Itsemurhani

Kaikista pasasin hommahan koko elämässä olisi juuri se, että kuolisi ja kaikki muu plussaa - joten pysy vaan kuvioissa mukana, niin suunta on vain ylöspäin ja voit kokea mukavia yllätyksiä! :)

eikö sun pitänyt tehdä se jo eilen? Soita nyt johonkin kriisipuhelimeen.

saat elämääsi tarkoituksen

Syö lääkkeitä. Ne auttavat vasta muutaman viikon kuluttua. venttaa vähän.

Se on sitten siinä. Mitä sinulle siellä lääkärissä sanottiin? Voit itse hakeutua johonkin avoimeen laitokseen, ystäväni meni masentuneena pariksi viikoksi Jorviin lepäilemään. Siellä saat asianmukaista hoitoa.



Tuosta on vain yksi suuntä ja se on ylöspäin! Mietipä sitä, lapsuuden elämänjano syttyy varmasti vielä uudestaan. Nauti kauniista talvimaisemasta, elämän pienistä iloista. Ystäviä voi löytyä internetistä ja jo sekin helpottaa.



TSEMPPIÄ!!

Puh. 014-266 7150, avoinna 24 h/vkr.

mutta vastaavia numeroita löytyy varmaan muitakin. http://www.lohja.fi/linkki/docs/AUTTAVAT%20PUHELIMETPDF.pdf

tappamalla itsesi aiheutat syvät surut.



Jos päätät tappaa itsesi, tee se sit oikeesti niin, että onnistut, eikä vaan huomionhausta.



Huomiota saisit paremmin jos meet heti hakeen apua!

Sua ei taida kukaan sairaalassa jaksaa, jos itsaria yrität, ne on kyllästyneet kaltaisiisi jo. Siellä on tosi sairaita, jotka haluaisivat parantua ja elää vielä elämäänsä.



Eli MENE heti jonnekin psyk.laitokseen, mee vaikka ulko-ovelle seisomaan ja vaadi päästä sisään. Ne oikeasti ottavat sut sinne.

eivät ikinä toivu, jos teet sen. Soita auttavaan puhelimeen, googlaa se netistä, kun sulla kerran on netti auki.

vaikea täällä on ketään kasvotonta/nimetöntä auttaa tai lähettää hänelle apua.



Vai onko nämä kirjoittelusi pelkkää huomionhakua?



Jos joku päättää päättää päivänsä mitä sille kukaan voi. Ketään ei voi pakottaa elämään.

Sinä olet arvokas! Jumala on sinut luonut. Tehnyt kauniiksi ja aivan ainutlaatuiseksi! Älä riistä itseltäsi henkeä. Elämällä on vielä paljon tarjottavaa sinulle. Jumalalla on aivan oma suunnitelmansa sinun varalle.



Jeesus antaa elämällesi tarkoituksen. Voit rukoilla ihan itseksesi vaikka näin:



Rakas Jeesus. En tiedä, oletko sinä olemassa, mutta jos olet, niin ilmesty minulle. Tule minun elämääni ja muuta se. Poista minun paha oloni ja anna minun elämälleni uusi tarkoitus. Tiedän, että olen rikkonut sinua vastaan. Anna anteeksi kaikki minun syntini. Kiitos, että annoit. Aamen.



Hakeudu paikallisen seurakunnan tilaisuuksiin. Vaikka vapaa- tai helluntaiseurakuntaan.



Ja muista! Olet arvokas!

minä suunnittelin itsemurhaa, joku terapeutti jolle alkuarvioon hakeuduin sanoi, ettei kannata tehdä, koska se on sitten lopullista. Se setä ei tainnut ymmärtää, että se lopullisuus siinä niin lohdullista olisi ollutkin.



No, mutta nyt minä sanon sinulle: ei kannata. Aiheuttaisit käsittämättömän määrän kärsimystä läheisillesi. Jos olisin silloin toteuttanut aikomukseni, en olisi koskaan nähnyt vauvan ensimmäistä hymyä, en sitä riemua kun oppii ajamaan ilman apupyöriä, tekee ensimmäisen maalin jalismatsissa, tuo kotiin kympin matikan kokeesta... masennuksesta on mahdollista toipua ja elää hyvä elämä, ihan sinun itsesi vuoksi, koska sinä olet sen arvoinen. Ylös pääsy on rankkaa ja vaatii työtä, mutta se on sen arvoista. Elämän halu palaa kyllä vielä.

Sinä olet arvokas! Jumala on sinut luonut. Tehnyt kauniiksi ja aivan ainutlaatuiseksi! Älä riistä itseltäsi henkeä. Elämällä on vielä paljon tarjottavaa sinulle. Jumalalla on aivan oma suunnitelmansa sinun varalle. Jeesus antaa elämällesi tarkoituksen. Voit rukoilla ihan itseksesi vaikka näin: Rakas Jeesus. En tiedä, oletko sinä olemassa, mutta jos olet, niin ilmesty minulle. Tule minun elämääni ja muuta se. Poista minun paha oloni ja anna minun elämälleni uusi tarkoitus. Tiedän, että olen rikkonut sinua vastaan. Anna anteeksi kaikki minun syntini. Kiitos, että annoit. Aamen. Hakeudu paikallisen seurakunnan tilaisuuksiin. Vaikka vapaa- tai helluntaiseurakuntaan. Ja muista! Olet arvokas!

t. luterilainen uskis

neliraajahalvaantunut tms. Siinä sitten revitään jo valmiiksi kadonnutta elämäniloa :-(



Odota että lääkkeet alkaa vaikuttaa ja pyydä päästä terapiaan.

jos olet, niin on hyvä tietä että ne alussa pahentaa oloa. kohta kuitenkin olo alkaa parantua, vaikka nyt tuntuisi kuinka pahalta

Toivon, että olet siellä. Ystäväni teki itsemurhan pari vuotta sitten, ja jätti jälkeensä sellaisen surun, josta me läheiset (ehkä hänen mielestään kaukaiset, sairas kun oli) emme tule koskaan toipumaan.



Tiedän kuinka vaikea apua on saada, sitä pitää vaatia, mutta pitemmän päälle se kannattaa.



Älä tee sitä. Läheistesi elämä on myös sitä myöten pilalla.



Olet ajatuksissani! Kirjoitellaan vaikka täällä. Kerro miksi olet asiaa miettinyt? On kai elämässäsi jotain positiivistakin?

niin yhtähyvin voit elää. Mieti mikä vaiva ihmisille on järkätä sulel hautajaiset jne. Vaikka sinusta tuntuisi että sinulla ei ole ketään läheistä joku paskiainen kuitenkin ahdistuu ja suree puolestasi.



En väitä tietäväni miltä sinusta tuntuu, mutta olen itsekin suunnitellut itsemurhaa. Ei minuakaan olisi jäänyt suremaan kuin vanhemmat ja sisko ja tiesin että äitini olisi ollut minulle tosi vihainen, koska se on aina minulle vihainen jostain syystä, en oikein tiedä miksi. Joten aloin sitten miettimään että haluaisin vain nukkua elämän pois. Ei minulle voisi olla vihainen siitä että nukun. Joten nukuin aika paljon, tylsistyin, mikään ei tuntunut miltään tai sitten vain ahdisti niin paljon että halusin kuolla. Halusin hypätä jostain korkealta. Sitten aloitettiin mainostamaan suomen huippumallia haussa ja ajattelin että hitto, pitää pysyä hengissä niin kauan että edes tuon näkee, on varmaan aikamoinen shitfest. Ja niinhän se oli.

omaisesi eivät ikinä selviä siitä. Veljeni teki itsemurhan. Äitini sai pian sydänkohtauksen, mutta toipui siitä, veljeni kuolemasta sen sijaan ei ole toipunut. Isäni masentui rankasti ja kuoli reilun vuoden kuluttua veljeni jälkeen keuhkokuumeeseen. Itse olin surusta ja tuskasta suunniltani, oman perheeni elämä meni aivan pilalle pariksi vuodeksi. Se oli niin kamalaa aikaa, että jätti jälkensä lapsiimmekin, myös parisuhteemme oli kovalla koetuksella.



Ajattele läheisiäsi, ellet itseäsi. Löydät vielä valon elämääsi, olen varma siitä.

onko sattunut jotain,miksi olet toivon menettänyt?

Se olisi tosi itsekäs teko se itsemurha. Ajattele, että huomenna on parempi olo ja kyl se aurinko paistaa sinne risukasaan. Tsemppiä. Täälläkin on varmasti monta ,jotka toivoo ettet tekis sitä. Eio se ole ratkaisu. Sen jälkeen kaikki on lopullista ja paluuta ei ole.

Ihmettelen että jos ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia niin miksi menet ensimmäisenä kirjoittamaan siitä jonnekin vauva.fi keskustelupalstalle. Ei vaan irtoa multa sääliä yhtään tollaseen.

Jos oikeesti haluat tappaa itsesi niin etköhän tee sen ihan kaikessa hiljaisuudessa siitä paljon muille puhumatta!

Olen itse elänyt ihmisen rinnalla, joka makaa saattohoidossa viikkokaupalla ja taistelee viimeisistä elonrippeistään läheistensä vierellä, joilla on sanaton suru ja epätoivon tunne päällä! Tämäkin ihminen, jonka elämästä viimeiset 15v on ollut suoraan sanoen yhtä helvettiä, ja vakavan sairauden kanssa taistelua, oman lapsen kuolema ym ym... Silti jaksoi hymyillä ja olla oikealla asenteella mukana tässä maailmassa viimeiseen asti, ikinä ei valittanut mistään.. (eikä halunnut luovuttaa) Että vielä jos siltä tuntuu niin anna mennä vaan..