Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olkaa hyvänen aika onnellisia terveistä lapsistanne!!
23.10.2008 |
Tuntuu siltä, että te joilla on terveitä lapsia, ette oikeasti osaa arvostaa elämän pieniä iloja. Erityislapsen, jatkuvasti sairastelevan tai kroonisesti sairaan lapsen perheen elämä on sellaista, että pienistä iloista nautitaan. EI sillä ole väliä, onko Reimaa tai Tuttaa..onko uusimmat menopelit, hienot lelut ja näyttävät vanhemmat. Kun toiset taistelevat siitä, että he saisivat sairaalle tai vammaiselle lapselle edes perusoikeudet, te valitatte päivähoitomaksuja. >Te olette kuitenkin saaneet lapsenne hoitoon - toisin kuin moni erityislapsi jota ei huolita kaikkiin paikkoihin, jolle ei ole varaa järjestää avustajaa jne.
Oma väsymys, stressi ja jatkuva epätietoisuus kuluttavat. Erityislapsen äitinä olen kuitenkin huomannut erään ihanan asian: Meidän miehemme ovat osallisina perheessä, harvoissa otetaan alkoa tai riidellään. Parisuhteet joutuvat koville mutta rakkautta on ilmassa huomattavasti enemmän kuin niissä, joissa lapset ovat terveitä ja ns normaalisti kehittyneitä.
Katkeraksi ei pidä ryhtyä, mutta sitä en voi ymmärtää, että jotkut tekevät lapsistaan muotinukkeja joita esitellään kuin posliinitavaraa antiikkimyyjälle. Lapsen arvon ymmärtää monesti vasta sitten, kun lapsen elämä ei olekaan sitä mitä sen olisi pitänyt olla. Vai kuuluuko pienen lapsen kärsiä jatkuvista sairaalareissuista, piikityksistä, peloista, häiriöistä?
Samalla kun te kyttäätte sairaita tai vammaisia lapsia, älkää esittäkö säälivää. Me osaamme elää hetkissä ja olemme onnellisia. Ja muistakaa että teidän asenne vaikuttaa siihen, miten lapsenne hyväksyvät erilaiset lapset.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin meillä "terveen"kin lapsen elämään on kuulunut sairaalareissuja ja piikkejä.
Yleistät todella rankasti väittämällä, ettei terveiden lasten perheissä osata nauttia "pienistä iloista". Eiköhän se ole luonteista kiinni - varmasti on myös kroonisesti sairaiden lasten perheitä, joissa isä ja äiti riitelevät stressaantuessaan, mielessä ovat välillä myös Reimat jne.
Lapsen arvon ymmärtänee suurin osa vanhemmista. Meistä suurimmalle osalle lapsi on kuitenkin pieni tai suurempi ihme. Itse myötäelän juuri nyt perheemme ulkopuolisen läheisen lapsen sairautta. Hän ei ole erityislapsi, sairaus ei ole krooninen (olisikin :-(...), mutta kärsimystä riittää. Itse lapsukainen on vielä liian pieni pelätäkseen kuolemaa tms ja suhtautuu häkellyttävän positiivisesti rankkoihin hoitoihinsa. Toisin kuin tässä sinun kirjoituksessasi, ei kyseisen perheen äiti glorifioi heidän tilannettansa. Sairas lapsensa on "tavallinen" lapsi, vaikkakin vakavasti sairas. Heidän elämänsä on täynnä sairaalajaksoja, rankkoja hoitoja, infektioiden välttelyä, tulosten odottelua jne.
Elämä on. Joskus. Ja ainakin minä piru vie antaisin just nyt vaikka oikean käteni, että kys pikkuihminen olisi terve.
tasaista normielämää elävät eivät osaa nauttia siitä tavallisesta arjesta. Aina löytyy jotain vikaa ja narisemista. Jos ei muuta niin sitä, että naapurin lapsilla on rumat nimet tai mies on lihonut 15 kg häistä. Ja kohta alkaa Joulusta valittaminen. Siitähän keksiikin monta aihetta.
Se että toisella menee huonommin EI tee minusta tai monesta muustakaan sen onnellisempaa! Niin se vaan menee! Loppupeleissa jokaisella on ne OMAT MURHEET ja OMA ELÄMÄNKOHTALO minkä kanssa painia, taistella päivästä päivään...
Niin ja vaikka sanon noin, olen erittäin empaattinen ihminen, joka välittää ystävistään ja kuuntelee heidän murheitaan ja yrittää tukea ja auttaa parhaansa mukaan.
Tuo oletus että pitäisi osata olla onnellisempi vain sen vuoksi että jollain toisella on vaikeaa menee pieleen. Se on mun pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jos joku pieni asia harmittaa ei tarkoita sitä ettenkö tajuaisi että maailmassa on suurempiakin ongelmia - ei edes sitä ettei MINULLA olisi suurempiakin ongelmia. Mutta ei mun jokainen puheenaiheeni voi aina keskittyä siihen mikä mun elämässäni on vaikeinta. Eihän elämästä sillä tavalla tulisi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin voin ap sanoa sulle, että muista olla onnellinen sairaasta lapsestasi, sillä kaikki eivät saa pitää edes sairasta lasta, kuten esim. minä.
Että kiitä jumalaas päivittäin sairaasta lapsesta, niin arvot säilyy
ettei ne terveet lapset ole mikään itsestäänselvyys.
Mulla on itselläni terveet lapset, mutta päivääkään ei kulu, etten muistaisi niitä vauvana kuolleita läheisiäni, joita kovasti kaipaan. Ja samalla tiedän, kuinka onnekas olen, kun minua on siunattu kahdella elävällä lapsella, jotka vielä sattuvat olemaan aivan terveitäkin!
Alue: Aihe vapaa
ÄIti, joka tosiaan saattaa hermostua siitä, että lapsella on haalariin sopimaton pipo päässä:( Ja lapset tosiaan ovat terveet, ei edes allergiaa.