Kun suhde on ongelmissa ja nainen pettää...

Miten pitäisi suhtautua asiaan:

Parisuhde oli ongelmissa ja avovaimoni jonka kanssa olimme olleet yhdessä n. 6v ja suunnitelleet lapsia yms yhteistä. Hän lähti lomalle ulkomaille parhaan kaverinsa kanssa, ja oli loman aikana "tehnyt päätöksen" jättää minut, minulle siitä mitää ilmoittamatta tietenkään, ja mennyt sänkyyn toisen miehen kanssa.

Lomalta palatessaan hän jätti minut samana päivänä kun noudin hänet lentokentältä kotiin. Aluksi ei myöntänyt pettäneensa vaan vain sanoin että hän ei näe yhteistä tulevaisuutta kanssani enää eikä halua olla kanssani. Lopulta myönsi kuitenkin pettäneensä ja kertoi syyksi että tämä mies sai hänet tuntemaan itsensä kauniiksi ja halutuksi, toisin sanoen hyväksi. Tiedän että meidän suhteesta puuttui se kipinä ja itse myönnän syyllistyneeni kaltoin kohdelleen häntä henkisesti kun en ollut puhunut tunteistani ja valitsin mielummin kaverit viikonloppuina kuin hänet.

Tajusin tämän kaiken erossa ollessamme, ja olin valmis tekemään töitä suhteemme eteen, hän ei ollut. Yritin kuitenkin kaikin keinoin jatkaa suhdetta 2vk ajan ja näyttää hänelle mitä oikeasti haluan (perhe, yhteinen elämä) mutta hän ei halunnut enää panostaa suhteeseemme vaan kylmästi ilmoitti halunsa erota vaikkakin myönsi minun muuttuneen olleen juuri sen kaltainen ihminen ketä oli minusta halunnnut.

Mielestäni hän teki väärin pettäessään ja olla kertomatta eroaikeista minulle aikaisemmin. Syyksi hän sanoin että pelkäsi että ero olisi todellista jos ottaisi asian esille kanssani eikä ollut siihen vielä valmistautunut. Kuinka joku ihminen voi ajatella näin? Eikö parisuhteen pitäisi olla kommunikointia toisen kanssa? Itsekkin tiedostin että paljon on muututtava jotta suhde voisi vielä toimia, ja olin valmis siihen, mutta hän vain ilmoitti ettei halua edes panostaa yhteiseen elämään enää, koska tuntee että on yrittänyt jo liiankin kanssa.

Nyt hän haluaa vain kerätä tavaransa ja muuttaa tämän samaisen ystävänsä luokse asumaan kenen kanssa oli ulkomailla. (Tämä ystävä oli myös minun ystäväni, mutta ei ollut millään tasolla yrittänyt estellä tai sanoa pettämishetkellä että ajattele miltä minusta voi tuntua)

Miten tälläiseen pitää suhtautua? Haluaako hän vain nopeasti unohtaa minut ja siirtyä elämässään eteenpäin? vai onko meillä vielä mahdollisuuksia myöhemmin? Tuleeko kaipaus vielä takaisin? Olen aivan rikki ja en voi olla ajattelematta ettenkö haluaisi häntä vielä takaisin.