Tuolla joku on KATKERA äidin kuolemasta
kun ei pääse juhlimaan, kun äiti ei katso lapsia.
Kommentit (18)
juhlimassa,toinen vanhempi on lasten kanssa.
Ei riittänyt että ilkeilit siinä ketjussa vaan halusit oikein avata oman aiheen tätä puidaksesi?
mielestäni siinä luki niin. monethan vie lapsiaan äideilleen ja yleensä vanhoille sellaisille, että itse päästään juomaan pää täyteen.
juhlimassa,toinen vanhempi on lasten kanssa.
on kuollut?
juhlimassa,toinen vanhempi on lasten kanssa.
viikonloppu kun äiti on kuollut? miten ilkeää.
MEE VITUN LÄSKI VAIKKA LENKILLE!
huutaa. se ei tiedä mitä kirjoittaa.
Mikä tän ketjun idea oli? Minusta vaikuttaa vähän ilkeilyltä..
olla nyt kateellinen toisen äidin kuolemasta? Haloo menis hoitoon!
olla nyt kateellinen toisen äidin kuolemasta? Haloo menis hoitoon!
joku oli katkera oman äidin kuolemasta.
henkilöllä on oikeus olla katkera kun äiti ei päässyt katsomaan lapsiaan hänen juhliessa. Joku voi olla katkera aviopuolisolleen ja joku lapsilleen ja joku työkaverilleen.
Katkeruudesta pitäisi päästä kuitenkin ulos jotta voi itse eheytyä. Pitää päättää antaa anteeksi.
Katkeruus on yksi suurimmista henkisen hyvinvointimme ja kasvumme esteistä. Kaikki ihmiset kokevat elämässään aiheutettua ja aiheuttamatonta surua, vääryyttä ja loukatuksi tulemista. Emme yksintertaisesti kukaan selviä elämästä kokematta arjessamme ja ihmissuhteissamme myös ikäviä asioita. Kun meitä satuteen todella pahasti, vaikuttaa se tapaamme reagoida ympäristöömme ja tapaamme käsitellä asioita. Katkeroituminen tapahtuu, kun emme osaa käsitellä tunteitamme ja päästää kokemastamme vääryydestä tai pahasta olosta irti. Emme pysty luopumaan vihasta ja surusta, koska emme osaa antaa anteeksi. Katkeroidumme käsittelemättömien asioiden edessä. Katkera ihminen kokee olonsa ja katkeruuden aiheuttaman käytöksensä oikeudekseen. Katkeruudesta tulee näin suloinen tila, joka ruokkii kostoa ja vihaa omasta tilanteesta. Katkera ihminen on oman vihansa vanki. Katkera ihminen pitää katkeruudellaan oikeutta yllä, vaikka oikeastaan satuttaa vain itseään.
Ihminen on pohjimmiltaan oikeudenmukainen olento, ja epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa ihmisessä voimakasta mielipahaa. Kun epäoikeudenmukaisuus on tapahtunut, sanotaan, että ihminen on suuttunut tai kiukustunut, mutta kun tapahtumasta on kulunut aikaa, puhutaan katkeruudesta. Katkeruudesta vapautuminen edellyttää anteeksiantamista, unohtamista, tapahtuneen taakse jättämistä. Jos vääryyden tehnyt osapuoli katuu tekoaan, pyytää anteeksi ja on valmis sovittamaan tekemänsä vääryyden, oikeus voi toteutua ja mielensä katkeroittanut vapautua katkeruudestaan. Kun näin ei käy, kiukku voi jäädä pysyväksi ja aiheuttaa depressiota muistuttavan dysforisen mielentilan.
Loukattu ihminen toivoo mielessään, että se joka on häntä loukannut kuuntelisi häntä, myöntäisi tehneensä väärin ja pyytäisi anteeksi tekemäänsä vääryyttä. Hän haluaisi itse päättää siitä, millä tavoin vääryys pitäisi hyvittää ja hän haluaisi saada takeet siitä, ettei asianomainen enää koskaan tee hänelle mitään vastaavaa. Jos tämä ei ole mahdollista, hänelle ei jää juuri muuta mahdollisuutta kuin hautoa mielessään kostoa. Koston kuvitteleminen voi hetkellisesti helpottaa katkeruuden tunnetta, mutta siitä huolimatta ihminen, jonka sappi kiehuu epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen vuoksi, vaipuu helposti epätoivoon.
Katkeruus voi voimistua, jos katkeruutta tunteva ihminen kokee, että muut eivät ymmärrä hänen loukkaantumistaan. “Ajattele positiivisesti”, “Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään” ja “Unohda jo menneet” ovat hyvää tarkoittavia sanontoja, jotka saattavat pikemminkin pahentaa kuin parantaa katkeruuden tunnetta.
Katkeruudesta vapautuminen eli anteeksiantaminen on tapahtuma, joka etenee vaiheittain. Aluksi ihminen tuntee vihaa tai raivoa ja hautoo erilaisia kostoajatuksia – joskus jopa salaa itseltään. Vähitellen kostonhimo kuitenkin väistyy, ja sen tilalle tulee rakentavampia ajatuksia. Ihminen alkaa ehkä kuvitella mielessään, että jonakin päivänä oikeus tapahtuu. Hän saattaa alkaa miettiä, mitä koettu epäoikeudenmukaisuus on hänelle opettanut, ja hän ymmärtää, ettei ole ainoa ihminen, jolle on tehty vääryyttä. Katkeruudesta kärsivä ihminen käy sisäistä oikeustaistelua. Hän miettii, mitä pitäisi tapahtua, jotta oikeus toteutuisi ja vääryys voitaisiin unohtaa.
Ihminen voi olla katkera paitsi toiselle ihmiselle myös kohtalolleen. Kohdatessaan onnettomuuksia ja kärsimystä ihminen kysyy: “Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Hän saattaa päätellä, että hänen kokemansa kohtalo on epäoikeudenmukainen. Tästä seuraa katkeruus, joka ei kohdistu kehenkään yksittäiseen ihmiseen vaan Jumalaan tai kohtaloon. Tässäkin tapauksessa katkeruudesta vapautuminen edellyttää anteeksiantoa. Ihminen luopuu kysymyksestä: “Miksi minä?” ja hyväksyy sen, että pahoja asioita tapahtuu myös hyville ihmisille. Hän miettii, mitä kokemukset ovat hänelle opettaneet, ja suuntaa huomionsa takaisin tulevaisuuteen.
En tunne tämän henkilön taustaa josta tässä osiossa puhutaan, mutta olisi hyvä jos vapautuisi katkeruudesta ja huomaisi, että poismennyt ei voi tulla pyytämään anteeksi.
katkera toisen kuoleman tähden? Onko jossain siis ko. kirjoitus?
katkera toisen kuoleman tähden? Onko jossain siis ko. kirjoitus?
kirjoitti, että on katkera äidilleen kun kuoli. Joku luuli, että oli katkera kun äiti ei ehtinyt lapsia katsomaan.
katkera toisen kuoleman tähden? Onko jossain siis ko. kirjoitus?
kirjoitti, että on katkera äidilleen kun kuoli. Joku luuli, että oli katkera kun äiti ei ehtinyt lapsia katsomaan.
sen lapsia?
siis yleisesti, en tarkoita nyt vaan tälle kyseiselle henkilölle..huomasin itsessäni katkeruuden piirteet..lainaamani teksti koskettaa tosi läheltä.
Jos vääryyden tehnyt osapuoli katuu tekoaan, pyytää anteeksi ja on valmis sovittamaan tekemänsä vääryyden, oikeus voi toteutua ja mielensä katkeroittanut vapautua katkeruudestaan. Kun näin ei käy, kiukku voi jäädä pysyväksi ja aiheuttaa depressiota muistuttavan dysforisen mielentilan. Katkeruus voi voimistua, jos katkeruutta tunteva ihminen kokee, että muut eivät ymmärrä hänen loukkaantumistaan. Ihminen voi olla katkera paitsi toiselle ihmiselle myös kohtalolleen. Kohdatessaan onnettomuuksia ja kärsimystä ihminen kysyy: “Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Hän saattaa päätellä, että hänen kokemansa kohtalo on epäoikeudenmukainen. Tästä seuraa katkeruus, joka ei kohdistu kehenkään yksittäiseen ihmiseen vaan Jumalaan tai kohtaloon.Ihminen luopuu kysymyksestä: “Miksi minä?” ja hyväksyy sen, että pahoja asioita tapahtuu myös hyville ihmisille.
Ei riittänyt että ilkeilit siinä ketjussa vaan halusit oikein avata oman aiheen tätä puidaksesi?