Tajusin tässä juuri,

Ei kuulosta mukavalta tilanteelta. :(

Eikä siihen auta kuin miehen vaihto. (Ja ehkä vuoden parin haavojen nuoleskelu ennen kuin kokeilee miesmakunsa laatua uudelleen)



Onnea sellaisen kumppanin etsimisessä joka ei saa oloasi turvattomaksi!

Kuulostaa hyvin surulliselta tilanteelta. Saat kaiken sympatiani. Kirjoitan miehenä naiselle, joka vaikuttaa kelle tahansa miehelle aarteelta.



Hyvä, että ajattelet asiaa. Nyt sinun kannattaa käydä asiaa vielä lisää mielessäsi läpi. Sinun pitää ajatella myös sitä kaikkea hyvää, mitä joskus teillä oli ja mitkä ovat ne osat tästä,joita vielä on jäljellä. Kaikki ne asiat miehessäsi, jotka saivat sinut aikanaan olemaan hänelle mahdollisimman hyvä nainen, mitä niistä on yhä olemassa? On helppoa (ja myös tärkeää) nähdä huonot ja heikosti menevät asiat, mutta niiden näkeminen, jotka ovat vielä kunnossa tai hyvin, jää usein huomaamatta.



Jos näitä asioita tai piirteitä on yhä olemassa, joiden ansiosta sinun seksielämäsi oli aikanaan paljon antavampaa, niin juuri niitä on sinun tutkittava. Onko niissä tarpeeeksi siementä, joiden avulla saisit maailmasi seksuaalisuutesi osalta uudelleen paranemaan. Seksin parantuessa myös moni muukin asia paranee.



Ymmärsin, että nyt koet, ettei seksi koskaan ole ollut aivan sellaista kuin olisit halunnut. Koet antaneesi enemmän kuin olet saanut. Ihmisen, jonka seksuaalisuus on voimakas, on äärettömän harvinaista, että seksi olisi aivan täydellisesti kaikkea sitä, mitä voimakas seksuaalisuus edellyttäisi. Jos ei paljoa seksiä halua, on helpompi olla täysin tyytyväinen.



Kuitenkin uskon, että se, joka haluaa paljon seksiä ja osaa antaa omaa seksuaalisuuttaan paljon toiselle, saa lopulta enemmän kuin se, joka ei osaa paljoa antaa. Seksuaalisuus ja hyvä seksi on enemmän antamista kuin saamista. Kerroit tehneesi kaiken,mitä miehesi sinulta keksi pyytää ja koit kuitenkin, ettei sekään ollut riittävää. Se, että annoit noin paljon (kaiken?), osoittaa myös, että todennäköisesti juuri sinä olet saanut aikanaan tuosta kaikesta paljon enemmän.



Sinun itsesi takia ei sinun tulisi luovuttaa, jos vain on mahdollisuus saada seksinne jälleen elämään. Sinun ei tarvitse aina ajatella riititkö vai et. Nauti omista seksuaalisista nautinnoistasi riippumatta riittääkö ne miehellesi vai eivät. Tyydyttäessäsi itseäsi miehesi edessä sinä nautit ja sait orgasmeja. Tuo tosiasia ei muutu miksikään siitä riittikö se miehellesi vai ei.



Ajattele itseäsi, mitä haluat ja voitko saada sen käyttämällä siihen miestäsi, äläkä välitä niin paljoa siitä, onko sinun nautintosi hänelle riittävää vai ei. Et voi hänen puolestaan tehdä kaikkea. Jos hän saa nautintoa sinun nautinnostasi, ei se ole sinun nautinnostasi pois. Tai, jos hän ei kykekene käyttämään tilaisuutta itselleen riittävään nautintoon, ei sekään vie sinun nautintoasi pois.

Erotkaa hyvät ihmiset, ei tuosta tule lasta eikä paskaa!

Se on inhimillinen piirre ja monesti tarkoituksen mukainen. Kaikki tietänevät esimerkin, jossa rakastuessaan uudelleen, edellinen rakkaus tuntuu (muuttuu) mielessä lähes vastenmieliseksi. Ihmettelee jopa miten on ikinä voinutkaan rakastaa häntä. Siinä itsemanipulaatiolla selkeä tarkoituksensa. Antaa tilaa uudelle rakastumisen tunteelle muokkaamalla muistoja epämielyttäviksi.



Joskus taasen kun joku tuntee itsensä esim. hyväksikäytetyksi seksissä hän tiedostamatta manipuloi muistonsa kaikisssa seksikokemuksissa samankaltaisiksi. Siinä on hyvä alku pysyvälle traumalle.



Tunteet ovat subjektiivinen kokemus, mutta joskus olisi hyvä tarkastella omia tunteitaan ja tuntemuksiaan objektiivisesti ja kriittisesti. Silloin oppii paljon itsestään ja välttyy ajautumasta epämielyttäviin tunneloukkuihin.

Myös hyvä parisuhdeterapeutti voi auttaa asiassa.



On valitettavaa että täällä moni kehoittaa automaattisesti ottamaan eron puolisostaan.

Paljon et palikoita antanut, ellei sitten naiset tajua tuota puolesta lauseesta.



16 vuotta samassa suhteessa. Lapsia? Asuntolainaa? Työstressia toisella/molemmilla? Toisella tai molemmalla ikäkriisi? Vanhoja pettämisiä?



Kun näitä ketjuja lukee ja omaa elämäänsä peilaa niin eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Olette kumpikin muuttuneet seksuaalisesti ja muutenkin, vaikka olette samoja perusihmisiä.



Jos ap on seksuaalisesti "turhautunut" puolisoon, niin noinhan se menee. Nostetaan suojamuuurit ettei itse vaan haavoitu. Ei enää luoteta siihen, että voisi avautua puolisolle.



Ehkä tuo henkinen puoli kriisi ei miehelle täysin avaudu. Kanivaihe menee ohi parissa vuodessa tai se x sataa yhdyntää.



Tai jos ap on pistänyt lapun luukulle, niin

vaimon haluttomuus osastolla on useita ketjuja, joissa kaivataan sitä vanhaa ja halukasta vaimoa ja kun ei halua, niin ei mies sitten enää edes yritetä, ettei satuta itseään enempää. Ja mies tulee ärtyisäksi ja poissaolevaksi ja kuinka ollakaan sielunkumppanuus häiriintyy.

vähän vuosista valehtelit mutta muutenhan tuo oli niinkuin meillä ennen:)



paitsi että ennen sä halusit ja innolla ehdottelit itsekin kaikkea ennen kuin jotain tapahtui. Vai pitäskö kysyä kuka tapahtui? ja sen syyllisyyden kanssa sä et pystynyt enää elämään.