Onko kukaan lukutoukka lukenut Virpi Hämeen-Anttilan kirjoja?

Onhan ne hieman kevyttä hömppää, muttei mua haittaa. Yksi suosikkikirjailijoistani, joka ei petä. Uusinta tosin en ole lukenut.

lukea kirjaa nimeltä "Sokkopeli" tai joku vastaava.

Oli pakko jättää kesken kun se meni niin oudoksi. Tuntuu, että Hämeen-Anttilan akateemisuus ja älyttömän kova sivistys tulee kirjoissa jotenkin liikaa läpi ja ainakin minulle teksti ja juoni oli osittain liian raskasta. Vaikka luulin että kyseessä on jos ei nyt ihan hömppäkirja niin ei mikään Rikos ja rangaistuskaan...

Harlekin-hömppää, johon on sekoitettu hirmu määrät kirjallisia ja filosofisia viitteitä.

Juonellisesti ne on musta päin vastoin aika kevyistä, ei raskaita ollenkaan jasekin on ihan kiva, että kirjoittaja on joskus jotain lukentkin. Mutta mä en vaan yleensäkään tykää postmodernista minäminäilystä. Tässä missä "minä" menee sekaisin jonkun mukafiktiivisen kanssa ja sitten siitä tehdään Taidetta.

Ajoittain niissä on kyllä liikaa sellaista jonkinlaista akateemisuudella diivailua. En todellakaan tunnistanut itseäni tai opiskelukavereitani hänen tekstistään, vaikka kirjallisuudenopiskelija olenkin. Yhdessä hänen kirjoistaan kuvattiin jotain opiskelijoiden illanistujaisia tms. ja dialogi oli todella korkealentoista ja ihan "yli-älyllistä" leijumista. Ei kukaan tuolla tavalla puhu, vaikka kuinka olisi joku yliopisto-ihminen.

Ajoittain niissä on kyllä liikaa sellaista jonkinlaista akateemisuudella diivailua.

Semmoinen älykkyyskultti vähän ärsytti. Olen lukenut kaksi kirjaa häneltä ja molemmissa samaa poikkeuksellisen älyn palvontaa.

Kevyttä hömppää, mutta valtavalla tietomäärällä diivailua. Suden vuoden ja Sokkopelin lukenut ja sai riittää.

Tulin siihen tulokseen että ehkä superlahjakkaat ihmiset ei voi kirjoitta uskottavasti ahdingosta, koska niille _oikeasti_ tapahtuu ihmeenkaltaisia asioita koko ajan. Koska niillä on se superlahjakkuutensa, joka poikii kaikenlaista mistä tällainen tavis voi vain unelmoida. Kun elämä on sellaista, voi vielä 45-vuotiaana kirjoittaa naivin tuntuisen esikoisromaanin. Mä olen miettinyt tätä asiaa usein aikaisemminkin, ei ole eka tällainen kirja joka on tullut vastaan.



Suden vuodessa puhutaan asioiden käänteestä niin kuin tuossa alhaalla, mutta mä olen kyllä henk. koht. sitä mieltä, että tuollaisia ihmeitä tapahtuu irl vain kirjoissa. Tai ehkä sitten tosiaan vain niille joilla on jotain mitä meiltä taviksilta puuttuu.



Sitaatti:

- - - Ajattelin vain että joskus käy näinkin. Muuallakin kuin kirjoissa. Tai ehkä elämässä käy useammin näin kuin kirjoissa.

Superlahjakas voi olla myös superahdistunut

Superlahjakas voi olla myös superahdistunut

Sokkopeli oli tosi hyvä, kaikki muutkin ihan mukiinmeneviä. kelpoja lukuromaaneja.

En ole huomannut ollenkaan tuota älykködiivailua, toki siis huomannut kirjallisuus- ja filosofiaviitteet, mutta en ole ottanut niitä diivailuna.

Suoden vuosi ja Alastonkuvia. Köykäinen hömppäjuoni yhdistettynä sinänsä kiinnostaviin viittauksiin, joista osa meni varmasti reippaasti minulta ohi. Silti tykkään Hämeen-Anttilan persoonasta ja odottelen, että kirjoitustyyli kypsyy ja hioutuu.



Mitä tulee erikoisiin käänteisiin elämässä, ei tarvitse olla superlahjas. Riippuu ainoastaan miten maailmaa katselee. Tai ehkä kohdalleni on vain osunut mielenkiintoisia ihmisiä, jotka järjestävät niitä käänteitä.

Tykkäsin siitä lukeneisuudesta ja älyllisyydestä, mutta nauratti kirjan loppu, kun Hesassa ees taas ajeltiin. Pakotettu opaskiertue, ei kovin perusteltu mielestäni. Pidin kirjan 'kiltteydestä', kyynisyys puuttui, ymmärtämystä riitti erilaisille hahmoille, eikä mitään absoluuttista pahaa löytynyt. (Olin juuri lukenut Patricia Cornwellin uudempaa tuotantoa, voi yäk...)

Enkä oikein ymmärrä mitä täällä tarkoitetaan "älykködiivailulla" tai harlekiinimaisella hömpällä johon on sekoitettu muka syvällisempää ajattelua tai filosofiaa.



MIelestäni Hämeen-Anttila kuvaa osuvasti Suomalaista mielenlaatua ja nyky-yhteiskuntaa, pysäyttää tyylillään ja poikkeaa valtavirrasta positiivisesti. Erittäin mieluisaa luettavaa, jota en luonnehtisi kevyeksi luettavaksi.

Sen tietää siitä, lukiessa jää usein häiritsemään jokin sanavalinta tai tapa jolla tilanne/asia/ihminen ilmaistu. Hyvin kirjoitettua tekstiä lukee ahmien. Hämeen-Anttilan kirjoituksista ja dialogeista tulee hieman mieleen nuorisokirjallisuus. Idea taustalla hyvä, ilmaisu ontuu. Höysteenä kiinnostavaa knoppitietoa.



Uskon, että hänen kirjoitustyylinsä vielä paranee ja löytyy.

mielenkiintoinen teema Suden vuodessa kutenkin

mielestäni laadukkaimmat. Tosi symppis ihminen, ollut opettajani vuosia sitten. Mies ihan yhtä symppis ja molemmat koko ajan sivistävät itseään lisää.