lapsi on sellainen koko loppu ikänsä.
Tuttavaperheessä lasta on tutkittu ja otettu jos vaikka mitä kivuliasta koetta ihan uskomattomia määriä, kun vanhemmat eivät halua uskoa, että lapsi on vain temperamenttinen 6-vuotias. Häneltä on jopa leikattu umpilisäke varmuuden vuoksi.
Ne ovat yleensä pahimpia narisijoita. Toinen vaihtoehto on, että lapsella on oikeasti jokin vaiva, mikä tietysti pitää selvittää.
voitit juuri Päivän Idioottimaisin Ja Hyödyttömin Kommentti Av-Palstalla eli PIJHKAP-palkinnon älyttömällä viestilläsi. Anna kun arvaan: olet yhden lapsen äiti?
Vyöhyketerapiassa käytin vauvaa muutaman viikon ikäisenä niin monta kertaa kuin vyöhyketerapeutti suositteli. Alkuun itku oli enemmän sellaista, että epäilin vatsavaivoja. Rehellisesti sanoen siitä ei ollut mitään apua. Lääkärien mielestä, ei ollut mitään syytä huoleen ja vauva onkin aina ollut perusterve. Vauva on kasvanut ja kehittynyt todella hyvin. Ruokahalu on ollut aina hyvä. Mikään ei siis viittaa mihinkään allergioihin tai sairauksiin. Nykyään itku on enemmän semmoista kitinää ja epäilen vahvasti, ettei kyseessä ole mitään fyysistä vaivaa. Käytän nyt kuitenkin vaavin vielä yksityisellä lastenlääkärillä, jotta saadaan sekin vaihtoehto poissuljetuksi. Eräs vastaaja mainitsi tuon aspergerin/ adhd:n ja näitä vaihtoehtoja olen salaa mielessäni pohtinutkin, vaikka tiedän, että on täysin turha spekuloida minkäänlaisten diagnoosien kanssa tässä vaiheessa. Edelleen uskon, että vauvan luonne vain on hankala ja ennen kaikkea toivoisinkin vinkkejä miten toimia tällaisen vauvan kanssa nyt ja leikki-iässä.
yksityiselle lastenlääkärille mars
neuvolalle on jo annettu mahdollisuus 10 kk ajan auttaa eikä ole mitään apua tullut ap-vai kuinka?
T. maitoallergisen itkijän äiti