Meillä 2,5.v ei tottele kuin tukistamalla!

ei tule koskaan sinua kunnioittamaan, eikä siis uskomaan, tuon käytöksesi jälkeen ja alat kohta läpsimään.....

Se on luonnolaki et lapset kokeilee. Rajoita toimintaa sylillä. Otat syliin ja annat huutaa, ei väkivallalla. Lasta ei saa pahoinpidellä! Suvaitsisitko itse jos miehesi tukistaisi sua aina kun et tee niin kuin hän haluaa?



Lapsi oppii väkivaltaisen reagointimallin jos tukistamalla kasvatat häntä. Ootte oravanpyörässä. Ei se tukistus auta, se vaan pelkää sua hetken ja tekee taas. Et sa lapseen ikinä mitään otetta jos tuolle linjalle lähet, kohta ei tukistus riitä, otat remmin tai muuta kauheeta. Puheen on mentävä perille. Laita " tuhma" lapsi huoneeseen minuutiksi pariksi. Ei fyysistä kuritusta. Ei ole turhaan RIKOS!

Lasta silmiin katsoen lapsen korkeudella rauhallisella äänellä puhuen. Kertomalla miksei jotain asiaa saa tehdä (perustele hyvin). Älä kiellä (ei " älä syö sormilla" vaan " syö lusikalla" ). Jos lapsi piirtää seinään, niin anna paperia. Ole rauhallinen, älä menetä malttia ja ala riehumaan. Lapsi on pieni, eikä hän aina ymmärrä mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsi on lapsi, eikä hän vielä kaikkea osaa. Lasta voi vain opettaa toimimalla itse esimerkkinä. Jos tukistat lasta, opetat, että on ok tukistaa ihmistä.

Kehoittaisin muistamaan, että lapsen fyysinen pahoinpitely on rikos ja tukistaminenkin lasketaan sellaiseksi. Haluaisitko, että miehesi alkaisi tukistamaan sinua, kun nalkutat turhanpäiväisistä asioista? Ehkä pitäisi!

Mitäpä jos ottaisit lapsesi seuraavan kerran pois tilanteesta, kun ei tottele... Antaa kiukuta ja raivota vaikka sylissä/lattialla, mutta olet vain tiukkana, etkä anna lapsesi tehdä sitä, mitä olet kieltänyt... Pidät pääsi, äläkä heti turvaudu helpoimpaan keinoon..

Mitä sitten aiot tehdä?

Ja palkitsin muuten herkuilla.

jos lapsi tekee jotain kiellettyä eikä usko kieltämällä ja perustelemalla, vien esim. keittiön oven taakse (jos muut on keittiössä) ja sanon että saat tulla sitten muiden joukkoon sitten kun on rauhoittunut ja lopetat rääpimisen/puremisen/läpsimisen ja pyydät anteeksi. Sitten laitan oven kiinni. Tenava alkaa kiljua tässä vaiheessa. Sitten kun siihen tulee taukoa, kysyn että joko olet rauhoittunut ja tuletko pyytämään anteeksi. Jos huuto jatkuu, panen oven kiinni uudestaan ja pienen hetken päästä kysyn taas että joko tulet? Monta kertaa ei tartte yleensä kysyä kun sitten sanoo että tulee, sitten otan lasta kädestä ja vien " uhrin" luo, ja lapsi mutisee anteeksi. Sitten sanon jotain positiivista ja asiaa ei sen enempää jankuteta. Tenava jatkaa touhuja eikä enää sillä kertaa räävi/pure/läpsi lisää. Ja jos läpsii, sama toistetaan kunnes loppuu.



Toimii näin meillä tässä iässä, lapsi ei kyllä ole hirveän kovaluoteinen.

Lyö vaan niin LUPAAN: soitan poliisin paikalle. Etköhän opi?



Musta on naurettavaa tyhmyyttä opettaa lapselle: ei saa lyödä naapurin Liisaa jos itse lyö lasta. MItä jos tekisit itsekin niinkuin opetat?



Jos sää et näistä vastauksista ota oppia niin soita neuvolaan ja pyydä apua. Jos itse haet apua niin olet voitonpuolella.



Ajattele jos joku muu aikuinen löisi lastasi? Onko se sama asia vai eri?



Meillä lapsia kielletään aina tekemästä kiellettyjä asioita. Jos ei lopeta niin joko haetaan pois vaikka kirjahyllyltä jossa tekee tuhmuuksia tai mennään luokse, laskeudutaan samalle tasolle ja asia puhutaan rauhassa läpi. Tilalle keksitään jotain kivaa puuhaa. Monesti kiellettyjä puuhia aletaan tekemään kun on tylsää, halutaan huomiota (olet liikaa koneella etkä leiki lapsen kanssa) tai lapsi on syystä tai toisesta väsynyt?



Ulosmeno on meillä nopee pikaratkasu: pentu pääsee purkaan energiaa ja aikuinen saa happihyppelyn. Ja taas molemmat jaksaa.



Omat voimat kannattaa miettiä? Oletko väsynyt, masentunut? Onko riittävästi omaakin aikaa? Pääsetkö itse harrastamaan liikuntaa ja syötkö terveellisesti?

Suomen laki kieltää tukistamisen, samoin kuin muunkin fyysisen kurittamisen. Täytyy keksiä ja opetella käyttämään muita keinoja kurinpitoon. Tukistaminen yksinkertaisesti ei ole sallittua!

Semmonen vielä että kannattaa miettiä tarkkaan että MITEN ja milloin kieltää:

Annatko joskus lapsen puuhata tuhmiaan etkä välitä aina kieltää?

Saako lapsi vaikka jankuttamalla haluamansa läpi? (kiellät 10 kertaa ja annat lopuksi keksin -lapsi oppii ettei kielloillasi ole mitään väliä)

Karjasetko lapselle heti? Vai riippuuko päivästäsi että joskus saatat ohjata lasta käyttäytymään ja toisinaan taas käyt lapseen kiinni nopeammin?



Kannattaa seurata omaa käyttäytymistä. Puhu lapselle suoraan, että äitiä nyt harmittaa tai väsyttää.. Lapsen pitää kiukutella että lapsesta kasvaa itsenäinen ihminen -joka luottaa suhun ja tietää että autat häntä kun harmittaa ja tietää että harmista pääsee yli.

Älä huuda lapselle takaisin, vaan tue kiukkusta pikkusta joka ei aina edes tiedä mikä harmittaa tai osaa sanoa mikä mättää ja hermostuu vaan lisää ja ahdistuu kun sinä suutut.



Meillä oli nyt jonkun aikaa sitten EKA KERTA kun huomasin että lapsi pääsi tuskasta yli kun pysyin rauhallisena ja oltiin vaan ja annoin lapsen kiukuta ja juttelin ja silittelin. Uskomaton kokemus kun tukee ja lapsi rauhottuu kesken kaiken. Kun vaan juttelin mitä mukavaa tehdään seuraavana päivänä niin lapsi sanoi joo ja alkoi hymyileen. Vaikka oli itkunen, väänsi sylissä väsyneenä eikä mikään ollu hyvin, aikasemmin oli rauhottunu petiin simahtamalla mutta nyt selvästi hoksas rauhottua.





13

Kerroppa esimerkki missä tilanteessa olet tänään tukistanut, niin mietitään mitä olisit voinut tehdä. Vahingoitat tukistelulla teidän välejänne. Sinun pitäisi olla se henkilö jonka luo tullaan hakemaan lohtua kun joku satuttaa, ei se joka satuttaa.

sitten murkkuikäsen kanssa pärjätä?

Lyötkö lapiolla päähän vai mitä teet?

Pitää vain löytää oikeat narut, joista vetää: meillä toimii joko jäähylle laitto 3v=3min tai sitten otetaan joku lelu jäähylle pariksi viikoksi tai ei anneta syödä mitään herkkuja tai ei saa katsoa loppupäivänä piirrettyjä.



Eli kun tekee kiellettyä, niin kiellän kerran ja perustelen. Toisella kerralla varoitan esim. "Jos vielä otat lelun siskon kädestä niin äiti laittaa sinun lempiautosi jäähylle pitkäksi aikaa" ja kolmannella kerralla lelu lähti - ja tulee kaikista mahdollisista itkupotkuraivareista huolimatta takaisin vasta parin viikon päästä.



Jos heittelee ruokaa, niin ruokailu on siltä kerralta päättynyt, lisää saa vasta seuraavalla aterialla. Eli selkeät seuraamukset, joista pidetään kiinni itkupotkuraivareista välittämättä.

Väkivalta ja sen uhka aiheuttavat lisäksi helposti pysyvää kaunaa ja katkeruutta vanhempia kohtaan, ikäviä muistoja ja sisarusten välisten kahakoiden rangaistuksina käytettäessä myrkyttävät helposti sisarusten välit. Lasten riidellessä on syytä estää heidän keskinainen väkivaltansa, mutta oma väkivalta rangaistuksena vain pahentaa tilannetta ja lisää katkeruutta. Jos käyttäytymistä valvotaan ulkoisen väkivallan uhalla, ei lapsi omaksu sääntöjen noudattamista omaksi tavoitteekseen. Kun rangaistuksen uhka poistuu, hän ei pystykään hallitsemaan käyttäytymistään.



Väkivalloin ei opita kuin väkivaltaa.

Lyöty lapsi on aina loukkaantunut, vihainen ja nöyryytetty. Rangaistus osoittaa lapselle, että hän on tehnyt väärin. Rangaistus ei kuitenkaan kerro lapselle, mikä olisi oikea tapa toimia – eikä hän sitä halua itkuisena ja nöyryytettynä kuullakaan. Muisto rangaistuksesta voi seurata mukana läpi elämän, mutta syyt unohtuvat nopeasti. Siksi rangaistus tuntuu sitäkin epäoikeudenmukaisemmalta.



Katkaise väkivallan kierre: älä kurita.

Väkivallan käyttöä kasvatuksessa puolustavat vetoavat usein siihen, että väkivallan käyttö silloin kun kasvatus muuten on huolehtivaa ja rakastavaa ei olisi haitallista. Se kuitenkin opettaa lapselle, että läheisissä suhteissa käytetty väkivalta olisi jotenkin vähemmän paha kuin muu väkivalta ja lapsi vie tämän mallin helposti mukanaan aikuisuuteen.



Väkivallan käyttö kasvatuksessa opettaa lapselle, että väkivalta on hyväksyttävä konfliktien ratkaisukeino.

Tällöin kasvattaja opettaa lapselle omalla esimerkillään juuri sellaista käytöstä, jota hän ei lapselta hyväksy. Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden aikuisten kasvuaika on usein ollut hyvin väkivaltainen: väkivalta opettaa piittamattomuuteen toisen kärsimyksiä kohtaan.



Harmittomaltakin tuntuvan kurittamisen seuraukset voivat olla yllättävän kauaskantoisia.

no ei meidänkään 2,5 vuotias tottele mut en silti tukistelemaan ala. silloin joutuu jäähylle vaikka ei niistä näytä apua olevan. joka tapauksessa pois tilanteesta.



tokikaan nämä tottelevaisuus asiat ei ole niinkään ongelma vaan se valtava raivopuuska mikä syntyy kieltämisestä. tai ihan mistä vaan asiasta, joka ei mene niin kuin lapsi itse haluais.



tällä viikolla keksinyt joka päivä pk:sta haettaessa jonkun raivohuutamisen aiheen. tänään viimeksi sain ihania katseita muilta vanhemmilta kun annoin lapsen hyppiä ja huutaa ja raivota (jos koskin niin alkoin rääpimään) yks vanhempi mulkaisi lasta ja tokaisi sille : "ei voi elämä olla noin vaikeaa!" se ois ollut ihan hauska kommentti jos ois vaikka hymyillyt myötätuntoisesti mennessään.



joo meni vähä aiheen ohi mut pointti, et tekis joo mieli välillä itsekki tukistaa et hiljenis tai heittää seinään mutta parasta on vaan pysyä kylmän rauhallisena... tai ainaki yrittää.....

siitä tukistamisesta tai muustakaan käsiksi käymisestä ei seuraa mitään parempaa...

teillä on lastensuojelu ovella ennenkuin ehdit aivastaa. Tiesithän sen.

Itse olen tukistanut neuvottomuuttani esikoista ehkä 4 kertaa uhmaikäisenä. Se ei ikinä auttanut tilanteeseen yhtään mitään. Sain lopetettua sen, ja nuoremmat eivät ole joutuneet moista kokemaan. Totteleeko se sun lapsi sitten tukistamisen jälkeen? Jotenkin en usko.

Jos olet tuossa pisteessä 2-vuotiaan kanssa, on odotettavissa paljon suurempia ongelmia muutaman vuoden kuluessa. Tarvitset ammattiapua siihen, miten lasta ohjataan rakentavasti - johdonmukaisesti - turvallisesti. Apua on saatavissa esim. perheneuvoloista tai lastensuojelun (joissain kunissa neuvolan) perhetyöstä.



Kannattaa hakea apua nyt! Hoidan lapsia, joilla on ollut tuollainen tilanne pieninä, ja isoina ongelmat ovat todella usein jo erittäin vaikeita.



Hopi hopi hae apua!!!

ja sitä tekevät pääosin naiset.



lapsella on suurin riski tulla surmatuksi alle vuoden ikäisenä: uhreja oli kaikkiaan 113. Äiti todettiin tekijäksi 73 prosentissa ja isä 23 prosentissa näistä tapauksista. Äiti oli tekijä 63 prosentissa ja isä 29 prosentissa tapauksista, joissa lapsi oli 1–4 -vuotias. Isä todettiin tekijäksi 53 prosentissa ja äiti 41 prosentissa tapauksista, joissa lapsi oli 5–15-vuotias.