I hate Halloween!!

Ihan samassa sarjassa.

En kertakaikkiaan käsitä koko halloweenia!!!!!!!!!!!!

Ei ole ihan pikkunen juhla, ihmiset ovat nähneet todella suuren vaivan ko. juhlaan. Paljon ihmisiä liikkeellä ja lapsilla (ja aikuisilla) todella hauskaa.



Ihan en ymmärrä mistä tämä aate, että juhla olisi pelkkä kauppallinen on tänne pohjoismaihin tullut. Enemmän pidän monen viettämää joulua kaupallisempana.

Tasan krääsän myynnin takia ko, juhla on tänne markkinoitu puoliväkisin. Nyt jo kouluissa on jotain halloween-tapahtumia.

Voi kuvotus!

Ruvetaan samantien viettämään heidän kiitospäiväänsä, Ruotsin kuninkaan synttäreitä sekä Japanin Valkoista päivää.

Täytyy myöntää että Suomen pitkässä pimeässä lokakuussa olisi tilausta jollekin hassuttelujuhlalle.



Halloween on niitä harvoja juhlia joihin ei liity suomalaiskansallista änkyräkänniperinnettä kuten jouluun, juhannukseen, vappuun....

minäkin inhoan markkinamiesten meille tyrkyttämää halloweenia.

Suomessa on vanhastaan juhlittu kekriä samoihin aikoihin. Minusta kekriperinne tulisi elvyttää: juhlitaan sadonkorjuuta ja vuoden päättymistä, syödään (ja juodaan) hyvin ja poltetaan kokkoa.

Se on kahden juhlapäivän yhdistelmä: kaikkien pyhien päivä 1.11 ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä 2.11. Pyhäinpäivää vietetään Suomessa nykyään (vuodesta 1955 lähtien) 31. lokakuuta - 6. marraskuuta väliselle ajalle osuvana lauantaina. Sitä ennen se oli vuodesta 1772 lähtien ollut marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina ja sitä ennen aina 1. marraskuuta, kuten on katolisessa kirkossa vieläkin.



Halloween on noitien, kummitusten ja muiden aaveiden juhlapäivä, jota vietetään lokakuun viimeisenä päivänä. Nimi on lyhenne englannin sanoista "All-Hallows-Eve" eli pyhäinpäivän aatto.



Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on nykyisin Yhdysvalloissa vuoden kuudenneksi merkittävin juhlapäivä kaupallisesti.



Halloween on vahvasti esillä amerikkalaisessa populaarikulttuurissa ja on sen kautta viime vuosina levinnyt laajemmallekin Eurooppaan, myös Suomeen.

Se kun on monille sellainen päivä, jolloin kyynelsilmin viedään haudalle kynttilöitä, ei silloin lasten tarvitsisi mitään kummitusjuhlia viettää.

Kyllahan paasiaisenakin kun noidat rallaa ovilla koputtelemassa, Jeesus kitui ristilla. Silloinkin pitaisi olla tippa silmassa.



Me kaytiin lasten kanssa tanaan illalla koulun Halloween juhlassa ja mukavaa oli! Koko perheen juhla, yhdessa oloa, peleja ja kilpailuja, "community spirit".



Asumme Englannissa.

Muista vaan viimevuonna, kun vietiin haudalle kynttilöitä, kun joku nuorimies tuli hautuumaalta suuresti itkien pois, tuntuu tosi pahalta, että samana pyhänä pikkulapset kulkevat vamppyyrihampaat suussaan?

Silloin juuri voisi lapsille kertoa edesmenneistä mummoistaa ja vaareistaan, muttei paljoa huvita.

mikä juhla siellä enkuissa on sellaine,että oljista tedään joku äijä se poltetaan illan mittaan.

Muistan joskus au-pair aikoinani sellaiseen törmänneeni. Sillä ukkelilla oli joku nimi Gay Hawkes?

Kekri - unohdettu juhla

Sampsa Rydman



Näihin aikoihin, nykyisen Pyhäinmiesten päivän paikkeilla, oli ennen yksi vuodenkiertomme suurimmista ja tärkeimmistä pakanallisista juhlista: Kekri, murrealueesta riippuen myös köyri, keyri ja köyry. Sana on vanhaa perua, ja sillä tarkoitettiin vuoden viimeistä päivää, joka päätti satokauden ja aloitti karjanhoitovuoden. Sitä juhlittiin mahtavin syömingein ja juomingein.



Alun perin muinaissuomalainen Kekri mainitaan Mikael Agricolan Psalttarin esipuheessa vuodelta 1551 karjalaisten jumalana. Kekrin väitetään myös olleen karjanhoidon haltija, jonka suojeluksessa vuotuisjuhlaa vietettiin. Toisen teorian mukaan Agricolan Kekri oli Nyyrikin tavoin väännös kreikasta: P. Gregorius oli ortodoksisella puolella karjan suojeluspyhimys. Tai sitten nämä kaksi olivat sulautuneet toisiinsa.



Toisin kuin usein luullaan, Kekri ei ollut vainajajuhla - suomalainen Halloween - vaikka juhlat sijoittuvatkin samoihin aikoihin ja pitävät sisällään samoja piirteitä. Satovuoden viimeisenä ja uuden vuoden ensimmäisenä päivänä Kekri korvasi muinoin joulun ja uudenvuoden. Maamme hitaasti kristillistyessä osa vainajien päivän tavoista sulautui kekriin, siinä missä vanhaa kekriperinnettä pukkeineen kaikkineen siirtyi jouluun.



Maamme itäosissa vanhan kekripyhän vietto vuoden pääjuhlana säilyi pisimpään. Savon syrjäkylillä joulu lienee syrjäyttänyt sen lopullisesti vasta 1800-luvulla. Vaikka viimeisen kerran Suomessa on vietetty kansallisia kekrijuhlia vuonna 1954 Maalaisliiton aloitteesta Kokemäellä, ei ole mitään syytä heittää hyvää juhlaa hukkaan. Kekriin siis!

MILLOIN VIETÄN KEKRIÄ?

Kekrin vietto ajoittui Mikkelinpäivän (29.9.) ja Pyhäinmiesten päivän väliseen aikaan. Sitä vietettiin silloin, kun sato oli korjattu ja kaikki vanhaan vuoteen kuuluvat toimet ja askareet oli hoidettu niin, että uusi vuosi voitiin toivottaa tervetulleeksi. Kekriä saatettiin ennen viettää samankin kylän eri taloissa eri aikoina, riippuen siitä milloin kukin talo oli syystyönsä saanut päätökseen. Tämä on käytännöllistä, sillä nykyisessä elämänmenossa Kekrin voi sijoittaa hyvällä omallatunnolla sopivaan vapaaseen viikonloppuun. Marraskuun ensimmäiseen päivään Kekri liitettiin vasta 1800-luvulla.



KEKRIIN VARUSTAUTUMINEN

Kekriin varauduttiin hyvissä ajoin keittämällä kekriviinat ja panemalla kekrioluet. Kekriaterian pääosan muodosti yleensä "kekripässi" tai "villavuona". Kekrilammas teurastettiin ja palvattiin usein jo yöllä. Lampaan liha syötiin tarkasti, eikä luita saanut jättää heitteille, vaan ne tuli haudata lammaskarsinan maahan, jotta lampaat menestyisivät seuraavana vuonna. Lampaan sijasta Kekrinä saatettiin uhrata ja syödä toki myös muitakin eläimiä, jos lampaanlihaa ei ole saatavilla.



Syöminen ja juominen olivat kekrin vietossa keskeisessä asemassa. Uskottiin, että mitä yltäkylläisemmin kekrinä mässättiin, sitä paremmin seuraavana vuonna menestyi. Isäntäväen piirissä myös viinalla oli hyvin suuri merkitys. Miesväen kuului olla kekrinä mahdollisimman suuressa humalassa, jotta seuraavan vuoden viljasato onnistuisi. Koska ruokaa piti olla pöydässä koko päivän ja kaikki taloon saapuvat saivat osansa kestityksestä, emännän tuli vastaavasti olla ainakin suhteellisen selväpäinen.



JAKOAJAN USKOMUKSIA

Aterialle saatettiin pakanallisten tapojen mukaisesti kutsua myös suvun vainajat nauttimaan Kekrin antimista. Vainajille jätettiin ruokauhreja pyhien puiden juurelle; haltioille valmistettiin ruokia ja juomia, jotka vietiin navettaan, saunaan tai talliin onnea tuottamaan. Tehtiin taikoja ja ennustettiin tulevaa vuotta. Saunakin lämmitettiin ensin henkien kylvetettäväksi. Emäntä saattoi juoksuttaa uuniluutaa navetan ympäri kolme kertaa, ja se tuotti karjalle onnea.



Kekriviikko oli hyvin erityistä aikaa, joka ei varsinaisesti kuulunut enempää vanhaan kuin uuteen vuoteenkaan: Se oli sen ulkopuolella, ja siksi pyhää, vaarallista. Vanha järjestys ei ollut silloin voimassa. Kekriin liittyykin selvästi myös karnevalistisia piirteitä. Kekrinä alkoi palvelusväen vuoden ainoa vapaaviikko, "römppäviikko". Viikon kuluessa palkolliset saattoivat pestautua uuteen taloon rengeiksi ja piioiksi tulevan työvuoden ajaksi. Ennen työjakson aloittamista "mennä römpöteltiin" vapaina kekriviikon verran.



KEKRIPUKKI

Palkollisten lisäksi kekrinä kulki talosta taloon kestitystä saamassa naimattomia nuoria (sekä vanhojapiikoja ja -poikia), jotka olivat naamioituneet muun muassa nurinpäin puettuihin turkkeihin ja tuohinaamareihin. Nämä kekrittäret (köyrittäret) ja kekripukit (köyripukit), kuten heitä kutsuttiin, olivat eräänlaisia käänteisiä joulupukkeja.



Talon oli kekripukin saapuessa oltava lämmitetty, muuten pukki suutahti ja ryhtyi oitis rikkomaan uunia. Näin hän saattoi tehdä myös, jos hänelle ei heti tarjottu ruokaa, viinaa ja myöhemmin myös kahvia. Kekripukilta ei voinut kieltää mitään, emännänkin oli istuttava pukin sylissä jos pukki niin tahtoi. Tämä varmisti tulevan vuoden hyvän onnen. Kun kekripukki oli saanut riittävästi kestitystä, hän jatkoi matkaansa seuraavaan taloon, melkoisessa humalassa.



Kekri on siis kaikkinensa erinomaisen hyvin suomalaiseen kansanluonteeseen istuva perinteinen juhla. Ei muuta kun railakasta kekriä kaikille!

variksen pelattimelta ja se poltetaan kokolla. Joskus lapset myos tekevat Guyn jonka pukevat ja laittavat talle naamarin ym. ja pyytavat kaupan edessa kolikoita; "Penny for Guy".



Samaan bonfire-iltaan kuuluu myos ilotulitukset ja toffee omenat.



Guy oli osallisena ruutisalaliitossa joka yritti surmata englannin kuninkaan ja parlamentin jasenet vuonna 1605, piilottaen suuret maarat ruutia parlamenttitaloon ja GUyn piti tama siis rajayttaa mutta saatiin kiinni ennen tekosia.