Lue keskustelun säännöt.
Moniko katsoo läpi sormiensa puolison pettämistä?
23.01.2011 |
Tää aihehan on todellakin tabu. Siihen liittyy salailua, teeskennellään ettei tiedetä vaikka tiedettäisiin (no osa ei oikeasti tiedä) jne.
Meillä on tilanne se, että mun mies petti jo aiemmassa liitossaan ja se liitto päättyi siihen. Minua petti ekan kerran pian kihloihin menomme jälkeen ja jäi siitä kiinni. Meinasin silloin jättäää hänet, mutta itki ja pyysi anteeksi, katsoi kauniisti silmiin ja lupasi ja vannoi ettei ikinä enää tee niin. Ja minä nuori ja sinisilmäinen raukka uskoin täydestä sydämestäni, rakastuneena.
Sitten meillä oli myöhemmin jo oma asunto, asuntolainaa, kun sain kuulla että on vikitellyt baarissa muita naisia. Tällöin pyysi anteeksi myös ja sanoi ja vannoi ettei tarkoitus ollut kuin kepeästi pitää hauskaa ja ihan huumorimielellä. Jonkin aikaa mietittyäni annoin anteeksi tämän.
No sitten tulikin jo häät ja lapsia. Lasten syntymän jälkeen mies on ihan riehaantunut tässä. Esikoisen syntymän jälkeen en saanut kuulla mitään, mutta uskon että uskollinen ei ollut silloinkaan. Toisen lapsen syntymän jälkeen sain kuulla, että pettää minua. Taas mies yritti selittää asiat parhainpäin, mutta en enää uskonut. Vielä tuli muita tilanteita kun sain kuulla luotettavista lähteistä ja mies yritti selitellä, mutta puhui itsensä pussiin.
Luottamus on kyllä mennyt täysin. Etenkin kun mies on jollekin pidempiaikaiselle hoidolleen sanonut, että minä olen rasittava akka ja vannonut rakkauttaan tätä hoitoaan kohtaan jne. Välillä käy jopa mielessä, että ehkäpä mies joku kerta jättää minut ja läksee jonkun hoidon mukaan.
Ja miksikö silti jatkan?
Mies on muuten hyvä mies, meillä on hyvä perhe. Jos eroaisin, kaikki menisi hajalle, yhteiset ystävät, lasten koti hajoaisi, meidän unelmien omistuskotia ei enää olisi meillä, kaikki arkikuviot ja rutiinit joista pidän, menisi uusiksi. Mies on kuitenkin minulle tuki ja turva, rakaskin kaikesta huolimatta. Uskon, että hänessä on sellainen vika ettei voi/osaa olla pettämättä :(
Lisäksi syytän myös itseäni. Miksen eronnut jo silloin kun mies ekalla kertaa jäi pettämisestä kiinni? Jos aikakonetta voisi käyttää, tekisin sen, mutta näin ollen tuntuisi "väärältä" erota nyt kun meillä on lapsia, perhe, kun en sitä tehnyt silloin alkuaikoinakaan...
Syytän itseäni myös siitä, että välillä olen väsynyt, kiukkuinenkin, avaudun pikkuasioista ja seksiä en välillä jaksa pariin viikkoonkaan.
Lisäksi mietin, että tuon parempaa miestä tuskin 2 lapsen yh:na saisin. Olisin ihan ypöyksin. Itse asiassa mihinkään miessäätöihin en edes tahtoisi yh:na lähteä.
Joskus myös mietin, että ei kait se niin vakavaa ole, jos mieheni joskus vähän muitakin... Kun on kuitenkin hyvä isä lapsillemme ja minulle hyvä mies muuten.
Jossain syvällä sisimmässäni on surua kyllä, inhoan sitä salailua. Mieheni nimittäin ei tiedä, että tiedän hänen pettäneen ihan kunnolla (en voi kertoa sitä, koska silloinhan tavallaan antaisin sille hyväksyntäni jos en eroa). Muiden ihmisten nähden olen kuin en tietäisi mistään mitään, viaton uhri. Näin tavallaan suojelen ylpeyttäni.
Mun mies on hyvännäköinen, hyvä koulutus on, hyvä käytös, kaikin puolin ihailtava mies (paitsi tämä miinus). Tiedän myös, että pettäminen ei ole lainkaan harvinaista ja tiedän useampia naisia joita petetään, mutta jatkavat silti miehensä kanssa.
Yleensä en ajattele koko tätä asiaa. Peitän ne ajatukset arkirutiineilla, ihanilla vaatteilla, ystävien tapaamisella, kivoilla hetkeillä perheen kanssa ja ne tavallaan kumoaa sen kurjuuden mikä siitä aiheutuu.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kautta aikojenhan on ollut naisia, jotka on tienneet miestensä syrjähypyistä ja jatkaneet silti. Mitä mieltä? Kohtalotovereita täällä?
Kommentit (7)
Eivät asiasta pidä, mutta tietävät rakkaansa välillä hairahtuvan - ja jatkavat silti suhdetta. Suurimmalla osalla on lapsia jo ja ikää jonkin verran (ihan nuori ei varmaan moista kestäisi seurailla).
Ei ole kiva asia. Pettävän puolison kanssa oleminen on ongelma siinä missä alkoholistin tai hakkaavan tai rahansa pelaavankin kanssa......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät asiasta pidä, mutta tietävät rakkaansa välillä hairahtuvan - ja jatkavat silti suhdetta. Suurimmalla osalla on lapsia jo ja ikää jonkin verran (ihan nuori ei varmaan moista kestäisi seurailla). Ei ole kiva asia. Pettävän puolison kanssa oleminen on ongelma siinä missä alkoholistin tai hakkaavan tai rahansa pelaavankin kanssa......
Monelle tuo tlanne on arkipäivää. Toiset sietävät tai eivät oikeasti välitä puolisonsa seksielämästä kodin ulkopuolella. Toisille se on kalvava asia, joka katkeroittaa jne.
Muut eivät voi tietää, miten sinun pitäisi suhtautua, vain sinä voit sanoa, onko tilanne sietämätön ja mitkä ovat suhteen antamat hyödyt.
Mutta älä ihmeessä eroa siksi, että niin kuuluu tehdä tuossa tilanteessa. Nykyisin on aika ehdoton käsitys uskolisuudesta ja sen puutteesta.
Miten muuten miehesi suhtautuu sinun menoihisi? Saisitko käydä vieraissa? voisiko olle eduksi muistuttaa miestä rauhallisesti, että jos hän kerran rikkoo sopimuksia, sinullakin on siihen oikeus? Jos syrjähyppely ei kiinnosta, fine, mutta ainakin miehelle voisi asiasta mainita.
Minun vaimolla on ollut seksisuhteita ja pitempiaikainen suhde (varmaan 20 vuotta) nyt varattuun mieheen.Naimisiin mennessä tiesin meneväni naimisiin en niin kiltin tytön kanssa sillä vaimoltani sai varmaan useampi pimppaa kuin minä vain.Aluksi olin mustasukkainen tästä vakipanosta mutta nyt olen oppinut hyväksymään tämän rinnakkaissuhteen.Niinkuin AP:llä en minäkään halua rikkoa niitä arkikuvioita ja vuosien varrella mukanaan tulleita kuvioita joten katson läpi sormien tätä suhdetta.Sitä taphtuu silloin tällöin ja vaimoni on joskus pikku huppelissa myöntänyt sen olevan vain seksiä ja naimista ei muuta. Olen vuorotöissä ja lapset isoja ei kotona joten silloin hoitavat hommelit.
Muutaman kerran kun olen vaatteita pyykkiin laittanut niin siellä on sukkanauhaliivit nailonien kanssa niin tiedän vaimoni käyneen nautiskelemassa vierasta.
Vaimoni on näiden käyntien jälkeen hyvin aktiivinen ja minäkin saan sitten osani hänen kiihkosta.Joten katson sormieni läpi kun tiedän että vaimo ei minnekkään ole lähdössä vaan omistaa tällaisen pikku paheen.
Itseppä olen vakkani valinnut.
Niin ja minulle ei ole lupaa vieraisiin myöntänyt. Näin meillä ,kellekkään en elämän tapaamme tyrkytä
Lapsia ei vielä ole, joten vaimolla käy vakituinen kaveri joskus ihan minunkin ollessa kotona. Kokemukset ovat pelkästään positiivisia, sillä kumpikin aktiivisempi vieraan visiitin jälkeen, varsinkin seksuaalisessa mielessä. Enpä tuota pidä pahana kun se ei omaan seksielämäämme vaikuta kuin korkeintaan positiviisesti.
Arvelisin että ajan mittaan läpi sormien katsominen ei tule kestämään. Vieraissa käyminen pitää joko hyväksyä tai sitten sille pitää saada loppu. Hyväksymisellä tarkoitan siis eri asiaa kuin sormien läpi katsomisella. Jälkimmäinen kai on lähinnä sitä, että ei puutu asiaan vaikka pitää sitä vääränä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt samanlaisen miehen kanssa ollut 1,5vuotta.
Tulevaisuuteni on todennäköisesti samanlainen kuin sinulla jos jatkan. Emme ole naimisissa eikä ole yhteistä asuntolainaa, mutta olen raskaana. Rakastan häntä enkä haluaisi kuollaksenikaan yh:ksi. Olen kuitenkin vasta 22 ja kaunis ja voin vielä löytää itselleni kunnon miehen. En haluaisi elää elämääni valheessa, katkeroituisin kuitenkin ja se söisi minua sisältäpäin vuosi vuodelta. Lopulta ero voisi tulla kuitenkin, ja uskon että mitä pidemmälle mennään,sitä vaikeammaksi se käy yhä vaikeampi löytää kumppania , muttei mahdotonta tietenkään.
Yhden naisen joka päätti hyväksyä että miehensä on holtiton petturi. Mies kyl kertoi ite naiselle kun oli pettäny ( enemmin tai myöhemmin) mutta siis tämä nainen päätti et mieheni nyt vaan on tämmönen ja meni naimisiin, lapsia ja oma tupa. Hyvässä ja pahassa päätti rakastaa ja hyväksyä.