Vedinkö turhasta herneet nenään?

Tsemppiä sulle, ap! Lapsiperheen arki vaatii venymistä ilman sairastumisiakin.



Sulla on kova viikko takanasi. Voi olla, että miehelläkin oli rankaa työmatka. Miehesi oli silti vähän ajattelematon.



Luulen, että pahoitit mielesi eniten siitä, että hän ei osannut arvostaa sitä, että jouduit tsemppaamaan ja venymään. Vaikka olisi valittanut omaa väsymystään tuolla tavoin työkaverilleen, olisi voinut jotenkin sanoa/osoittaa ymmärtävänsä, että olet joutunut pinnistelemään työn, sairaiden lasten ja oman oksennustaudin kurimuksessa.



Unohda se työkaverin vaimo (ja sen pyytämät lasten vaatteet) ja anna niiden ajatella teistä mitä haluavat. Miehellesi voit selittää pahaa mieltäsi sitten kun kimpaantumisesi vähän helpottaa.



Toivottavasti voit jo paremmin ja saat levätä huomenna! Raskasta arkeahan me työssäkäyvät pienten / koululaisten vanhemmat eletään, ainakin jos työkin on vaativaa ja vie mehuja. Mutta onneksi silti on nuo ihanat lapset ja oma perhe!

Kuka hoiti sairaan lapsesi kun itse olit töissä? Millasta remonttia teit? kuka hoiti lapset? Miksi kuskaat lapsesi eskariin? Jos eskariin on yli 5km kunnan/ kaupungin on lain mukaan järkättävä kuljetus? Miksi laitoit lapsen eskariin jos itse olit kotona ja kuljettaminen noin vaikeaa? Eskari ei ole pakollinen.

Käskytä miehellesi enemmän vastuuta arjesta. Älä ota vastuuta itse kaikesta. mielestäni teillä ei mitenkään rankka arki vaan laiska mies

Olisi edes yhdellä sanalla sanonut, että tiesi minun joutuneen koville. Tai sanonut sille työkaverille, että vaikka kaikki kaatui niskaan, täällä oli perhe hyvällä tolalla.



Miehellä oli pitkä työmatka, mutta siinä oli myös pitkä viikonloppu välissä ja kaikki illat vapaat. Ei siis ollut mikään rypistys.

Meillä on vanha talo, remonttia on aina, remonttimiesten piti tehdä, mutteivät selvinneet ilman minua. Minä hoidin lapset.



En ole kotona, vaan töissä. Lapsi kuskataan eskariin, koska eskariin on 10 kilsaa matkaa. Hän on tulevan koulunsa eskarissa, eikä täällä ole mitään koulukuljetuksia.



Ja se kuljettaminen on hankalaa silloin, kun toinen on sairaana, koska sairas lapsi pitää ottaa mukaan autoon. Ei minulle, mutta lapselle siis.

Ja mieshän oli TYÖMATKALLA eikä lomalla!

Ainahan me äidit valitetaan arjen raskautta, kai siihen on miehilläkin oikeus.

Olin kaksi viikkoa yksin kotona, kun mies oli työmatkalla. Toinen lapsista oli melkein koko sen ajan sairaana ja itse sairastuin oksennustautiin viimeisenä päivänä.



Silti hoidin kodin, eskarilaisen kyydityksen (10 kilsan päähän), oman työni, taloremontin ja kaiken muunkin.



Viimeisenä päivänä iski sitten oksennustauti päälle niin, että pelotti lähteä enää siinä kunnossa eskarilaista hakemaan (sairas lapsi myös tietty muassa). Soitin sitten miehelle, että voisiko matkalla lentokentältä heittää ylimääräisen varttitunnin kiekan eskarilaisen koululta ja ottaa lapsen taksinsa kyytiin.



Lupasi sen tehdä ja tekikin. Sitten kuulin kuinka oli ruikuttanut työkaverilleen, miten raskasta meidän arki on, kun heti matkan päälle joutuu kentältä kotitöihin.



Vedin pultit. Vedinkö turhaan vai aiheesta?

Mutta varmasti harmitti miestäsikin. Olisi toki voinut valittaa, mutta olisi pitänyt pitää huolta ettet sinä kuule ja pahoita mieltäsi. Hänen olisi siis pitänyt ymmärtää tilannetta ja sinua vaikka itseä väsyttikin.

Nytkään en pakottanut, vaan sanoin, että voin myös pyytää jonkun eskarilaisen äitiä ottamaan lapsen sieltä hoteisiinsa.



Olisin vielä niellyt sen, että urputtaa minulle, mutta että menee selän takana valittamaan noin pienestä. Siis varttitunnin ekstrakierros taksissa! Taksilla pääsi kolmen metrin päähän eskarin ovesta, 6-vuotias nousi itse kyytiin ja kotona ei taas tarvinnut tehdä mitään.



Ap

Ei ihme että valitti muualle. Huh huh!

Eikähän mies nyt sitä raskasta arkea kohdannut, vaan minä, vai mitä?



Ja mitä niin tavattoman raskasta on sitten siinä varttitunnin taksimatkassa?? Selitä minulle. Ihan samalla tavoin mies heittää samalla matkalla olleita työkavereita paljon pidemmilläkin kiekoilla kotiin, eikä ole koskaan valittanut. Nyt kun piti hieman kiertää oman lapsen takia, se oli sitten niin kamalaa!



Ap

kun en teidän arkeanne koe mitenkään. Yritin vain sanoa, että miehesi saattoi silloin kokea asian raskaaksi ja sitten valitti siitä. En oikein ymmärrä miten se sinua loukkaa? Minä ainakin ajattelisin asian just sillain, että olenpas vaan paljon vahvempi kun paremmin jaksan. :D

että valittaa muille.



Eikähän sinun meidän arkeamme tarvitse tunteakaan selittääksesi, mikä varttitunnin taksimatkassa on raskasta. Minä en tajua sitä, vaikka arkemme tunnenkin. Siellähän voi vaikka nukkua mukavasti koko ajan.



Ap

on vaimo kotona yhden lapsen kanssa, apuna sekä äitinsä että täyspäiväinen kotiapulainen ja mieheni selosti matkalta tultuaan, kuinka tällä vaimolla on nyt niin raskasta vauvan kanssa.



Ap

kyllä mä toivoisin että noinkin pienestä asiasta ruikuttaisi sitten muille jos sen raskaaksi kokee, eikä mulle jos olisin kipeenä. Kyllä se loukkaisi mua paljon enemmän. :) JOS tosiaan nyt kyse oli ihan vaan taksimatkasta, eikä mistään sitä edeltävästä tai seuraavasta myös..

-9

Mieshän teki mitä pyysit. Ja ainahan sitä on työkavereille kotioloja ruikutettu vaikka aihetta ei niin paljoa oliskaan. Älä suhtaudu turhan vakavasti.

Ja se loukkasi, että pitää aivan itsestäänselvyytenä, että minä venyn kuin vieteri, mutta itselleen jo yksi vartin taksimatka on liikaa.



Minusta perhe on yksikkö, joka puhaltaa yhteen hiileen ja kannustaa ja auttaa ja tukee toisiaan. Eikä urputa ulkopuolisille pienimmästäkin.



Ap

perheessä pitää kyllä kestää sekin että ulkopuolisille ei aina jaksa pitää yllä mitään ruusuista julkisivua. Miksi edes pitäisi? Sitä paitsi, edelleen: sun miehesi oli valittanut TEIDÄN arkenne raskautta, mikäli oikein ymmärsin, eli myös sinun..

Ei edes kertonut, että minä olin sairas ja että kotona oli jo yksi sairas lapsi, vaan vain sitä, että nimenomaan hänen piti hakea se terve lapsi eskarista. Se siinä arjessa raskasta oli, ei se, että lapset tai minä olimme sairaana tai että hän oli käynnistänyt rempan (vaikka minä pyysin siirtämään sitä).



Ap

mutta anna marista, kaipa järkevät ihmiset tajuaa, että marina on vaan just sitä. Marinaa. :)