En usko enää
Näin on tapahtunut. Kaikenlaista on tännekin tullut kristittynä kirjoiteltua, mutta niillä ei enää ole merkitystä.
Minua alkoi kiinnostaa totuus. Väiteltyäni ja otettuani kuukausikaupalla selvää asioista en mitenkään voi enää uskoa kristittyjen Jumalaan.
Olen sama ihminen kuin ennenkin. En ole yhtään vähemmän rakastava tai moraaliton.
Kommentit (30)
Kummaa jos mitään ei ole voinut syntyä tyhjästä, mutta oma jumalasi on aina ollut (lähteet, todisteet sun muut kiitos?) Tällä hetkellä vallalla olevan käsityksen mukaan maapallo syntyi n. 5 miljardia (5 000 000 000) vuotta sitten. Kreationistisen näkemyksen mukaan maailma on ollut olemassa n. 6 000 vuotta.
En tiedä, mutta et tiedä sinäkään joten tasoissa ollaan.
En todellakaan haluaisi uskoa enää, ei tätä pidä käsittää niin että haluaisin todisteita uskon puolesta. Yritän vain saada ihmisiä ymmärtämään miten lapsellista, vahingollista ja ajanhukkaa uskominen on.
Tuo esimerkkikin osoittaa uskon vahingollisuuden. Mies odotti epärealistisesti pelastusta jumalalta, vaikka kukaan muu ei voi ihmistä auttaa kuin toinen ihminen.
Muistan sellaisenkin tapauksen jossa lapsi oli sairastunut diabetekseen ja vanhemmat vain rukoilivat hänen puolestaan. No se ei kumma kyllä auttanut, ja lapsi kuoli. Harras uskovaisuus pitäisi olla huostaanoton ja sterilisaation peruste.
Ellet vielä ole huomannut, niin uskovissakin on fanaatikkoja, jotka todellakaan eivät käytä järkeään, jonka Jumala on heille antanut. Minusta on hulluutta olla lääkitsemättä sairasta ihmistä ja luottaa, että Jumala parantaa. Kyse ei ole siitä etteikö Jumala voisi parantaa, vaan siitä, ettemme voi pakottaa Jumalaa parantamaan ketään. Huimaa luottamustahan tuollainen tavallaan osoittaa, mutta minä uskon, että lääkärit ja lääketutkimus ovat myös tavallaan Jumalan asialla parantamassa ja hoitamassa ihmisiä. Sairaudet ovat kuitenkin synnin seurausta, eikä Jumala ole luvannut niitä tässä ajassa hävittää maan päältä.
Ainahan noita uskomattomia juttuja on ja siinä sitten katsotaan moinen toiminta hartaaksi uskovaisuudeksi. Leimataan turhaan kaikki samanlaisiksi. Ja mitä tuohon maapallon olemassa oloon tulee, niin minä en ainakaan väitä, että maapallo olisi noin nuori. Jumala loi maan ja taivaan kuudessa päivässä ja seitsemäntenä lepäsi. Jos yksi päivä lon jumalalle kuin 1000 vuotta, niin siinä on saattanut mennä se 6000 vuotta luomiseen, miksei enemmänkin. Ja se aines mistä Jumala loi, niin sen alkuperää ei kait ole määritelty missään? en minä väittäisi, etteikö tämä maapallon aines olisi äärettömän vanhaa. Ihmisen luomisesta sanotaan, että tomusta Adam ja kylkiluusta Eeva. Maa oli autio ja tyhjä, kun Jumala alkoi stiä luomaan, mutta ei se tarkoita sitä, että olisi ollut olemassa pelkkää tyhjää.
Kyllä näitä usko vastaan järki -kamppailuja voidaan käydä loputtomiin. Jos ei usko niin ei usko. Lopussa kiitos seisoo - ainakin joillekin.
Siksi minusta onkin hassua yrittää toitottaa toisille näiden olevan ehdottomasti väärässä, vaikka kukaan ei todellisuudessa tiedä totuutta. Ja tämä koskee kaikenlaisia ihmisiä, kaikenlaisia uskovaisia ja kaikenlaisia ei-uskovaisia. Hyvin harva kristitty muuten uskoo kirjaimellisesti kreationistisen näkemyksen mukaan.
"
Kummaa jos mitään ei ole voinut syntyä tyhjästä, mutta oma jumalasi on aina ollut (lähteet, todisteet sun muut kiitos?) Tällä hetkellä vallalla olevan käsityksen mukaan maapallo syntyi n. 5 miljardia (5 000 000 000) vuotta sitten. Kreationistisen näkemyksen mukaan maailma on ollut olemassa n. 6 000 vuotta.
En tiedä, mutta et tiedä sinäkään joten tasoissa ollaan.En todellakaan haluaisi uskoa enää, ei tätä pidä käsittää niin että haluaisin todisteita uskon puolesta. Yritän vain saada ihmisiä ymmärtämään miten lapsellista, vahingollista ja ajanhukkaa uskominen on."
En ota kantaa uskoosi tai sen puutteeseen, enkä edes lukenut kaikkia viestejä tässä ketjussa... Mutta mietin vain, oletko huomannut, kuinka monet ateistit, esim. vapaa-ajattelijat, kieltävät jumalan, jonka suuri osa kristityistä on kieltänyt jo ajat sitten. En minä ainakaan tunne yhtään kristittyä, joka ihan oikeasti uskoisi, että maailma on luotu 6000 vuotta sitten. Tai mitä tulee noihin ihmeisiin, niin miten määritellään ihme? Jos ihme on jotain, mikä voidaan todistaa, niin ihmeitä ei tiukasti ottaen olemassa ollenkaan?
Tai olisiko hyvää, jos ei olisi pahaa? Faktahan on se, että maailmassa on paljon pahuutta eikä se täältä kulumallakaan lähde, eikä siihen auta, vaikka Jumala selitettäisiin pois. En oikein ymmärrä, mikä tässä Jumala-hommassa on niin kamalaa, että sitä varten pitää oikein nettisivuja perustaa ja kirjoittaa kirjoja jne, että voitais "tieteellisesti" todistaa, ettei sellaista ole olemassakaan. Mutta fakta on kuitenkin, että uskoi Jumalaan tai ei, niin todisteet Hänen olemassaolostaan tai siitä ettei Häntä ole, ovat aika olemattomat. Jos Jumala ei luonut maailmaa, vaan maailma syntyi alkuräjähdyksestä(mikä ei kyllä suoraan kumoa luomisteoriaa) ja elollinen luonto alkulimoista jne, niin mistä ne ensimmäiset yhteen törmänneet hiukkaset tulivat? Niin... Ajatteli maailman synnystä ja Jumalasta sitten niin tai näin, loppujen lopuksi on pitkälti kysymys aina uskosta...
Ristiretket, kaikki paha mikä tehdään uskonnon varjolla, oman ajattelun puute, ajanhukka...
Jumala ei voi sekä olla että olla olematta olemassa, vai mitä?
Taas lainaus: "- - jos ei voida esittää todistusaineistoa myönteisen väitelauseen puolesta, silloin kielteinen väite on ainoa, mikä voidaan järkevästi hyväksyä."
Seurattuani kirjoittajan viestejä jonkin aikaa, en edes osaa ihmetellä uutta käännettä.
Melkoinen mullistus sinulla ollut viime aikoina. Hard core -kristitystä syyllisyyden tuntoisen New agen kautta suvaitsemattomaan ateismiin.
Ja hohhoijaa, vielä kuukausi sitten yritit käännyttää ateistia. Menikö siinä sittenkin niin, että hän sai sinut käännytettyä?
Jään odottamaan uusia käänteitä.
En ole koskaan ollut Hard core-kristitty. Teen "syntiä" aivan tietoisesti enkä edes kadu. Olen ollut kristitty koska 1. minut on aivopesty siihen syntymästä saakka ja 2. luulin siitä olevan jotain iloa.
Niin sanottu New Age on vieläkin hyvä juttu, en vain mielelläni puhu tuosta termistä.
Juuri niin siinä kävi, ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen, löysin totuuden.
I can't stand the truth
being violated; others
can't stand the truth.
-Paul Cooijmans
eivät varsinaisesti liity mitenkään yhteen. Ateistit (yksittäiset henkilöt) sensijaan voivat olla joko suvaitsevaisia tai suvaitsemattomia.
Lapsen hoitamatta jättäminen ei ole harrasta uskovaisuutta,vaan jonkinasteinen mielenhäiriö. Toki nämä ihmiset ovat sitten jälkikäteen sanoa,että he hyvässä uskossa tekivät näin..tai väittää ihan mitä muuta tahansa. Kyllä normaali ihminen vie lapsensa lääkäriin tarvittaessa,oli uskova tai ei.
Vastasin kait sinulle ennenkin, mutta vastaanpa uudestaan.
En usko Jumalaan, Allahiin, Sinuun, Krisnaan tms. mutta uskon johonkin. Ei ole tarkoituskaan, että joku tulee ja hoitaa homman vastuun kantaen. En ole spesialisti näiden raamatun tulkintojen suhteen, mutta muistan sen, kun joku äijä jäi vedenpaisumuksen tsm. takia katolle istumaan. Hänelle tarjottiin venekyytiä sun muuta pelastusta ja taivaaseen joutuessaan hän jumalalle ihmetteli miksei pelastusta tullut. Jumala selitti hänelle, että hän (peräti?) kolme kertaa lähetti apua ja mihinkään hän ei tarttunut - odotti vaan "jotain jumalallista". Sinun uskontosi kuulostaa jotenkin tältä, haluaisit uskoa, mutta et tee mitään sen eteen. Minäkään en sokeana "usko", olen käynyt terapioita läpi ja joutunut laskemaan oman vastuuni varaan. Terapeuttini on kyllä uskovainen (ortodoksi tosin), muttei ole vakuuttanut minua uskonvoimasta.
Miksi oikeastaan lähdit tälle "oiko-"polulle? Ei tämä polku pelasta. Korkeintaan saa sinut uskomaan jotain itsestäsi tai kristinuskosta.
Miksi muuten niin monet narkkarit, juopot ja vangit tulevat uskoon? Tasapainoittavatko he elämänsä pahuutta uskolla? Miksi niin paljon pahaa (rahan huijaamista, joukkoitsemurhia) tapahtuu uskon voimalla?