En usko enää
Näin on tapahtunut. Kaikenlaista on tännekin tullut kristittynä kirjoiteltua, mutta niillä ei enää ole merkitystä.
Minua alkoi kiinnostaa totuus. Väiteltyäni ja otettuani kuukausikaupalla selvää asioista en mitenkään voi enää uskoa kristittyjen Jumalaan.
Olen sama ihminen kuin ennenkin. En ole yhtään vähemmän rakastava tai moraaliton.
Kommentit (30)
Mikä se sinut sai nyt kantasi muuttamaan? Tuliko sinusta nyt uskonnoton vai peräti ateisti? Vai mihin suuntaan kallistuit? Jos hylkäätkin uskonnon niin älä Jeesusta. On aika turha uskoa mihinkään sen jälkeen kun on Jeesuksen ja henkilökohtaisen uskonsa heittänyt romukoppaan. Palasista ei ole mitään hyötyä. On hyväksyttävä koko paketti. Näin se vaan on, vaikka niin mielellään rakentaisimme omat katsomuksemme ottaen sieltä, ottaen täältä.
Toivottavasti sinulle valkenee todellinen totuus jonakin päivänä, niin että ei tarvitse enää kysellä.
Ja sitähän se vain onkin, uskoa. Ilmankin pärjää. Kannattaa tarkistaa totuuten määritelmä.
Joopa joo. Rukouksiin ei muka vastata. Miten kirjoittajat määrittelevät vastauksen? Jumala ei aina vastaa niin kuin me tahdomme, vaan niin kuin on meille parasta. Joskus hän ei tee asialle mitään, koska hänen suunnitelmansa ovat toiset. Siis Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan. Vanhurskaan rukous on harrasta ja saa aikaan paljon Jumalan maailmassa. Kyllä Jumalaa testata saa, mutta ei hänkään hölmö ole :) JA todellakaan kaikki rukousvastaukset eivät ole olleet minuin elämässäni selitettämissä yhteensattumilla, ns. luonnollisesti. Jos jotkut kokevat, ettei heille ole vastattu, eiu se tarkoita, ettei Jumala vastaa tai ettei Jumalaa ole. Tässä ei voida jonkin oatannan perusteella pelailla tieteen pelisäännöin.
Ja raamattu sitten, Kuka väittää, etä Jumala on kirjoittanut Raamatun? Sen ovat kirjoittaneet sen aikaiset uskovaiset ihmiset sen mukaan kuin ovat itse kokeneet (UT) ja mitä Jumalan Pyhä Henki on heidän kirjoitettavakseen laittanut. Ristiriitaisuuksia näyttää olevan, mutta onhan meilläkin samasta tapahtumassta joskus hyvin erilaiset kokemukset ja näkemykset. Vrt. todistajalausunnot silminnäkijöiltä. Kaikki kertovat mitä ovat nähneet ja kokeneet, kokemukset vaihtekevat sen mukaan kuka kertoo, mutta itsde tapahtuma on sama. Ja me emme todellakaan tiedä kaikkea, emme sitäkään miksi vanha testamentti on niin julmia sotakuvauksia jne. täynnä. Sen vaan tiedän, että kun on syntiin langenneista ihmisistä kyse, niin sotia on ja pahaa tapahtuu. Ja että Jumala on usein ankaralla kädellä pyrkinyt suojelemaan kansaansa Israelia epäjumalilta ja pakanakansoilta. Jumalahan ei salli annettavan kunniaa muille kuin itselleen. Minun uskoni rakkauden Jumalaan ei horju edes Helvetin olemassa olosta ja sinne joutumisesta huolimatta. Jumala rakastaa ihmistä ja on antanut tälle vapauden valita. Hän ei pakota ketään taivaaseen. Mieluummin hän antaa ihmisen mennä helvettiin kuin pakottaa johonkin oman tahdon vastaiseen.. Helvettihän on perkelettä ja hänen enkeleitään varten, mutta jos ihminen ei ole Jumalan puolella hän on automaattisesti saatanan pauloissa ja kunnia menee sille herralle. Ketään ei helvettiinkään pakoteta. En nyt sit ala tässä vääntämään siitä millainen paikka se kadotus on. Raamattu sanoo vaan, etä tulinen järvi , liekit jotka polttavat hävittämättä, ja siellä on pimeys, itku ja hammastenkiristys.
Jeesuksen ihmetekoja voidaan toki vähätellä ja moittia noituudeksi jne., mutta ei ne ihmeet ollut Jeesuksen pääasia täällä. Hän tuli syntisiä pelastamaan ja mahdollistamaan iankaikkisen elämän Isän luona. Jeesus teki ihmeitä nimen omaan tavallisten ihmisten parhaaksi. Ei hän pyrkinyt olemaan mitään suurta ja mahtavaa. Mieti nyt: ruokkimiset, parantamiset jne. Vaikka Jeesus olis siirtäny vuoren, ni tiedemiehet eivät siihen uskoisi. AIna keksittäisiin joku parem,pi selitys, kuten mannerlaattojen liikkeet ja epätavallinen luonnonkatastrofi tms.
Uskon asia tämä edelleen on, joten turha sitä on vastapuolenkaan yrittää järjellä loppuun asti perustella. Ei siitä mitään tule,.koska nämä jutut menevät yli ymmärryksen. piste.
Olin aiemmin ihan kuin sinä, sitten tulin järkiini. Sinullakin on siis toivoa.
Rukouksiin ei todellakaan vastata. Jos jotain sattumalta tapahtuu rukouksen jälkeen, se on "tämän jälkeen, siispä tämän takia" -harha.
Eikö ole hauska sattuma, että kaikki "ihmeparantumiset" ovat sairauksista joita ei olla voitu todentaa. Rukoilisitko amputoitua raajaa takaisin? Niinpä.
Kumpi on vaikeampaa, amputoidun raajan palauttaminen vai maailman luominen?
Ja jos on noin, että Jumalalla on suunnitelmansa meitä varten, rukous on täydellistä ajanhukkaa. Päivämme ovat ennalta määrätyt, joten on todella kummallista rukoilla kuolemansairaan ystävän/läheisen puolesta.
"Ankaralla kädellä", nimenomaan. Sadisti, naisten ja homoseksuaalienvihaaja jumala. "Palvokaa minua tai joudutte helvettiin."
On elo huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse pohtia taivaaseen tai helvettiin joutumista. Suosittelen muuten lukemaan Richard Dawkinsin Jumalharhan.
Jeesus oli ehkä olemassa, hyvä tyyppi muttei mikään jumalan poika.
Ja minä taas voin sanoa, että aiemmin kuin sinä nyt ja SITTEN tulin järkiini ja otin Jeesuksen elämääni. Jumala on elämässäni vastannut monesti ja eri tavoin, joskus luonnollisin keínoin, joskus yliluonnollisin. Kuulostaa, ettet ole vielä oppinut tuntemaan elävää Jumalaa, mutta aina on toivoa, niin kauan kuin on elämää. Jeesus rakastaa sua, vaikka sinä Hänet hylkäisitkin. Hän tuli maailmaan, jotta meillä olisi Elämä, yltäkylläinen elämä. EI Hän tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Me itse tuomitsemme itsemme, jos emme ota Häntä vastaan, Häntä joka on Elämä. Ilman Jeesusta olemme kadotettuja, näin se vain on.
Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iänkaikkisen elämän. Joh 3:16.
Ja eka väiteesi "rukouksiin ei todellakaan vastata", kuvastaa vain suurta tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Tuo, ettei jollekin ole kasvanut amputoitu raaja takaisin, ei todista, etteikö Jumalaa olisi. Tämä väite osoittaa vaan ihmisten ylpeyden. Ihminen ei voi pakottaa tai käskeä Jumalaa. Sen sijaan Jumalalla on valta päättää, milloin on viimeine päivämme, ja mitä meille tapahtuu, koska HÄN ON JUMALA. Herra haluaa vastata rukouksiimme, mutta omalla tavallaan ja ajallaan. Lucifer sortui tuohon samaan: alkoi havitella Jumalan asemaa. Sama tunne tulee tuosta artikkelista. Meidän tehtävämme on olla kuuliaisia Jumalalle, ja elää nöyrällä mielellä. Ja tämä on eri asia kuin nöyristellä.
Olen täysin eri mieltä, että elämä helpottuisi ilman Jumalaa. Ei uskovan tarvitse miettiä, minne hän on menossa, enää. Mun elämäni oli ennen uskoon tuloa väliin helvettiä, väliin hiukan helpompaa. Kun tulin uskoon, sain ahdistuksen tulalle rauhan ja ilon. Sitä toivoisin myös sulle!
En usko, että Jumala on mikään mehuautomaatti. En myöskään usko, että se on mitään muutakaan tällä palstalla hehkutellutta. Jumala on meidän kaikkien yliminä, se tyyppi (äiti?), joka kertoo millaisia meidän pitäisi olla. Uskontoon liittyy tosiasia, että joku muu kantaa vastuun minusta ja minä korkeintaan miellyttämällä "yliminää" korjaan taivaspaikan, ja jos en tottele niin helvettiin vaan (kasvatusmetodi?). Meillä kaikilla on kohtalomme, ja ne eivät ole mitenkään reiluja toisiaan kohtaan - toiset korjaa taivaspaikan, toiset helvetin. Näinhän se ei mene; Jumala rakastaa meitä kaikkia yhtenevästi raamatun mukaan jne...
Toisille annetaan hyvät lähtökohdat, toisille huonot. On väärin verrata näistä lähtökohdista lähteneitä taivaan/helvetin lähtöjunaan. On pelkkää ihmisen psykologiaa lähteä vertailemaan meitä (tässäkin toiset voittaa, toiset häviää). Jos Jumala todellakin on olemassa kaikkia rakastavana, tasapuolisena isänä niin kaikki me saisimme samat lähtökohdat. Näinhän ei ole? Ihminen keksii sääntöjä, rajoja toisiaan rajoittaakseen, esim. miehet ovat vuosituhansia pitäneet naisia "jaloissaan" raamatun turvin.
Ja vaikka vanhemmat olisivat kastaneet teidät mihin tahansa oppiin (kuten minutkin), niin ainahan meillä on oma tahtomme/mielipiteemme, jota seurata. Esim. en pidä punaisesta kuten isäni, tai keltaisesta kuten äitini. Vihreästä pidän minä! Enkä muuten enää edusta samaa uskontokuntaa, kuin vanhempani. Ei se o
le mikään pakko, lapsoseni! Omaa pollaakin saa toki käyttää!!!!
lähtökohdistamme. Kuka tahansa saa tulla Jumalan tykö, ja pelastu on Jeesuksessa, sillä ilman Jeesusta olemme jo tuomittuja. Ei ole kyse mistään miellyttämisestäkään. Kun tulemme uskoon, Jumalan Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan tahtomista ja tekemistä. Itse asiassa Jumala antaa meille vapauden, sellaisen, mitä emme voi saada mistään muualta. Jumala vapauttaa meidät synnistä ja huonosta omasta tunnosta. Enää ei tarvitse selitellä, miksi on niin paha (koska olemme KAIKKI pahoja, jokainen on syntinen), vaan saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi, ja lähteä puhtaalla omalla tunnolla ja iloisella mielellä jatkamaan elämää eteenpäin. Mutta esim ateistin kanssa on turha lähteä väittelemään uskovaisen. Kumpikin katsoo omasta näkökulmastaan. Mutta se, mikä ateistin on hyvä muistaa: uskovainenkin on saattanut aiemmin olla ateisti ja on nähnyt sen toisen puolen. Ja ny siis puhun uskovaisesta siinä merkityksessä, että hän on uudestisyntynyt, ylhäältä, ei vain kirkon kirjoissa olevaa ns. kristittyä.
että nuo sinun esimerkkisi "huonot lähtökohdat" saaneet ihmiset ovat usein niitä, jotka tulevat tuntemaan Jumalan. Ja siis pääsevät taivaaseen, jos Jeesus on heidän Herransa. Kun taas usein nämä hyväosaiset ja varakkaat eivät mitään Jumalaa tarvitse, kun mammona ja raha on heidän jumalansa. Tämä nyt kärjistys, mutta tosielämässä näkee tällaista.
Jos ihminen ei halua uskoa, on hänellä mahdollisuus olla uskomatta. Tätä Jumalakaan ei estä. Hän on tarjonnut mahdollisuuden rakkautensa vastaanottamiseen ja itsensä tuntemiseen Jeesuksessa ja tähän jokainen voi tarttua, niinkuin kolmo3nen kirjoitti.
Usko ei ole pään tietoa. Jos se olisi, usko kuuluisi vain niille, jotka ovat viisaita. Ihmiset, jotka haluvat, että Jumala olisi tieteellisesti todistettavissa, luulevat, että usko tulee tiedon kautta. Mutta niin ei Raamatun mukaan ole.
Mietin tuota amputaatiojuttua niin, että se raaja joka on poistettu, on olemassa. Se on maatunut. Ylösnousemuksessa se kuitenkin nousee ylös uutena. Jos Jumala loisi amputoidulle uuden raajan, hänellä olisi ylösnousemuksessa esim. kolme kättä tai kolme jalkaa. Tämä meissä oleva vanha, syntinen liha kuolee jossain vaiheessa, toisilla ikäänkuin kahdessa erässä. Jumala on tarkoittanut niin, että siinä järjestyksessä mennään, ylösnousemusta tapahdu, ennenkuin on tarkoitus. Jeesus jopa sanoi, että on parempi luopua raajasta, jos se houkuttelee syntiin. (Matt. 5:30-) Tärkeintä on ihmisen pelastuminen synnin ja kuoleman valtakunnasta ylösnousemukseen ikuiseen, aina jatkuvaan elämään. Jumala kyllä parantaa täällä ajassa sairauksia jo olemassa olevista ruumiinosista. Itsekin tiedän tosi huikeita tapauksia. Mutta todellakaan kaikista sairauksistakaan ei parane ja kaikki tapahtuu ihmisen iankaikkiseksi parhaaksi.
joten se ei nouse mihinkään ylös kuten ei kuollut ihminenkään.
"Tulla järkiinsä" tarkoittaa sitä kirjaimellisesti. Uskolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.
Omalla kohdallani kävi niin että uskonnon mukana poistui ahdistuskin.
"Jumala vapauttaa meidät synnistä ja huonosta omasta tunnosta. Enää ei tarvitse selitellä, miksi on niin paha (koska olemme KAIKKI pahoja, jokainen on syntinen), vaan saa uskoa kaikki syntinsä anteeksi, ja lähteä puhtaalla omalla tunnolla ja iloisella mielellä jatkamaan elämää eteenpäin. "
Luinpa tuon vielä tarkemmin. Vapauttaa huonosta omatunnosta?? Niin että mitä vain voi tehdä, kyllä taivaan iskä antaa anteeksi?
Siis miksi ihmeessä moraalin pitäisi tulla uskonnosta? Ei kukaan itse tajuaisi olla tekemättä pahaa?
Eli tarkemmin ajatellen, pitäkää vain uskontonne. Muuten ilmeisesti kulkisitte ympäriinsä varastellen, tappaen ym.
Ei huonosta omastatunnosta vapautuminen tarkoita, että omatunto häviäisi. Taitaa olla omakin logiikkasi vähän hakusessa. Uskossa oleva ihminenkin tekee syntiä, koska ei ole täydellinen, mutta uudestisyntynyt ihminen ei voi elää synnissä, siis tehden syntiä tieten tahtoen. Ei armo ole mikään automaatti. Tiedän kyllä että moni ns. kristitty käy ehtoollisella saamassa syntinsä anteeksi, jotta voi taas lähteä tekemään lisää syntiä. Ei se niin toimi, vaikka luullaan.
Ja ihmisellä on omatunto, koska Jumala on laittanut sen sisimpäämme. Ihan uskonnosta riippumatta. Toki omatunnon voi paaduttaa ja sitä muokkaa kasvatus. Uskon siis, että moraali tulee myös Jumalalta, mutta ihminen on kaiken aikaa kehittelemässä uutta moraalinormistoa, joka ei perustu raamattuun. Siitä alkaa väistämätön ihmisen tuho. Itelleen kaivetaan kuoppaa.
Toivon sulle Scarlett80 pelkkää hyvää. Pelkään kuitenkin, että vaikeimman kautta menet, jos valitsemallasi tiellä jatkat.
niin, että aiemmin, kun "uskoit", olit lain alla. Koitit miellyttää kaikkia (myös "Jumalaa" ) ja toimia, kuin "kunnon uskovainen" , kuitenkaan tuntematta Elävää Jumalaa? Kuulostaa ihan siltä. Jumala antaa elämän ja vapauden. Raamatussa sanotaan, että kaikki on sallittua, mutta kaikki ei rakenna. Kun Pyhä Henki tulee asumaan ihmiseen, Hän alkaa vaikuttaa tahtoa ja tekemistä. Siis uskova alkaa toimia pikku hiljaa, niinkuin on Jumalan tahto, ja Jumalan tahto on, että suojelemme elämää, emme tee pahaa jne. Lue esim 10 käskyä! Ne on tehty elämän suojelemiseksi. Ihminen, joka elää lähellä Jumalaa, ei halua tehdä pahaa ja saada Jumalankaan mieltä murheelliseksi, vaan tahtoo tehdä oikein, ja totuudellisesti, niinkuin Iskä haluaa. Kuitenkin koska olemme ihmisiä, teemme tahtomattammekin joskus väärin ja pahaa, ja siksi tuli Jeesus, että saisimme syntimme anteeksi ja puhtaan omantunnon. Omantunnon, joka ei syytä meitä ja aja taas tekemään väärin (näin on mulle inakin käynyt). Mutta HUOM! tähän kukaan ei siis pysty omin voimin, vaan Jumalan kanssa.
Rukouksiin ei todellakaan vastata. Jos jotain sattumalta tapahtuu rukouksen jälkeen, se on;tämän jälkeen, siispä tämän takia; -harha.
Eikö ole hauska sattuma, että kaikki ihmeparantumiset ovat sairauksista joita ei olla voitu todentaa. Rukoilisitko amputoitua raajaa takaisin? Niinpä.
Kumpi on vaikeampaa, amputoidun raajan palauttaminen vai maailman luominen?Ja jos on noin, että Jumalalla on suunnitelmansa meitä varten, rukous on täydellistä ajanhukkaa. Päivämme ovat ennalta määrätyt, joten on todella kummallista rukoilla kuolemansairaan ystävän/läheisen puolesta.
Ankaralla kädellä, nimenomaan. Sadisti, naisten ja homoseksuaalienvihaaja jumala. Palvokaa minua tai joudutte helvettiin.
On elo huomattavasti helpompaa kun ei tarvitse pohtia taivaaseen tai helvettiin joutumista. Suosittelen muuten lukemaan Richard Dawkinsin Jumalharhan.
Jeesus oli ehkä olemassa, hyvä tyyppi muttei mikään jumalan poika.
Mihin rukoukseen sinulla ei ole vastattu? Mitä vastausta odotit? En minäkään ole saanut vielä lottovoittoa ja en pääse edes työhaastatteluihin, vaikka näiden asioiden puolesta rukoilenkin. Lottovoittoa en suoraan pyydä, mutta kyllä suurempi rahan tulo helpottaisi elämää huomattavasti. Kuitenkin minulla on sisäinen rauha ja kaikista ongelmista huolimatta, olemme ruokamme saaneet hankittua. Jumalan vastaus ei aina ole se helpoin mahdollinen. Jumalan vastaus on sisäinen rauha vaikeuksien keskellä.
En kiellä sitä, etteikö ei-uskovaisen elämä olisi helpompaa. Tästä jo Psalmien kirjoittaja kirjoittaa. Esimerkiksi Ps.10 viittaa tähän, mutta on kyllä vieläkin selkeämpiä paikkoja, missä Daavid ihmettelee, miksi jumalaton menestyy ja hän joutuu kärsimään.
Mielestäni meidän päivämme ei ole sillä tavalla määrätty, että me kulkisimme juuri tiettyjen tapahtumien mukaan. Mihin Raamatun kohtaan muuten viittaat tällä, että päivämme olisi etukäteen määrätty? Sitä voisi tutkia vähän enemmän ja miettiä, tarkoittaako se todella sitä, miten sinä olet sen tulkinnut.
Teot ei meitä pelasta, vaikka kuinka joku niin opettaisi. Meidät pelastaa vain usko Jeesukseen, joka kuoli ristillä syntiemme tähden. Vaikka kuinka tekisit kauniita tekoja tai ylistäsit Jumalaa, niin kumpikaan ei sinua pelasta. Sen sijaan saat vaikka kirota Jumalan vihaisena, koska et ole saanut sitä mitä halusit, mutta uskosi pelastaa sinut silti. Jumala ei todellakaan ole niin herkkähipiäinen, että hermostuisi, kun ihminen Häneen hermostuu.
Ihmeparantumisia en itse paljon pohdiskele. Läheisten elämässä en ole sellaista nähnyt, vaikka paljon olen sairautta tavannutkin. Minulle se ei kuitenkaan ole merkki Jumalan olemattomuudesta, vaikka läheiseni ei olekaan parantunut. Joskus olen jopa toivonut läheiseni kuolemaa, että hänen ei tarvitsisi enää kärsiä. Siihenkään rukoukseen ei ole vastattu sinun sanojesi mukaan:) Minulle vastaus on se, että läheiseni tarkoitus on vielä elää. Sen enempää en pohdi myös, mikä merkitys tällä kaikella on kaikista vaikeuksista huolimatta. Olen ainakin oppinut elämään tässä päivässä ja nykyhetkeä.
Kiitos esim. Jamainille, teoriasi kirvoitti monissa hyvät naurut.
Ei kyse ole siitä onko rukouksiini vastattu. Lottovoittoa tuskin kunnon kristitty pyytäisikään, kun teidänhän tulisi luopua siitäkin vähästä omaisuudesta jota teillä nyt on.
"Jumalan vastaus on sisäinen rauha vaikeuksien keskellä." -Tämä on pelkkää itsesuggestiota.
Tuskin jumala siitä välittää vaikka sairas ihminen haluaisi kuolla. On ihmisiä joille en antaisi viherkasviakaan, mutta jumala antaa heille "lahjaksi" lapsia.
Joka tapauksessa todistustaakka on sillä joka uskoo.
10 käskyä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia minun rinnallani. -Usko sokeasti, älä ajattele omilla aivoillasi.
Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään. -Eipä voisi vähempää kiinnostaa.
Pyhitä lepopäivä. -Älä tee mitään töitä sunnuntaina, ei edes kotitöitä. Tuhlaa päiväsi satuolennon palvelemiseen.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi. -Vaikka he olisivat miten huonoja vanhempia tahansa ja pilaisivat elämäsi.
Älä tapa. -Paitsi jumalan nimeen.
Älä tee aviorikosta. -Kuka sitä muutenkaan naimisiin haluaa.
Älä varasta. -Enpä olisi tätä tajunnutkaan.
Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. -Sama kuin yllä.
Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, Älä tavoittele lähimmäisesi
puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä
mitään, mikä hänelle kuuluu. -....
Mielestäni niissä oli paljonkin omien aivojen käyttöä ja asioiden pohtimista. Mietit hyvinkin erilaisia asioita uskosta ja uskonnottomuudesta.
Nyt olet alkanut kirjoittaa tänne toisten kertomia asioita. En löydä näistä viimeisistä kirjoituksistasi enää lainkaan omien aivojen käyttöä ja omia ajatuksiasi.
Olisi hienoa, kun taas alkaisit kirjoittaa sitä, mitä SINÄ ajattelet elämästä ja maailmankatsomuksestasi.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Jos joku tuo faktat hyvin esiin, miksi ne pitäisi ilmaista jotenkin muuten.
Voinhan ajatella vaikka edelleen, että maapallo on litteä mutta en usko ajatuksen saavan kannatusta. Samoin uskonnot ovat toivottavasti mahdollisimman pian historiaa. Uskonnoista on pelkkää haittaa.
Sinäkään et luultavasti usko Allahiin tai Zeukseen? Olet enää yhden jumalan verran jäljessä totuudesta.
Onko sokea usko sitten omien aivojen käyttöä. Päinvastoin.
Kun et kerta enää USKO, miten TIEDÄT maailman syntyneen? Miten maailma ja nykyinen elämä maapallolla on syntynyt?
Olitko ottanut aikaisemmin Jeesuksen elämääsi? Kun sanot, että tuli kirjoitettua "kristittynä", mitä se tarkoittaa? Olitko aiemmin tullut uskoon, vai oliko uskosi esim kotikasvatuksesi tulosta? Minusta on ihan hyvä, että ihminen lähtee rehelliseltä pohjalta etsimään Totuutta. Se ei toki poista sitä, etteikö sinullekin vielä Jeesus voi tulla eläväksi joku päivä. Kaikkea hyvää sinulle:)!