Auttakaa! Mitä sanon miehelle, joka..
vetoaa lasten hoidossa aina siihen, että " ainahan niin on tehty" tai " miten luulet että monilapsisissa perheissä asiat tehdään" ?
Tarkoitan siis sitä, että mieheni mielestä LELLIN (!!) puolivuotiasta vauvaamme, kun esim otan aika pian syliin jos tylsistyy lattialla ja alkaa kitisemään. yöllä kun herää itkemään, menen antamaan maitoa mahdollisimman pian. miehen mielestä pitäisi antaa vauvan aina odottaa jonkin aikaa, ettei opi " liian hyvälle" .
Esimerkiksi nyt meillä on kamppailu menossa siitä asiasta, kun mies haluaisi alkaa huudattamaan vauvaa yöllä, jotta tottuisi olemaan syömättä öisin (totta on, että tilanne on aika vaikea, vauva on alkanut heräilemään 6-7 kertaa/yö). olen yrittänyt selittää, että ei ole vauvalle hyväksi huudattaa, mutta mies sanoo vaan että " no mites luulet että jossain lestadiolaisperheessä ehditään jokaista lasta paapomaan?" .
ja aina näihin kommentteihin lisää vielä sen, että " ja ihan normaaleja ihmisiä on niistäkin tullut" . kaikkein uskomattominta on se, että mies ei kannata edes sitä, että jäisin mahd pitkäksi aikaa hoitamaan lasta kotiin, vaikka rahallisesti se on mahdollista. sanoo vaan, että kyllä mekin ollaan puolivuotiaine menty tarhaan ja ihan normaaleja ollaan..
huoh. joo, tiedän että mies on idiootti (jssap, ei kiitos), mutta nyt kysynkin että MITEN PERUSTELISIN hänelle ettei aina se vanha tapa toimia ole se paras???
Kommentit (6)
Niin täälläkin tehdään.
Tai sano että AV:llä käskettiin sanoa, että miehesi on ihan tomppeli. =)
etsit esim. netistä jonkun lastenpsykologin näkemyksen siitä miksi pienten lasten paikka on kotona jne. tulostat ja käsket miehen lukea!
Tunnusta pois, ei sunkaan konsteilla vauva yöherääminen ainakaan ole parantunut.
Jösses 6-7 kertaa yössä herää syömään!!! HALOO!!!
Neuvolankin neuvo on: lopeta maidon antaminen yöllä. Pari yötä huutaa, sitten loppuu. PISTE.
Ja yleensä se on lapsen äiti, joka tietää parhaiten, miten kannattaa toimia. Turha sitä on pikkuista kiduttaa sillä, että ei heti vastaa tämän tarpeisiin.
Ootte molemmat oikeessa ja molemmat väärässä.
Iha ekaks: pikkunen, alle vuoden vanha ei itke syyttä. Itkuun pitää reagoida, mutta monesti lapsi saattaa lopettaa itkun joten ei kannata ihan ekasta parkasusta juosta.. Siis; pue, riisu, syötä, juota, vaihda vaippa ja pidä sylissä. Koskaan ei voi olla LIIKAA hellyyttä! Mutta varo lellimästä, opeta myös itsenäisyyttä.
Monilapsisessa perheessä ne vauvan sisaret on jo isompia ja osaa itsenäisesti toimia. On sitten teidän oma valinta minkäikäisenä opetatte vaipattomuuteen, milloin riisumaan, pukemaan, harjaamaan omat hampaat.. KAIKKI tekee niinkuin perheelle itselleen sopii!! Kun tapoja toimia on MONTA, monet suurperheetkin toimii erilailla; mulla kolme sisarta ja miehellä neljä ja molemmilla erilaiset kasvatustaustat.
Meillä puolivuotias ei saa enää ruokaa yöllä, neuvolan mukaan sille ei ole enää edes tarvetta. Mutta sen ikänen herää myös ihan vaan koska uudet jutut tulee häiritsemään unia..
Lattialla on hyvä leikkiä, jos lapsi kitisee niin mene pitämään seuraa tai jumppaamaan lapsen kanssa. Lapsen kannattaa oppia leikkimään myös itse ja keksimään omia juttuja käyttämällä mielikuvitusta (isompana tietty sitten; siis ei vaan pleikkaa pelata vaan kävyistä lehmiä jne.), pääset itse helpommalla jos lapsi ei halua jatkuvaa huomiotasi vaan saat tiskata kun Riku-Petteri leikkii kattiloilla.. ;)
Ja varmaan löydät materiaalia myös siitä, että alle 3-vuotiaille on paras olla kotona tai vakihoitaja. Heidän tarvitsee luoda pysyvä kiintymyssuhde.
Mutta aika idiootin olet kyllä nainut, sori vaan.