Käsiteltiinkö kaikissa luokissa Kauhajoen ampumisjuttua?

Lopetin aika lyhyeen, ja tarjosin mahdollisuutta mennä juttelemaan terveydenhoitajalle tai kuraattorille.

lisäksi on keskusteltu luokissa, jos aloite on tullut oppilailta. Terkkarille, kuraattorille, psykologille on ohjattu puhumaan, jos ollut tarvetta/vanhemmilta tullut viestiä tarpeesta.



Minusta viestisi kohta "ei halua puhua siitä mitään" on kuvaava. Miksi opettajat (jotka eivät siis ole psykologeja!) yrittäisivät vetää keskustelua yli kahdenkymmenen lapsen kanssa asiasta, josta nämä eivät ehkä edes halua puhua. Eikö olisi helpompaa puhua kotona, ja korostaa, että aikuinen se tekijä oli, ei yksi teistä koululaisista.



Itse olen ope, mutta en alaluokilla, ja olen erittäin tyytyväinen, ettei lapseni eskarissa asiaa ole käsitelty, koska ei mielestäni ole mitään ideaa lastentarhanopettajan alkaa leikkiä kriisipsykologia ja purkaa tämmöistä juttua pienten lasten kanssa, etenkään siis jos aloite ei tule lapsilta.

koska tapaus koskettaa koulumaailmaa. Lapset pitäisi saada kokemaan olonsa turvalliseksi siellä omassa koulussaan. Se olisi vakuuttavampaa, kun se sanottaisiin myös koulussa eikä vain kotona.



Eikä ole helpompaa puhua kotona, kun lapsi ei halua. Jokelan tapauksen kohdallakaan ei halunnut puhua, mutta lakkasi nukkumasta, näki painajaisia ja halusi syliä. Olisiko vuodessa niin paljon kasvanut, että nyt asia on yhdentekenä? En oikein usko. Sekään ei liene hyväksi, että nielee ahdistuksen. No, en aio pakottaa puhumaan, kun eihän tokaluokkalaiset niin tunteitaan edes osaa eritellä.



Meillä kyläkoulussa ei ole mitään psykologeja, kuraattoreita ja terveydenhoitaja käy kerran kuussa.

Enkä ollut rehtorin kanssa aivan samaa mieltä asian tarpeellisuudesta. Minusta ala-asteikäisille ei tuollaista tarvitse kertoa.



Suorastaan suutuin alkusyksystä siitä, että Keravan surma, joka tapahtui siis kesäloman aikana, otettiin heti koulun alkajaisiksi puheeksi koulussa. Asiaa ei edes käsitelty pohjamutia myöten, sillä koulun jälkeen meillä oli ovella pelokkaita ekaluokkalaisia kun kukaan koulussa ei ollut kertonut sitä, että tekijä on saatu kiinni ja vangittu. Koko hommassa oli enemmän mässäilyn makua kuin todellista tiedottamista.

Enkä ollut rehtorin kanssa aivan samaa mieltä asian tarpeellisuudesta. Minusta ala-asteikäisille ei tuollaista tarvitse kertoa.

Suorastaan suutuin alkusyksystä siitä, että Keravan surma, joka tapahtui siis kesäloman aikana, otettiin heti koulun alkajaisiksi puheeksi koulussa. Asiaa ei edes käsitelty pohjamutia myöten, sillä koulun jälkeen meillä oli ovella pelokkaita ekaluokkalaisia kun kukaan koulussa ei ollut kertonut sitä, että tekijä on saatu kiinni ja vangittu. Koko hommassa oli enemmän mässäilyn makua kuin todellista tiedottamista.

enkä anna hänen seurata uutisia kun tiedän mitä sieltä on tulossa. Keravan surmasta en puhunut lasten kuullen sanaakaan ja siksi todella ällistyin että asiasta alettiin heti koulussa jauhaa. Olimme surman aikaan vielä aivan toisella paikkakunnalla, joten lapset saatiin hyvin pidettyä uutispaitsiossa.

alkuluokalla. Harmitti kanssa, että miksi kun muuten lapsella ei ollut koko tapahtumasta mitään tietoa eikä kiinnostusta edes asiaa kohtaan. Kauhajoen jutusta en ole kuullut mitään lapsilta, mutta ei se ole ainakaan kotona lapsia kiinnostanut saatika katsoneet yhtään uutista taikka lukeneet yhtään juttua siihen liittyen. En ymmärrä miksi niillekin lapsille joita ei kiinosta pitää tuputtaa näitä asioita.

tällaisista asioista keskenään ja silloin vasta asiat alkaa vääristyä. Jos ei itse kerro, niin helposti joku muu kertoo ja on parempi, että lapsi kuulee asiat omilta vanhemmiltaan. Itse kerroin lapselle ihan siksi, että joka paikassa toitotettiin, että asiasta puhutaan sitten koulussa ja Jokelan surmista tosiaan puhuttiinkin. Mutta sitten ei mitään....?



T: Ap

Kouluikäiselle lapselle on syytä asiasta mainita vaikkei osaisikaan lukea. Lapsi saa kuulla siitä muilta oppilailta ja mielestäni vanhemman velvollisuus on kertoa asia edes pienesti ettei lapsi järkyty jonkun ikäisensä kertomuksesta ja mene paniikkiin.



Emme voi emmekä saa kasvattaa lapsia pumpulissa, realismia arkeen.



Asialla ei tule mässäillä. Ikätasolle soveltuen kerrottava jopa eskareille ja päiväkoti-ikäisillekin jos ja kun on riski että kuulevat asiasta kumminkin.

Siis surmahan tapahtui heinäkuussa ja elokuun 11. päivä ekana koulupäivänä alettiin asiasta puhua. Otin jo tuolloin rehtoriin yhteyttä ja ilmoitin, ettei menettely ollut minusta asiallista kun surmasta oli ehtinyt jo kulua aikaa. Minulla on tosin hieman vanhempia koululaisia mutta ekaluokkalaisella tuollainen on varmasti vähän liian irrallista tavaraa käsiteltäväksi.

Kauhajoen juttu sen sijaan oli ok, sillä asia oli tuore ja siitä toitotettiin joka tuutista.

Anna opettajan perustella ratkaisunsa sinulle, ällöttävää tällainen opettajan toimien jauhaminen jossain netissä, jos opettajalta ei voi itseltään vaivautua kysymään, miksi teki niin tai näin.



Ja toisekseen; eihän opettaja voi rehellisin mielin luvata ja vakuuttaa, että koulu on turvallinen paikka! Tietysti olisi kiva uskoa niin, että ope sanoi, että kaikki on hyvin, maailmassa ei ole kellään mitään pahaa, ei ole sotia, nälänhätää, kurjuutta missään, kaikki on hyvin, ei huolta. Mutta ihan niin kuin sinä äitinä et voi lapsellesi sanoa valheita, ei oikein opekaan voi. Eli arkea eletään niin hyvin kuin voidaan, tehdään kaikki omalta osaltamme parhaamme, ettei meidän toimien seurauksena tapahdu pahaa, mutta ei sitä nyt vaan voi niin kotona kuin koulussakaan luvata, että asuinpaikkamme olisi lintukoto. Kyllä lapsi sen tajuaa, ehkä opellekin tämä on ollut vaikea paikka eikä siksi koe olevansa hyvä puhumaan asiasta koko luokan edessä. Jos siellä kerran koululla ei edes ole psykologeja, kuraattoreja ja terveydenhoitajakin käy kerran kuussa...

Kyse on kuitenkin asiasta jota lapsi ei ehkä osaa käsitellä. Kyllä varmaan jokaiselle suojellenkin kasvatetulle kakaralle sitten lopulta kuitenkin selviää maailman pahuus.



En anna lasteni katsoa televisioista muita kuin lapsille tarkoitettuja ohjelmia eikä lapsilla ole myöskään pääsyä internettiin. Surmista meillä kotona on puhuttu mutta lasten aloitteesta, koska asia oli koulussa otettu esiin.

mun mielestä olisi pitänyt. poika kuuli asiasta kavereilta ja uutisista. osaa jo itsekkin lukea. viime vuonna kun oli 0 luokalla oli tapahtumista puhuttu ja mielestäni se oli hyvä juttu. tänä vuonna sit vaan juteltiin kotona ja poika kyseli ja ihmetteli tapahunutta.

että puhuttiinko tästä paljon muilla luokilla ennen kuin otan asian opettajan kanssa puheeksi. Kyse ei ole ole siitä, ettenkö vaivautuisi ottamaan asiaa opettajan kanssa puheeksi. Tämä on keskustelupalsta. Jos siihen lähdetään, että täällä jonkun asian kysyminen tarkoittaa sitä, ettei ao. henkilö vaivaudu selvittämään asiaa itse, niin ihmettelen niitä lukuisia kysymyksia, joihin saisi vastauksen ihan googlettamalla.



T: Ap