Kuinka moni vihaa omia S/M-fantasioitaan?

En häpeä saati vihaa s/m-fantasioitani. Ihan normaaleita koen niiden olevan ja yleisiäkin varmasti vielä.

Eiköhän ne oo todella tavallisia.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 00:08"]

En häpeä saati vihaa s/m-fantasioitani. Ihan normaaleita koen niiden olevan ja yleisiäkin varmasti vielä.

[/quote]

Niin, varmasti ovat normaaleja ja todella yleisiä - en väitäkään, etteivät olisi. Minäkään en häpeä omiani, mutta vihaan kyllä. Vihaan suorastaan raivolla. En todellakaan halua olla mikään alistuva nössykkä, joka nauttisi siitä, että joku mukamas ylempiarvoinen sitoo ja piiskaa ja kuristaa ja viiltelee haavoja ihoon.

T: ap

Eikö oikeasti kukaan muu ajattele samoin...? Höh.

Minulle sadomasokismi on täysin vierasta; en pidä sellaisesta mutta en edes fantasioi koskaan mistään sellaisesta.

Ap jankuttaa tässä vielä, etten tarkoita mitään erityisen kevyttä sadomasokismia, vaan sen sortin orjameininkiä, etten voi sitä missään nimessä hyväksyä. Vastustan jyrkästi kaikkea väkivaltaa parisuhteissa (sekä fyysistä että henkistä), ja konsensuaalisissakin S/M-suhteissa tulee tietyt rajat vastaan, joiden toisella puolella ei ole mielestäni kyse enää terveestä suhteesta.

Ja tiedän kyllä, että kyseessä on pelkät fantasiat, mutta silti minua oksettaa kiihottua asioista, joita vastustan jyrkästi. Olenko tosiaan ainoa täällä, joka tuntee näin?

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 00:08"]

En häpeä saati vihaa s/m-fantasioitani. Ihan normaaleita koen niiden olevan ja yleisiäkin varmasti vielä.

[/quote]

Niin, varmasti ovat normaaleja ja todella yleisiä - en väitäkään, etteivät olisi. Minäkään en häpeä omiani, mutta vihaan kyllä. Vihaan suorastaan raivolla. En todellakaan halua olla mikään alistuva nössykkä, joka nauttisi siitä, että joku mukamas ylempiarvoinen sitoo ja piiskaa ja kuristaa ja viiltelee haavoja ihoon.

T: ap

[/quote]

Ajattele mieluummin niin päin, että S/m-seksissä alistuva osapuoli on todellisuudessa se hallitseva osapuoli, sillä hänellä on turvasanan avulla mahdollisuus päättää, kuinka pitkälle mennään. Alistaja on alistettavan armoilla; hän voi käskeä, piiskata ja sitoa (ym.), mutta vain niin pitkään kuin alistuva osapuoli sen sallii. 

Minä olen oppinut hyväksymään omat fantasiani melko hyvin, mutta vähän samantyylisiä ajatuksia kuitenkin löytyy. Olen spanko (nautin piiskattavana olemisesta ja fantasion erilaisista skenaarioista, joissa saan piiskaa rangaistuksenomaisesti) ja hyväksyn sen fantasiatasolla, mutta miehelleni en halua puhua, sillä jollain tasolla koen olevani "vahva nainen", joka ei voi pyytää miestä alistamaan itseään kuin ehkä korkeintaan leikin varjolla. (Voisin siis leikkiä jotain roolileikkiä, jossa saan piiskaa mieheltä, mutta en pyytää miestä antamaan remmiä riidan jälkeen, kuten oikeasti haaveilen.) 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 00:08"]

En häpeä saati vihaa s/m-fantasioitani. Ihan normaaleita koen niiden olevan ja yleisiäkin varmasti vielä.

[/quote]

Niin, varmasti ovat normaaleja ja todella yleisiä - en väitäkään, etteivät olisi. Minäkään en häpeä omiani, mutta vihaan kyllä. Vihaan suorastaan raivolla. En todellakaan halua olla mikään alistuva nössykkä, joka nauttisi siitä, että joku mukamas ylempiarvoinen sitoo ja piiskaa ja kuristaa ja viiltelee haavoja ihoon.

T: ap

[/quote]

Ajattele mieluummin niin päin, että S/m-seksissä alistuva osapuoli on todellisuudessa se hallitseva osapuoli, sillä hänellä on turvasanan avulla mahdollisuus päättää, kuinka pitkälle mennään. Alistaja on alistettavan armoilla; hän voi käskeä, piiskata ja sitoa (ym.), mutta vain niin pitkään kuin alistuva osapuoli sen sallii. 

Minä olen oppinut hyväksymään omat fantasiani melko hyvin, mutta vähän samantyylisiä ajatuksia kuitenkin löytyy. Olen spanko (nautin piiskattavana olemisesta ja fantasion erilaisista skenaarioista, joissa saan piiskaa rangaistuksenomaisesti) ja hyväksyn sen fantasiatasolla, mutta miehelleni en halua puhua, sillä jollain tasolla koen olevani "vahva nainen", joka ei voi pyytää miestä alistamaan itseään kuin ehkä korkeintaan leikin varjolla. (Voisin siis leikkiä jotain roolileikkiä, jossa saan piiskaa mieheltä, mutta en pyytää miestä antamaan remmiä riidan jälkeen, kuten oikeasti haaveilen.) 

[/quote]

Juuri tällaista ajoin takaa!! Kiitos vastauksesta.

Ymmärrän kyllä jollain tasolla tuon turvasanajutun, mutta silti minulla on todella ristiriitaiset tunteet leikkimielisistäkin skenaarioista, joissa kuitenkin ihannoidaan väkivaltaa ja valta-asetelmia.

Mutta sitäkin enemmän pystyn samaistumaan toiseen kappaleeseesi. Minäkin koen olevani "vahva nainen" - ja tosielämässä olenkin - mutta minulla on aina ollut orjafantasioita. Nuorempana ne olivat hyvin etäisiä ja täysin lukemani fiktion kautta koettuja, mutta nykyään olen fantasioinut olevani erään tietyn ihmisen orja, täysin tämän ihmisen oikkujen armoilla, ja se alkaa tuntua jo todella epämiellyttävältä. Varsinkin, kun olen 99.9% varma, että tässä ihmisessä on piilotettua sadismia ja halua dominoida. Se alkaa tuntua jo liian todelta - ja oksettavalta - että pystyn oikeasti fantasioimaan tällaisesta. Ja fantasioista tuntuu tulevan koko ajan rajumpia.

Huoh.

T: ap

Tuo ristiriitaisuus mielessäsi on todennäköisesti juuri se asia, joka tekee fantasiasta erityisen kiihottavan ja koukuttavan. Uskoisin, että juuri siksi niistä tulee myös rajumpia: Ihmisellä on jännä taipumus kokea syvimmällä mielessään houkutusta niihin asioihin, jotka "julkisessa" itsessään haluaisi  painaa piiloon ja joita jopa pelkää.

Oletko koskaan kokeillut noita oikeassa elämässä? Voi olla, että ne sopivan ihmisen kanssa turvallisesti toteutettuna voisivat olla sinulle erittäin voimakas ja positiivine, jopa voimaa antava, kokemus.

Olet luultavasti oikeassa, 10. Mietinkin, kannattaisiko fantasioida näistä jutuista niin paljon ja usein, että niihin lopulta kyllästyisi ihan totaalisesti?

En ole koskaan kokeillut mitään S/M-juttuja oikeassa elämässä. Tarkoitatko, että kannattaisi kokeilla jotain kevyempiä juttuja, vai että nuo rajummat jutut olisivat oikeasti positiivinen kokemus? En oikein tiedä, pystyisinkö ikinä sulkemaan mielestäni ristiriitaisia tunteinani ja tuntemaani vastenmielisyyttä fantasioitani kohtaan. Kaiken lisäksi en osaa kuvitella, miten tuollaisia rajumpia juttuja edes voisi toteuttaa tarpeeksi turvallisesti minun makuuni. Miten voisi luottaa ihmiseen, joka haluaa tuottaa toiselle kipua ja vaaraa (esim. kuristamalla)?

T: ap

Ihan yleisenä kommenttina sanoisin, että olen lukenut ihmisten jotka joutuvat olemaan oikeassa elämässään hyvin hallitsevassa asemassa (ja dominoivia) olevan usein masokisteja. Esim. masokisteja tai seksifantasioissaan alistuvia miehiä löytyisi paljon yritysjohtajista tms...

Samoin olen lukenut, että ihminen joka on aidossa elämässä hieman ns. altavastaajana ja ei pääse ns. pomottamaan reaalielämässä tarpeeksi on usein SM fantasioissaan se dominoiva osapuoli.

Vihaan joo. Haluaisin olla sängyssä se hellä ja rakastava kumppani jota puolisoni toivoo. Fantasiani alistettuna olemisesta  tuntuvat ahdistavan häntä, eikä kaikille tunnu olevan yhtä helppoa erottaa sitä oikeasta alistamisesta. Pelkää vain satuttavansa minua sitten.

Raiskausfantasiat ovat parhaita. Ei sellaiset mitä oikeat raiskaajat haluavat - täyttä silmitöntä väkivaltaa - vaan naisten raiskausfantasiaa, jossa nainen, uhri, on kaunis ja ihana neito ja "raiskaaja" voi olla joko ruman näköinen mies tai sitten mystillisen hiljainen ja asiallinen pukumies. Näin minun fantasiassani.

Väkivaltaa näissä ei ole, vaan miehet, raiskaajat, ovat hienotunteisia, tuntevat naisen anatomian, mielihyvät, g-pisteet - kaikki. Näissä fantasioissa, minun, miehet ovat siis todellakin helliä, mutta eivät nössöjä. He ovat pelottavia, mutta eivät väkivaltaisia. Heidän ei tarvitse lyödä naista, he olettavat, että nainen pelkää, ja kukapa ei pelkäisi vierasta miestä..

Omat fantasiani ovat olleet esim. iltaiset kaappaukset huumattuna miehen taloon tai miehen asialliseen piilopaikkaan (ei ränsistyneisiin). Kuvittelen, että miehet ovat rikkaita ja heillä on salainen pahe :D Ajattelen, että minusta tulisi ns. vaimo tai rakastaja tästä kidnappauksen myötä :D. En kuvittele, että ovat sureita juoppoja tai muuten oman elämänsä luusereita.  Joskus, todellakin nuorena, haaveilin monena iltana peräkkäin, että olen kahlittuna hienoon huvilaan, ja pikku hiljaa sain miehen luottamuksen.. Aluksi olin kahlittuna ja silmät sidottuna. Kuljin kahleissa ja silmät sidottuna pitkin huoneita, konttailen, sillä en halunnut esim. tippua mistään portaikosta alas. Kuvittelin, että jossain vaiheessa saisin miehen niin uskomaan itseeni, että lopulta vapautuin ja pääsin pakoon tuosta huvilasta : P

[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 01:57"]

Ihan yleisenä kommenttina sanoisin, että olen lukenut ihmisten jotka joutuvat olemaan oikeassa elämässään hyvin hallitsevassa asemassa (ja dominoivia) olevan usein masokisteja. Esim. masokisteja tai seksifantasioissaan alistuvia miehiä löytyisi paljon yritysjohtajista tms...

Samoin olen lukenut, että ihminen joka on aidossa elämässä hieman ns. altavastaajana ja ei pääse ns. pomottamaan reaalielämässä tarpeeksi on usein SM fantasioissaan se dominoiva osapuoli.

[/quote]

Näille fantasioille on varmaan niin monta eri syytä kuin on ihmistäkin. Monilla on varmasti noin, mutta sitten taas esimerkiksi nuorina hyväksikäytetyistä tulee usein aikuisina masokisteja, vaikka se tuntuukin epäloogiselta. Monilla muilla taas ei ole mitään selkeää syy-seuraus-suhdetta. En ainakaan omassa tapauksessani keksi mitään, mikä voisi olla syynä. Ellei sitten tietynlainen varhainen häpeäntunteen liittäminen seksuaalisiin ajatuksiin, joka on johtanut siihen, ettei halua ajatella olevansa itse seksistä "vastuussa".

up

Minä häpeän ja vihaan. Mieheni ei pysty s/m-seksiin kunnolla, se vähä mitä joskus saan, on sellaista tekokiihkeää ja ulkoaopeteltua. Usein tekisi mieli vaan huutaa että eikö parempaan pysty...ei auta keskustelut tai mitkään, menee liian kipeäksi, joten annan olla.

Kun ei saa tyydytystä himoilleen, pikkuhiljaa ne kuolevat. Toisaalta, seksielämä voi alkaa kärsimään. Minä valitsin mieheni takia sysätä himot nurkkaan ja tällä tiellä jatkan varmaan kunnes kuolen. Rakastan miestäni enkä tahdo ajautua pettämään.

En vihaa niiitä, mutta melko usein ahdistun niistä. Olen alistuva osapuoli ja silloin kun miehet kohtelevat minua arkielämässä alentavasti, en pysty kiihottumaan fantasioista. Minulle s/m on roolileikkiä, ei totisinta totta. Mielikuvitus on isoin osa s/m-seksiä, verbaalisesti pystyy kiihottamaan yhtä paljon kuin fyysisesti. Tuon lisäksi ainoa tässä häiritsevä asia on vaikeus kumppanin löytämisessä, jos haluaa toteuttaa täysin seksuaalisuuttaan.

Voiko muuten tuollaiset taipumukset jotenkin arvata tai vaistota? Vähän niinkuin "gaydar". Minulla on jostain syystä vahva aavistus yhdestä ihmisestä (jota en edes tunne henk.koht.) että hän olisi yksityiselämässään Dom.

Sinänsä outoa, sillä tämä tyyppi vaikuttaa hyvin kohteliaalta ja fiksulta, hillityltä ja hiljaiselta, ei yhtään mitenkään dominoivalta öykkäriltä.

up

[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 20:40"]

Voiko muuten tuollaiset taipumukset jotenkin arvata tai vaistota? Vähän niinkuin "gaydar". Minulla on jostain syystä vahva aavistus yhdestä ihmisestä (jota en edes tunne henk.koht.) että hän olisi yksityiselämässään Dom.

Sinänsä outoa, sillä tämä tyyppi vaikuttaa hyvin kohteliaalta ja fiksulta, hillityltä ja hiljaiselta, ei yhtään mitenkään dominoivalta öykkäriltä.

[/quote]

Eihän monetkaan dominoivat miehet tuskin mitään dominoivia öykkäreitä ole, päinvastoin. Tämänhetkinen kumppanini on tyylikäs, rauhallinen ja kohtelias herrasmies, ulospäin hyvin miellyttävän oloinen. Kahden kesken puolestaan pääsee kinky mielikuvitus esiin ja osaa alistaa pelkällä katseellaan.

Osa näitä juttuja on ainakin itselleni juuri se, miten nöyryyttävän kiihottavalta se tuntuukaan, miten reagoi joihinkin mielikuviin. Olen normaalielämässä hyvinkin itsenäinen ja vahva, töissä esimiesasemassa ja tottunut tekemään päätöksiä. Alistuminen seksissä taas luo sellaisen vapaudentunteen, mitä en ole muuta kautta saavuttanut, voi heittäytyä täysin toisen käsiin ja kontrolloitavaksi, keskittymään omiin tuntemuksiin.

Elämänlaatuni ainakin on parantunut huomattavasti myönnettyäni itselleni näitä asioita. Olen edelleenkin hyvin tarkka siitä, ettei mikään tähän liittyvä pääse leviämään väärien ihmisten korviin, mutta olen tullut paljon avoimemmaksi sen suhteen, mistä nautin ja mitä suhteelta kaipaan.