Mä olen niin paskana,mies ei puhu

Minusta naiset yrittävät puhua kaiken kerralla ja sivuuttaa käytännön muutokset. Näin on elämässäni käynyt jokaisen naiseni kanssa. Järkevämpi tapa on puhua vähän kerrallaan ja tehdä pieniä muutoksia. Ne ovat hallittavissa ja toteutettavissa. Ja vaikka tässä asetan puhetta toisarvoiseksi, niin tottahan asiat pitää harkita ja sopia yhdessä. Ja tajuta, että ennen kuin sovitaan, puhutaan suu puhtaaksi.

Näissä keskusteluissa pitää myös välttää liian voimakkaita tunteenpurkauksia. Valitettavasti naisilla on myös tapana tirauttaa kesken asiallisen keskustelun pari kyyneltä, jotta saa tahdonsa läpi ja tähän helppoon voi mies langeta jos ei pysy tarpeeksi lujana.

Mies antaa sen takaisin, minkä kohtelun sai kun nainen kasvatti lapsia. Unohti edes miehen olemassaolon muutoin kuin palkkapäivänä. Lasten kasvatus kesti lukumäärän mukaan 5stä 15sta vuoteen.

Tällöin nainen ei elänyt perhettä varten vaan vain lapsia. Unohti, että on ja asuu parisuhteessa miehen kanssa.

Mies kun sai jatkuvasta ylimääräisenä olosta tarpeekseen, antoi sitten piupaut naiselle.



Noinpa veikkaa tässä(kin) käyneen.

Mies antaa sen takaisin, minkä kohtelun sai kun nainen kasvatti lapsia. Unohti edes miehen olemassaolon muutoin kuin palkkapäivänä. Lasten kasvatus kesti lukumäärän mukaan 5stä 15sta vuoteen.

Tällöin nainen ei elänyt perhettä varten vaan vain lapsia. Unohti, että on ja asuu parisuhteessa miehen kanssa.

Mies kun sai jatkuvasta ylimääräisenä olosta tarpeekseen, antoi sitten piupaut naiselle.

Noinpa veikkaa tässä(kin) käyneen.

Veikkailet ilmeisesti oman kokemuksesi mukaan. Aikuiseksi kasvaneet eivät kosta parisuhteessa noin. Itse olen nainen, jolla on pieniä lapsia, ja jos joku meillä unohtaa parisuhteen hoitamisen, se on mies.

Ettei ihmiset useinkaan kerkeä kasvaa aikuisiksi kun elävät vain alle 80 vuotiaaksi. Ajatelkaa miten lapsellisesti useimmat 30-40vuotiaatkin käyttäytyvät parisuhteissa. Näkeehän sen jo kun lukee näitä palstoja ja hyviä esimerkkejä löytyy useista tuttavaperheissä sekä tietenkin omassa suhteessa jossa löytyy monia haasteita, varsinkin omassa käytöksessä.



Isoimpia ongelmia on kommunikointi, pienet tai suuret ongelmat voivat aiheuttaa mykkäkoulun kun juuri keskusteleminen auttaisi tuulettamaan pääkoppaa mutta kumppani reagoi usein agressiivisesti tai muuten negatiivisesti jolloin keskustelu lähinnä masentaa jolloin puretaan oloa sitten kavereille jotka osaa aina sopivasti komppaa mukana.



Stressin iskiessä paska kaadetaan usein kumppanin niskaan kun rakkaalle on hyvä jakaa elämän vääryydet. Muutenkin kumppanille on aina helppo kiukutella jos ahdistaa mutta ystäville ei useinkaan.



Iso syy on myös että monesti suomalaisen elämä on myös liian helppoa, jää aikaa ja energiaa stressata oikeast pienistä asioista. Sitten kun joutuu miettii päivittäin mistä saa vettä ja ruokaa niin tuommoisia ongelmia tuskin perheessä olisi vaan kaikki puhaltavat samaan hiileen.



Tuossa vain pari juttua varmaan niistä useista sadoista syistä miksi ihmisen pitäisi elää sata vuotta kauemmin niin oppirahat olisi maksettu ja osaisi elää ihmisiksi parisuhteessa kuten aikuisen pitäisi.

Kyllä se nainen osaa olla susi miehelle. Ja helvetin itsekäs ja lapsellinen. On tuttavapiirissä muutama, jotka eivät omia lapsiaan ole nähneet yli puoleen vuoteen koska äiti ei suostu laillisesta yhteishuoltajuudesta huolimatta lapsia lasten isälle päästä. Se on kostoa siitä, että kun ensin on todellakin unohdettu se mies itsestäänselvyytenä pariksi vuosikymmeneksi ja sitten kun "herätään" ei sitä miestä niin enää kiinnostakaan. On saanut yksinkertaisesti tarpeekseen. Sitten aletaan kyllä kaikki mahdolliset kostotoimenpiteet ja paskamaisuudet.



m51v.

Ovat teille yhtä tarkeitä, kuin Nainen lapsen äidiksi. Jättäkää äijänne, jos homma ei toimi tai olkaa hiljaa! Miten te jaksatekaan kärsiä noin paljon, kun lueskelen teidän kertomaa ja silti vielä sama osoite. Joko ollaan tai sitten EI, kaikki muu on DibaDaabaa, , t, Mies joka arvostaa oikea ja terveen ihmisen elämää,, , maailma vain on liijanlyhyt riitelylle.

Ymmärrän sinun tuskan.Itsellä aivan samanlaista , mies ei puhu vaikka kuinka kauniisti yritän saada häntä keskustelemaan. Lopulta kun asiasta ei tule mitään menetän ne viimeisetkin hermot. En todellakaan ymmärrä miten ihminen joka ennen sanoi rakastavansa voi yhtä-äkkiä muuttua toiseksi ihmiseksi.Seksiä ei ole , jo pelkkä puhuminen saa hänet hermostumaan asiasta. Niimpä nukun yksin makuuhuoneessa ja mies sohvalla. Olen henkisesti aivan loppu. Koitan pitää kodin siistinä ja pestä pyykit , mutta mitään kiitosta en siitäkään saa.Tällähetkellä tuntuu, että jos saisin jostakin muuttorahat lähtisin kotosuomeen, mutta niitä rahoja ei ole. Tuntuu kuin olisin vankina täällä helvetin talossa ja mies voi pitää minua pihteissään. Olen aivan yksin tämän asian kanssa, naurettavinta tässä asiassa on , että mies on joskus sanonut ettei kestäisi menettää minua ja ei tiedä mitä tekisi. Sen päivän minä haluaisin nähdä, tietäisipähän silloin mitä tuskaa olen kokenut.

Vitonen kirjoitti asiaa.



Tuohon, miten mies toimii on olemassa pohjat ja pitkältä ajalta. Ap itse tietää parhaiten miksi mies oireilee=kommunikoi. En siis väitä, että kyseessä on seksiasiat, mutta niistä ne yleensä kumpuavat tavalla tai toisella.



Joku jossakin ketjussa hienosti tiivisti asian seksipuutekantilta. Kun haluja olisi enemmän kuin kotona on tarjolla eikä vieraissa halua käydä, niin sitten miehen vaan pitää muuttua jurommaksi.



Vitosen kanssa samoilla linjoilla ja itsellä kanssa kokemusta siitä, että kun asioista "puhutaan" tarpeeksi monta kertaa ilman, että toinen osapuoli ei tee mitään konreettist ta ja "puhuttua/sovittua" omasta puolestaan, niin noinhan siinä käy. Ruvetaan sitten olemaan ei-seksuaalinen olento, joka zombiena käy töissä ja kotona ollaan vaadittu arjensuoritusiautomaatti. Sitten naiset itkevät, että mies ei ole henkinen eikä huomioi.

Kun ainakaan mä en huomannut että olisit kysynyt neuvoa. Ei kuullosta yhtään kivalta tilanteelta, mutta voisit kertoa hieman tarkemmin sun/teidän tilanteesta?

mun sisinpääni sattuu,mieheni ei vastaa jos kysyn jotain..olemme olleet yhdessä 13v,josta siitä ajasta ollaan oltu erossa vuosi.Molemmilla silloin toinen kumppani,mutta tulin takaisin mieheni luo ja hän pisti silloisensa kumppaninsa ulos.Emme ole koskaan puhuneet mitä sen eron aikana/jälkeen tapahtui,mieheni ei pysty keskustelemaan tai edes kertomaan miltä hänestä tuntui.Paljon pahaa on tapahtunut eron aikana,ei niinkään minun ja mieheni kanssa vaan ystäväni saivt aikaan ajojahdin,perääni hälytettiin sossut,ystävyyssuhteet katkesivat oli paljon pahaa.Sossupalavereissä mieheni puolusti minua monta kertaa...mutta tästäkin on jo reilut 2v.En ahdista häntä millään tavalla puhumaan,hän puhuu jos puhuu...-av

Toivottavasti tilanteenne paranee. Yleensä kunnon keskustelu auttaa. Itse olin tuossa tilanteessa pari vuotta vähän väliä ja sitten lähdin kävelemään. Ei onnistunut mikään ei. En kuitenkaan suosittele tekemään liian pikaisia johtopäätöksiä, mutta ei tuossa tilanteessa auta mikään muu kuin keskustelu.

Meillä on vähän samanlainen kuvio ollut. Ongelmat kärjistyivät seksiin. Vaimo ei halunnut. Sönkkäsi, että haluaisi haluta ja että minussa ei ole vikaa. Sanoin, että jos ei kerta kaikkiaan ole mitään, mitä voisin tehdä, vastuu on yksin hänellä. Tässä siis tiivistettynä käydyn keskusteluns sisältö.



Näyttää siltä, että naisen pitää kokea rakkautta, että voisi harrastaa seksiä. Miehen taas pitää saada seksiä voidakseen rakastaa. Tästä seikasta johtuen uskon, että juuri seksi oli se asia, jossa suhteen muutkin ongelmat kulminoituivat. Taustalla on sitten sosiaalista ja taloudellista epätasapainoa. Vaimoni on varakkaasta suvusta ja hyvässä työssä ja kuvittelee voivansa ostaa minun läsnäoloni. En tosin tajua, miksi... kai se jonkinlaista riippuvuutta on.



Lakkasin puhumasta liikoja. Lakkasin tekemästä kotitöitä. Lakkasin liikkumasta hänen seurassaan. Tämä lienee monen mielestä lapsellista mykkäkoulua ja ilkeää vallankäyttöä. Mutta jos minulle ei saa kerrottua mistä mättää, eikä suostu käyttämään muita ulkopuolisia palveluita kuin oman työpaikkansa asiantuntijoita (jotka ovat hänen alaisiaan...) niin minun on pakko asettaa omat rajani. Ja rajoja harvemmin asetellaan kovin mukavin keinoin.



Puhua voi vaikka kuolemaan asti. Mutta eiköhän jokainen meistä halua sen muutoksen jo elämän aikana. Minä ehdotan, että ap yrittää haalata miehensä johonkin pariterapiaan, jossa ulkopuolinen henkilö johtaa puhetta ja osaa kenties esittää kysymyksiä, joita itselle ei tule mieleen. Samalla voi monet ajatuskehät katketa.



Minusta naiset yrittävät puhua kaiken kerralla ja sivuuttaa käytännön muutokset. Näin on elämässäni käynyt jokaisen naiseni kanssa. Järkevämpi tapa on puhua vähän kerrallaan ja tehdä pieniä muutoksia. Ne ovat hallittavissa ja toteutettavissa. Ja vaikka tässä asetan puhetta toisarvoiseksi, niin tottahan asiat pitää harkita ja sopia yhdessä. Ja tajuta, että ennen kuin sovitaan, puhutaan suu puhtaaksi. Pelkän myötäilyn tai toisaalta painostamisen vuoksi tehdyt sopimukset kariutuvat aivan varmasti...



Siispä, ap, hanki ulkopuolista apua, jos miehesi vain suostuu. Ja valmistaudu pistämään itsesi likoon. Et voi oikeastaan esittää vaatimuksia, mutta toivomukset on viisainta kertoa.



Jos mikään ei auta, harkitse eroa. Mutta muista käyttää aikaa, koska todelliset päätökset kypsyvät hitaasti.

Raskasta aikaa, koita saada asiasi parempaan suuntaan.

Aivan kuin omaa tekstiä lukis!Ymmärrän sua liiankin hyvin.



Meillä on ihan sama tilanne. Mä huudan sisäisesti,kuihdun ja kuolen pois henkisesti. Me eletään vain kämppiksinä. Meillä ei keskustella jos keskustellaan se kääntyy riitelyksi ja minun syyksi kaikkeen. Mies ei huomio mua,ei kosketa,ei helli eikä harrasta seksiä kanssani. Olen itsekäs jos kerron,että mitä haluan tai tarvitsen. Tätä nyt on kestänyt taas jo melkein puoli vuotta. sitä ennen hyvää aikaa oli ehkä nelisen kuukautta (en muista ihan tarkasti). ja sitä ennen taas samanlaista paskaa 8 kuukautta ja taas hyvä kausi 6kk:tta. Eli samaa rataa mennään. Nykyinen tilanne vaan tuntuu kaikista tilanteista pahimmalta. Minä valvon kun en voi nukkua öisin. Yritän jaksaa pyörittää arken ja käydä töissä. Mitä mies tekee? Kulkee töissä miten sattuu ja on vain lapsen kanssa. Minä olen kuin ilmaa. En ole paikalla vaikka olenkin. Olen vain sopivasti saatavilla kun vaatteet pitää pestä ja kotityöt tehdä.



Tällä hetkellä tilanne ahdistaa niin paljon että voin fyysisesti jo pahoin,enkä pysty edes samassa sängyssä makaamaan miehen kanssa.



Seksin suhteen alan luovuttamaan,ei vaan jaksa enää tehdä aloitteita,kun se ei kumminkaan sitä arvosta saatika nauti siitä. Tuntuu että kaikki mitä tekee on vain negatiivista. Siltä ei mitään hyvää palautetta ikinä tule.



Kaikki negatiiviset tuntee kärjistyy ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä!

Mieheni on varakkaasta perheestä ja ainut lapsi.Korkeassa arvossa työelämässä,paineet kovat kun joutuu irtisanomaan työkavereitaan,ja se kaikki paskan saan minä päälleni.Onneksi hän matkustelee sillointällöin ja on tietty pois kotoa.Silloin kokoon itseni ja saan hengitettyä.Seksi on ihan mitä hän itse haluaa,nahkaa,ruoskaa,repimistä mun hiuksista(persauksiin asti hiukset)ja voin sanoo että sattuu julmetusti...persettäkin haluaisi,mutta eipä kuunella mitä minä haluan,on kuulemma ihan lässyt fantasiat!!!

Silloin kyllä tarvitaan kun paitaa pitäisi silittää tai hänen vaatteensa pestä,kiitosta ei tipu..kaikki on päivänselvää.