Miten arki muuttuu kun syntyy toinen lapsi?

mutta vähän hirvittää salaa. Mies tosi paljon työmatkoilla.



ap

Väsyneenä, taas lapset sairaina. Olisi se elämä ollut mukavampaa yhden lapsen kanssa. Varsinkin pienet vauvat on rasittavia, isommat lapset paljon mukavampia.

Parisuhteesta, lapsista...

Esim. Jos isä ei osallistuva, niin äiti on aika lirissä vauvan ja esikoisen kanssa. Etenkin, jos vauva on vaativa tapaus ja esikoinen mustasukkainen äitiin takertuja. Aika hermoja raastavaa.

Pienet odotukset ädille aluksi mitä tulee: kodin siisteyteen, omaan aikaan, parisuhteelle.



Mutta vauva voi olla helppo ja aurinkoinen, esikoinen vauvasta innostunut, isä osallistuva ja äitiä ymmärtävä, äidillä laaja tukiverkosto, hyvä fyysinen kunto synnytyksen jälkeen ja vähäsen sitä omaakin aikaa. Silloin asiat on aika ok tolalla.

mutta siihen tottuu. Itse muistan et eniten jysähti se, ettei omille jutuille oikeesti, varsinkaan eka kuukausina, ollut enää aikaa. Nyt, kun lapsia jo useampia, oman ajan on osannut itsekkäämmin ottaa: lenkille, kuntosalille tai johonkin muuhun harrastukseen. Ois pitänyt oman pään takia tehdä niin jo, kun toinen lapsi syntyi, mut en osannut/halunnut lähteä mihinkään.

..antamaan molemmille yhtä päljon rakkautta, huomiota. Kotityöt, vaikken niitä juuri korkealle noteeraakaan, jäivät entistä enemmän paitsioon. Alun jälkeen helpotti, mutta sitten alkoikin se alituinen sisarten välinen tappelu, huomion hakeminen, jossa on loputon suo. Hieman on helpottamassa, lapset nyt 5 v ja 3,5v.

Niin ja se oma aikakin on tulossa jo takaisin.

Kahden pienen hoitoon saaminen on vaikeaa, jopa mll antaa helposti vastauksen, ettei löydy kahdelle pienelle hoitajaa. Meillä myös sosiaalinen elämä kutistui, oman jaksamisen ja kahden pienen erilaisen rytmin vuoksi. meillä tosin ikäero on alle 2v.

toivottavasti elämä edessä. Rankkaahan tämä on, mutta voisi olla pahempaaki

tätä en toivoisi pahimmallekkaan vihamiehelle



esikoinen 3v ja kuopus 8kk

yhden kanssa kaikki paljon helpompaa, esim. pukeminen, riisuminen, syöttäminen, peseminen, saunominen, autonistuimeen laittaminen jne.

On kahdet flunssat, kitinät, tarpeet, toiveet.

Mun mielestä kaksi lasta on ihan maksimi määrä. Yhtään enempää ei ainakaan meidän talous eikä jaksaminen kestä.

Meillä siis 5v ja 2v, näin jälkiviisaana sanon et yksikin olis riittänyt ainakin meille. En toki noista luopuisi mut helpommalla olisi päässyt.

olemaan sentään 2,5 vuotta.



Mitä isompi ikäero, sitä helpompaa.



Meillä ikäero lapsilla on alle 1,5 vuotta.



Nuorimmainen opettelee ryömimään, niin vanhempi osaa jo kävellä, mutt on niin tyhmä että hypii pienemmän pään päälle heti jos silmä vältää. Kaikki muutkin mahdolliset ja mahdottomat koiruudet ja hengenvaaralliset asiat tuo 1,5 vuotta vanhempi keksii.



Tällaisessa tilanteessa kyllä oppii kasvattamaan kolmannen silmä takaraivoon. Voitte uskoa että on raskasta. Molemmat rääkyvät vuorotellen yöllä. Toisen kun saa nukutetua uudestaan, on se sitä ennen ehtinyt huutamisellaan herättämään toisen ja siinäpä se yö menee rattoisasti. Sairaudet nostavat tuon vielä exponentiaaliseksi tapahtumaketjuksi.



Yli 5 vuoden ikäero tarkoittaakäytännössä, kuin olisi vain yksi lapsi. Kahden lapsen rasituksesta ei voi silloin voi puhuakaan.



Asia on tietysti eri, jos kyseessä on erityislapset jne.

komppaan nro 2:sta

Eli meillä on esikoinen 3v6kk ja kuopus 1v2kk ja vaikka hommaa on kaksinkertaisesti ja välillä meinaa puhti loppua, on lapsista myös seuraa toisilleen. Meillä ainakin lapset jo leikkivät yhdessä ja ovat toisilleen seurana, jolloin äidin ei tarvitse kokoajan viihdyttää eli välillä saa jopa jotain tehtyä. Eka vuosi tuntuu ehkäpä rankaltakin, mutta pikkuhiljaa helpottaa ja nyt meillä on enemmänkin iloa kahdesta.

Meillä 9-v poika ja 1-v tyttö, ikäero tasan 8 v. Esikoinen oli tottunut jakamattomaan huomioon, siihen pitää kiinnittää nyt huomioita erityisesti.



Kuopus ihailee isoveljeä ja isoveli pikkusiskoa. Kun isoveli pelaa nintendoa, pikkuinen leikkii vieressä. Vauva-aikana saatoin viedä roskat ulos lasten ollessa sisällä. (Ja jos joku hysteerinen ongelmaa hakee, niin reissu kesti 2 min., vauva yleensä nukkui ja puhelin oli mukana kummallakin). Lisäetuna sekin, että olin kotona kun koululainen tuli koulusta.



Kukin tavallaan. Omassa perheessäni on isot ikäerot. Minua ahdistaisi, jos lasten ikäero olisi pieni. Tosin jos lapsi tulee, niin saa tulla. Mutta vapaaehtoisesti ei. Ehkä olen niin onneton äiti, että selviän yhdestä pienestä kerrallaan.