Nainen, miksi sinä petit/petät?

lukuisia syitä, mutta joitakin listatakseni;



* ukko vehtasi (en tiedä oliko fyysistä pettämistä, mutta sutinoita kuitenkin, ei pelkkää ystävyyttä) muiden naisten kanssa mun odottaessani (yhdessä toivottua ja suunniteltua) lastamme



* ukko oli hurjan mustasukkainen musta, ja näytti sen sanoin ja teoin (henkistä sekä fyysistäkin väkivaltaa, ym. ilkeyttä)



* näiden kaikkien episodien jälkeen ei vaan yksinkertaisesti sykähdyttänyt ajatellakaan seksiä miehen kanssa, ja tämän kyllä tein varsin selvästi tiettäväksi



* mies oli hyvin itsekäs kaikessa tekemisissään ja tekemättä jättämisissään



* seksiasioissa hän oli äärimmäisen estoinen ja laiska, eikä mitään uutta voinut kokeillakaan (ainakaan mun kanssani)



Summasummarum:

Loppuviimeksi alkoi niin etomaan koko ukko, että ei tehnyt mieli koskea pitkällä tikullakaan häneen.

Pelkkä hänen alasti näkemisensä sai mut voimaan pahoin. Ja vielä pahemmin voimaan pahoin, kun avasi suunsa.

Ugh, liian kauan vetkutin eropäätöksen kanssa.

Mutta jälkiviisaana pitää sanoa kyllä, että sitä päivää en ole katunut KOSKAAN.

Hän väitti, että en tulisi löytämään elämääni rakkautta, mutta voih..toisin kävi ;)

Löysin elämäni miehen, ja perustimme perheen (en heti eron jälkeen, vaan pari vuotta sen jälkeen), ja näin jälkiviisaana mietin, että -kunpa olisin eronnut jo aiemmin-. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ja lieneekö turha edes mainita: ex kärvistelee ylhäisessä yksinäisyydessään, katkeroituneena.

Mutta jos tarkemmin ajatellaan, niin se on sille paskalle ihan oikein ;)

En kadu pettämistä.

mut fyysistä väkivaltaa ei meidän suhteessa ole ollut koskaan.Erona itsellä vaan se,että olen tässä parisuhteessa edelleen ainakin paperilla.Pelkään jotenkin yksinjäämistä,en tiedä miksi!Lapsemme on vielä sen verran pieni,että senkin vuoksi olen vetkutellut asian kanssa.

Miehellä alkoi olla paljon menoja, oli poissa kotoa ja samaan aikaan alkoivat erektiovaikeudet ja laiskuus sängyssä. Lopulta meillä ei ollut seksiä enää ollenkaan ja mies oli poissa tai tuijotti tv:ä kotona eikä viitsinyt puhua minulle. Haudoin mielessäni eroa vuoden verran, mutta sitten meillä oli taas vähän seksiä ja ajattelin, että jospa tämä tästä, mutta vaikeudet alkoivat uudestaan. Niinpä aloin itsekin vain käydä paljon ulkona ja pidin hauskaa. Sattumalta ihastuin työkaveriini ja hän minuun. Menin sekaisin kaikesta ihailusta ja läheisyydestä. Tuli kerran työmatkalla humalassa petettyä mistä olen edelleen häpeissäni enkä sen jälkeen pitänyt enää yhteyttä työkaveriin vapaa-ajalla tai vehdannut työpaikalla eli asialliset välit vaan.



Kerroin kuitenkin miehelleni ja erosimme. Kävi sitten ilmi, että miehelläni oli ollut sivusuhde jo vuosia ja ongelmat olivat johtuneet siitä. Ei ikinä kyllä päin naamaa sitä kehdannut myöntää. Eli ajoi minua tahallaan pois, ettei olisi tarvinnut olla se pahis. No parempi varmaan näin lopulta kuitenkin. Lapsiakaan ei ollut. Nykyään on kiva uusi mies, mutta pelottaa tietysti, että käy niinkuin edellisen kanssa.