Kiinanharjakoira

joka palelee kaikki talvet. Mun käy sitä sääliksi. Henk. koht. en ymmärrä tuota rotuvalintaa meidän ilmastossa.

Eikä palele talvisin (joku mainitsi) vaan peuhaa lumessa niin kuin muutkin koirat. Jos pakkasta yli -10 niin silloin tietenkin on hyvä pukea puku päälle (myös lyhytkarvaisille). Koira on todella kiltti ja lapsirakas. Suosittelen!

Eikä palele talvisin (joku mainitsi) vaan peuhaa lumessa niin kuin muutkin koirat. Jos pakkasta yli -10 niin silloin tietenkin on hyvä pukea puku päälle (myös lyhytkarvaisille). Koira on todella kiltti ja lapsirakas. Suosittelen!

Mukavia koiria ne on. Muista, että ne tarvitsee vaatetuksen kylmällä kelillä ja aurinkosuojan kesähelteillä:) Ja sitä ihoa pitää myös rasvata välillä. Kasvattaja kyllä antaa hoito-ohjeet.

Itsellä on kaksi harjista ja ovat aivan loistavia tapauksia luonteen puolesta nuo molemat sopivat lapsiperheen koiriksi, toki tosiasia on se että joka rodusta löytyy poikkeuksia onhan joka koira aivan oma persoonansa!

Työläämpi rotu tuo ehkä on kuin joku ei trimattava, rasvattava, puettava jne.. =)

Mutta hyvin on menny joukon jatkona =)

Sen haluaisin vaan sanoa ett minkä tahansa rotusen koiran ottaa niin lasten pitäs olla jollain tasolla tottunu koiriin, ettei pentua pidetä leikkikaluna!!

Suosittelen Harjakoiraa jos kiinostus rotua kohtaan löytyy!!

Luulin kanssa rodusta jotain kun puuterihuiskun otin. No, ekan vuoden tuskailin että oppiiko Ikinä sisäsiistiksi ja "ruotuun". Tokan vuoden aikana tajusin, ettei kyllä ikinä tule asettumaan laumassa asemaansa vaan aikoo hyppiä nenille koko ikänsä, kolmantena vuonna taisteltuani päivittäin asemastani laumanjohtajana ja odottaessani esikoistani totesin että kyseinen koira ja sen kasvatus on yksi tähänastisen elämäni suurimmista epäonnistumisista. Löin hanskat tiskiin enkä jatkanut tahtojen taistelua oman mielenrauhani vuoksi vaan jätin koiran miehen niskoille (olisin luopunut siitä jo siinä vaiheessa, mies ei.)

Kun jätin "taistelun" taantui tuo yksilö kaikista opituista taidoistaan aina vain pahemmin taaksepäin. Kun viimein kolmen lapsen ja eron jälkeen sain jättää koiran jälkeeni olin vain helpottunut. Elämä lapsia pureskelevan, sisälle pissivän pikku pomottelijan kanssa ei todellakaan ollut sellaista mitä olin koiraa ottaessani haaveillut.



On kyllä koirana todella oppivainen, oppi nopeasti mutta useimmiten niitä pahoja tapoja ja niistä pois opetettaessa oppi jonkin kieron kiertokonstin silloinkin. Vieraita kohtaan epäluuloinen, hyökkäili tuntemattomien koirien päälle tai sitten luimisteli räkyttämässä jossain selän takana. Kukaan tuttavistani ei oikein pitänyt koirasta käytöksensä vuoksi. Ulkoisesti kyllä söpö ilmestys, mutta työläs turkki eikä siinäkään mitään mutta hoida siinä sitten kun koitat kokoajan kouluttaa samalla ettei "harjaavaa kättä saa purra".

käyttää vessaharjana...

eikä kyl palele talvisin kun pukee sille päälle. Luonteeltaan on aivan ihana, villi pieni kekkulipoika. Meillä on ollut myös spanieli ja dalmatialainen, saksanpaimenkoira sekä sekarotuinen, mutta tämä nakuharjis on kyllä niin ihana seuralainen etten enää muun rotuista halua.