Kuinka "helposti" puhuisit päiväkodissa lapsesi kiusatuksi joutumisesta?

että kiusauksen tulee olla pitkäkestoista ja systemaattisesti aina samaan henkilöön kohdistuuvaa, jotta sellaisesta edes voitaisiin puhua.



Mikäliasiasta ruvetaan koululaisille puhumaan liian aikaisin(varsinaisesta koulukiusauksesta ei ole kyse) se voikin edesauttaa ko. henkilön kiusatuksi tulemista.



Ainahan tenavat toisiaan kiusaa ja tönii, eli ei kannata huolestua liian aikaisinkaan.

Meillä poika 5 v on välillä valittanut mm. seuraavista:



- "Matti" lyö

- Matti ei päästä mukaan leikkiin

- Matti sanoo vauvaksi



Olen kysynyt, ovatko hoitajat huomanneet mitään ja pyytänyt seuraamaan pojan ja "Matin" välejä. Yritin kysyä syyttelemättä, koska minulla on vain poikani (epäselvä) näkemys tilanteesta, enkä tiedä esim. miten tilanteet ovat alkaneet.



Olen kuitenkin ottanut puheeksi, koska poikani mainitsee aina saman lapsen ja koska erityisesti vauvaksi nimittely on harmittanut kovasti poikaani (on ryhmänsä nuorin, tosin ei pienikokoisin eikä taidoissaan muita jäljessä).

Eihän sinun tarvitsee esittää asiaa siten, että "nyt meidän mussukkaa kiusataan" vaan kertoa, että lapsi on puhunut tällaista kotona ja siksi kysyt, että onko päiväkodin henkilökunta huomannut jotain vai ylireagoiko lapsesi.



Tottakai kysyt asiaa, idioottimaista olisi jättää asia täysin silleen. Kai nyt muutenkin kommunikoit lastesi hoitajien kanssa?

meillä poika valitteli, tai oikeastaan vain mainitsi muutaman kerran kiusaamisessta. Minä kysyin aisasta hänen hoitajaltaan, tämän tein nopeasti siksi, että asumme ulkomailla, ja poika ei vielä osaa kunnolla kieltä. Ei siis osaisi itse kertoa päiväkodissa asiasta, ja toisaalta voi ymmärtää toisten lasten sanomiset väärin. Oli hyvä, että kysyin, he ottivat asian heti vakavasti ja tarkkailivat tilannetta ja asia selvisi. Pari poikaa, jotka ovat muitakin kiusanneet olivat hieman poikaani kiusanneet (ottaneet leluja yms, ei kovin vakavaa) Ja kun poikani kovapäisenä ei antanutkaan periksi niin helposti, oli tappelu pystyssä;) Eli pojalle itselleen en niin asiasta puhunut, vaan aikuisille. Ja asiat selvisivät ja pojat ovat jo keskenään kavereita. Kyseessä olli myös väärinymmärrystä.

syyttelemättä olen kysynyt, onko ollut jotakin kärhämää havaittavissa, ja että olen kuullut vain oman lapseni yksipuolisen tarinan, mutta toivoisin kuitenkin, että opettajat kiinnittäisivät tilanteeseen erityistä huomiota.



Toki lapset aina nahistelevat, mutta silti opettajien tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja opettaa oikeanlaisia toimintamalleja ja ongelmanratkaisukykyä.



t. 5-vuotiaan pojan äiti

Siis oikein leijonaemo.

kysellä onko pk.n aikuiset moista huomanneet onko ko. lasten välillä jotain valtataistelua tms. , sen enempää syyttämättä omaa kuin verastakaan lasta. Aina on helpompi puuttua kun kiusaaminen ei ole edennyt systemaattiseksi.

Matemaattisesti mahdotonta, että kaikkia vaan kiusataan, kuten tältäkin palstalta on luettavissa.

kun lapsi asiasta kertoi.



Sanoin hoitajalle, että lapsi kertoi "X":n kiusaavan ja pyysin että seuraisivat tilannetta.



Lisäksi juttelimme poikani kanssa, että kiusata ei saa, vaan asiat pitää selvittää puhumalla. Kehoitin häntä kertomaan, jos kiusaaminen jatkuu.



Minusta ei pidä jäädä odottelemaan kovin pitkäksi aikaa ja lapsen jutut pitää ottaa todesta ja asiaan lähteä selvittämään. Mitään ihmeen "pojat on poikia"-selityksiä en jaksa kuunnella, hoitajien tehtävänä on vahtia ettei ketään kiusata ja selvittää asiat heti. Kun asiat jätetään selvittämättä, ties mitä voi tapahtua.

Joka päivä kun haen lapset päivähoidosta, vaihdan muutaman sanan ulkona olevien hoitajien kanssa. Yleensä vaihdetaan sananen lapsen päivästä, mutta jutellaan muutakin. Jos oma lapseni kertoisi, että häntä on kiusattu (vaikka vain ihan vähäsen), otan sen heti puheeksi. Kerron vain, että lapseni on tällaisesta kertonut ja pyydän, että he vähän seuraisivat tilannetta. Minä en näe mitään syytä, miksei asioita voisi heti ottaa puheeksi.

Ja olen ottanutkin, muutaman kerran jälkeen kun lapsi on kiusaamisesta kertonut. Päivähoidon/koulun tulee puuttua asiaan, eikä odottaa jatkuvaa systemaattista kiusaamista. Kun puuttuu heti, jatkuva kiusaaminen ei edes pääse alkuun ja lapsi ei joudu kärsimään. Mitä sitä odottelemaan ja katsomaan miten käy.

Ja mikäli päiväkoti/koulu ei reagoi vanhemoien huoleen kiusaamisesta, niin yhteyttä heti muualle! Ei kannata jäädä odottelemaan ikinä.

Minusta kiusaaminen voi olla myös vain kerran tapahtuvaa, tahallista toimintaa. se on silti ihan yhtä vahingollista kuin jatkuva kiusaaminen.



Otahan reippaasti yhteys päiväkotiin ja sanot että seurailevat tilannetta, että onkovain poikasi juttuja vai todellinen tilanne.

asia paivakodissa. Pienten lasten kohdalla todellakin on hyva, etta aikuiset ottavat asian vakavasti ja asia selvitetaan. Itse olen heti jutellut paivakotihenkilokunnan kanssa kun lapsi juttelee paivakodissa tapahtuneen ikavia asioita. Kun asioihin puututaan heti niin niista ei kasva isoja asioita. Lastentarhanopettajana myos olen sita mielta, etta on hyva kun vanhemmat ottavat asiat esiin, koska jokaisella lapsella on oma luonne ja toiset ovat herkempia kuin toiset, tavat erilaiset kuin myos kayttaytyminen. Asioista jutellaan paivakotiryhmassa ja on tarkeaa, etta jokaisella lapsella on turvallinen ja hyva olo paivakodissa. Niin ja vaikka aikuiset ovatkin paivakodissa niin paljon kuulolla ja lasna kuin voivat niin aina myos juttuja tapahtuu lasten valilla aikuisten niita huomaamatta. Kun asiat otetaan esiin niin aikuisten on helpompi viela erityisesti havainnoida tilanteita.

Kyllä lapsen kanssa voi jutella heti, jos lapsi kiusaamisesta puhuu ja päiväkodistakin kysyä.



Meidänkin 3v. tyttöä on alettu kiusata heti uudessa isompien päiväkotiryhmässä. Siellä on yksi n. vuoden vanhempi kiusaaja-tyttö, joka heti otti meidän tytön uhriksi. Kiusaa sitten varmaan niin piilossa ja/tai leikin varjolla, ettei hoitajat muka huomaa. Tuntuu yllyttävän muitakin samalla, kun sen toimintaan ei puututa. Pojatkin on alkaneet kiusata lisääntyvässä määrin ja aamulla huomasin muidenkin isojen tyttöjen ainakin härnäävän tyttöäni.



Tänään aion ottaa asian puheeksi viimein. Nyt saa riittää. On ollut uhkailua, pelottelua, tönimistä, syrjimistä, kuristamista ja haukkumista monin eri tavoin. Jos tuota ei huomaa, niin ei sitten koskaan. Minkäänlaista palautetta ei asiasta ole päivääkodista oikein tullut. Tyttö vaan kertoo joka päivä melkein kotona jotain. Pelottaa, miten tämä vaikuttaa tytön itsetuntoon, kun on ollut niin reipas ja aurinkoinen tyttö aina. On myös kiltti, rohkea ja menee mielellään leikkiin mukaan.