uskaltaisitko 30-v sterilisaatioon? Tai onko tehty?

Mitä jos tapahtuisi jotain kauheaa tsunamityylistä ja koko perhe kuolisi? Tai eihän siihen edes tarvita muuta kuin kolari jossa mies ja lapset kuolevat. Ja sitten löytäisin uuden miehen vaikka 35v ikäisenä. Olisi aika kökköä jos ei voisi perustaa uutta perhettä. Eihän se vanhaa korvaisi mutta steriloinnin lopullisuus ahdistaisi ihan sikana.

meille tulossa kolmas ja perheen lapsiluku täynnä. hormonaaliset ehkäisyt ei oikein sovi mulle ja kierukka "painaa"/sattuu mm.- yhdynnän aikana.



ei olla vielä keskusteltu mutta voisi se ratkaisu olla. mulla siis ikää nyt 30v

MIksi miehes ei voi katkaista putkiaan.

Miehen sterilisaation purku on kummiskin helpompaa kuin naisen.

Että aina vaan ehkäisy naisen kontolla vai?

Ja vitut.

olisko muita joilla kokemusta / miettinyt asiaa?

Meillä tosiaan se 3 lasta on ja sain ajan tammikuulle mutta nyt rupesi hirvittämään että pitäisikö siirtää viidellä vuodella tuonnemmaksi. hormonaalinen ehkäisy vaan ei sovi mulle ja todella herkästi on raskautunut niin sillä se sterilisaatio houkuttelee.

oli hänen oma ratkaisunsa

minä en saa tulla raskaaksi uudelleen, enkä luultavasti edes tulisi

Ikää se 30v ja päätin että odotan sen 5v ja käytän siis kierukkaa siihen asti, ellei siis mies mene. Mies on sanonut että hän laittaa piuhat poikki, sehän on miehelle paljon helpompi toimenpide kuin naiselle. Mutta siis en ole vielä uskaltanut, kun olen miettinyt sitä että mitä jos esim. Kaikki kuolee autokolarissa (lapset ja mies) rakastun uudestaan ja haluankin lapsia tai jos sitten kuitenkin tahdotaan se 5:s mikä siis ei todellakaan ole todennäköistä.

Vuosi, kaksi, eron jälkeen menin käymään papassa ja selvisi että minulla on oireeton klamydia. Ainoa, kenen kanssa harrastin seksiä ilman kondomia, oli väkivaltainen petturiexäni, joka tunnetusti makasi kaikkien kanssa joka liikkui (sain tietää asiasta vasta hetki ennen eroa).

Klamydia teki tehtävänsä -en voi enää koskaan saada lapsia. Ja olen nyt 30v.

Ja toisaalta en myöskään sen takia pystyisi koska se olisi myönnytys äidilleni joka loukkasi tosi paljon kolmatta odottaessani paasaamalla siitä etteikö minua ja miestäni voisi tehdä lapsia saamattomaksi.

... edellisellä kirjoittajalla :-(.



Itse olen 32 v., pian 33 v. ja meillä on kaksi lasta. Haluaisin sterilisaatioon mahdollisimman pian, sillä tiedän, että en halua enempää lapsia. Minulle vauva-aika ei sovi laisinkaan, sillä olen molemmista potenut jonkinmoista masennusta, toisesta paljon voimakkaampaa. Nyt keskityn nauttimaan näistä kahdesta ihanasta lapsesta! Ja toiveissa on, että joskus saisi himpun myös omaakin aikaa/elämää.

Vaikka kärsin sellaisista komplikaatioista, että seuraava synnytys vaarantaisi elämäni. Parempi olla "ronkkimatta", kaikki toimenpiteet on aina ikäviä.

Ja jos tulisi tsunami ja jäisin henkiin, en tekisi lisää lapsia synnytyspelon takia, enkä myöskään jaksaisi tätä pikkulapsirumbaa.

Jos lapsillemme jotain sattuisi, ei heitä niin vain korvattaisi uusilla lapsilla. Jos miehelleni sattuisi jotain, tuskin kiinnostaisi uusi mies ihan heti.

En todellakaan ole katunut. Synnytin kolme lasta kahdessa vuodessa, en olisi enää jaksanut yhtään enempää..

mennyt niin, että terveelle naiselle ei tehdä omasta halusta sterilisaatiota, ellei ikää ole yli 35 vuotta ja/tai lapsia vähintään 3.



Eli sinänsä,ap, se ei ole sinun itsesi päätettävissä, ellei teillä ole jo vähintään 3 lasta.

neljännen lapsen jälkeen. Erosi myös miehestään. Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin on uusi mies ja vauvakuume..

Paras ratkaisu koskaan... minun tapoihin ei kuulu murehtia tehtyjä ratkaisuja. Asia on toki sitä luokkaa että pitää tietää ennenkä antaa piuhat katkoa

vasta jos lapsia on 4 ja/tai ikää reilusti yli 40 eli 43 tai 44 v.



pelkään juuri sitä, että tilanteet muuttuu ja kuintekin haluan lapsen tai lapsia myöhemmin



ja kummankaan (miehen tai naisen) sterilisaation purku ei välttämättä onnistu, on siis väärin uskotella, että miehen sterilisaation voisi purkaa

että sitä sterilisaatioo ei pureta?? näin minä ainakin ajattelen.

En ymmärrä tuota logiikkaa että ei mennä sterilisaatioon jos vaikka perhe kuolee tsunamissa niin pitää olla mahdollisuus tehdä lapsia??

Miksi pitää olla? korvaako ne uudet sitten entiset vai?

Jos huonosti niin huonosti käy että lapset kuolee niin en minä ala sen takia uusia tekemään. Sitten eletään niillä muistolla mitä on..

Mutta toisaalta mulla toimii toi hormonikierukka tosi hyvin, joten sterilisaatiolle ei sinänsä ole tarvetta. Mies on selvin sanoin ilmoittanut että hänen sukukalleuksiensa lähellä ei kukaan tule puukon kanssa heilumaan.



Multa on kierukka vienyt menkat mennessään ja jos ottaisin sterilisaation, alkaisko ne uudestaan taas?

Ikää 27v. ja kolmas lapsi.



Raskaudet vaikeita ja oma terveys menee huonoksi aina raskauden seurauksena joten vaikka tulevaisuudessa tapahtuisi mitä tahansa en enää tähän hommaan lähtisi.

Mieli voi muuttua. Vaikka nyt tuntuu siltä että lapsiluku on tässä, niin voi olla että mieli vielä muuttuu ja alkaa tehdä mieli iltatähteä n. 40v kynnyksellä.



Meillä on lapsiluku täynnä nyt, ja olenkin jo 37v, mutta en halua mennä sterilisaatioon, koska en halua sulkea tätä porttia itseltäni kokonaan. Eihän sitä koskaan tiedä, jospa vaikka sittenkin vielä tekis mieli yhtä lasta.



Mutta jos hormonaalinen ehkäisy ei käy, onhan niitä muitakin vaihtoehtoja.

Mies oli silloin päältä 30v ja minä myös. Meillä on kaksi lasta emmekä kumpikaan toivo enempää. Itseltäni on kielletty kaikki hormoniehkäisy terveydellisistä syistä, kuparikierukkaa ei käy, koska muutoinkin järkyttävän runsaat menkat. Mies meni sterilisaatioon ihan oma-aloitteisesti ja todella toimenpiteestä toipui nopeasti. Eikä mennyt miehisyys :)