Mikä on vialla, kun 5-vuotias lapsi ei tajua kieltoja tai sitä että kaikkea ei tarvitse saada?
En ymmärrä mikä on mennyt vikaan lapsen kanssa. Eikö tuon ikäisen pitäisi jo tajuta edes jotain. Saattaa jankuttaa asioita moneen kertaan samaa puolen tunnin sisällä, vaikka kuinka sanoo että ei nyt. Ihan kuin muksu ei kerta kaikkiaan vain tajua. Tai sitten kielloista huolimatta menee vaan coolisti ottamaan jotain mitä on kielletty eikä suostu luovuttamaan ennen kuin ottaa jutun kädestä.
Aargh, juuri sai puoli tuntia sitten lauantaiherkkuja, mutta eipä nekään riittäneet. Nyt pitäisi taas saada jotain muuta. Jos annan kaakaota, ei pelkästään se sovi, pitäisi saada pillikin. No ei nyt ole pillejä. 5 minsaa, kaakao hörpitty, nyt haluaa mehua?
Ei tietysti anneta eikä ole koskaan annettu joka asiaa. Mutta miksi ailahtelee noin, onkohan kaikki lapset samantyylisiä. Koko ajan kokeillaan jonkun uuden asian saamista ennen kuin edellinen on ehditty edes kunnolla antaa?
Kommentit (5)
Jossain muussa asiassa ehkä helpompi.
Meillä 5-vuotias on jo ainakin pari vuotta ymmärtänyt että ei tarkoittaa ei. Jos sanon "ei nyt", niin poika saattaa kysyä, että koska, ja hyväksyy vastaukseksi esim. "viikon päästä" eikä kysele sitten enempää. Poika ei kyllä ikinä ole kamalasti kinunnut mitään asioita - esimerkiksi ruokakaupassa ei ikinä, ikinä ole pyytänyt ostamaan herkkuja. Se on tuossa helppo, ja monessa muussa sitten hankala ;-)
Täällähän tosiaan saa sen kuvan, että hyvin kasvatetut lapset esim. kaupassa (joka on lapsille varsinainen paratiisi) pieninkin mukula muka uskoisi kun kerran sanotaan,että et saa.
Oikeasti normaali lapsi reagoi pettymykseen itkemällä ja jankuttamalla ja huutamalla. Ei lapsi osaa käsitellä pettymystään aikuisen tavalla "no ei sitten ja jatketaan vaan lihatiskille". Lapsi on kuitenkin lapsi, eikä mikään miniaikuinen.
vissiin aina antanu perisk liian helposti. jos lauantaiherkut on jo syöty, niin ne on syöty ja sillä selvä. älä anna periks vaikka kuinka kitisis, äläkä varsinkaan siinä tapauksessa että kitisee. sillä tavalla lapsen ei tarvi saada mitään extraa
paremmin, jos olisimme löysiä kieltojen suhteen, mutta emme ole. Eikä kyse ole mistään kaupassa karkin kinuamisesta, vaan sellaisesta täyspainoisesta tyytymättömyydestä. Mikään ei edes suoriltaan kelpaa koskaan, mitä tarjotaan. Jos tarjoan karkkipäivänä lakua, haluaisi tikkaria. Jos tarjoan juomaksi vettä, haluaa maitoa. Jos tarjoan omenaa, haluaa banaania. Jos tarjoan kahta vaihtoehtoa otatko omenaa tai banaania, haluaa jotain muuta kolmatta vaihtoehtoa. Ja jos itse valitsee ensin, otan ruisleipää. Sitten kun leipä on suurin piirtein valmiina edessä, niin ei toki, "sämpylää.. ini, ini".
Suoraan sanoen raivostuttaa jo koko ipana, vaikka oma onkin.
Eli testaa viiden minuutin päästä, että joko olisi se aika kun saa.
Tai sitten on joku aika kun kokeilee ja sitten voi olla viikon tottelevainen ja sitten taas 3½ vuotta riiviö, mutta ei sitä viikkoa huomaa koska on tottelevainen.