Miksi mies petti? Ja miksi valehteli siitä pitkään?

Naiset ihastuvat renttuihin. Nythän sinulla on tilaisuus päästä yhdestä eroon.



Uutta matoa vaan koukkuun ja kunnon mies katiskaan. Pettävien pöhköjen perään ei kannata haikailla.

Miehen pettämiseen on mahdollisa syitä tusinoittain. Moka oli hänen, mutta sinunkin päässäsi pitäisi jonkin muunkin häytyskellon soida, kuin syyllistyksen.



Miksi hän OLISI kertonut pettämisestään? En minä ainakaan oitis rientäisi vaimolle kertomaan, jos sillä tapaa hölmöilisin.



Kaikkineen viestisi näyttää maailmantuskan purkamiselta. Ei noin laaja-alaisiin kysymyksiin voi esittää mitään sellaista vastausta, joka jotenkin valottaisi tapahtumien syitä ja seurauksia.

tekee varkaan? Ruoho vihreempää aidan toisella puolella? Itsehillinnässä puutteita? Huono itsetunto jota tarvii pönkittää? Epäkelpo rakkauselämä liitossa? Syitä kyllä löytyy, ja lisääkin tarvittaessa. Mä en oikeen ymmärrä et millä tavalla toi liitto ja luottamus kulminoituu siihen missä pissivehkeitään uittaa? Et mikä siinä on niin loukkaavaa ja ensarvosen tärkeetä, muuten saa tehä mitä vaan, piereskellä sohvalla ja räkii kattoon, ehkä välillä vähän antaa nyrkkiäkin, hoitaa talous konkurssiin jne, niin se ei tota suhdetta kaada. Mut autarmias kun meet fyysisesti jotain toistaihmistä lähelle, ni se on välittömästi kaiken loppu. Naurettavaa.

Miksi ei kertonut koko totuutta heti, vaan keksi selityksiä selitysten perään? Miten tällaisesta loukkauksesta voi selvitä?

Yritti peitellä sitä, mutta omantunnon tuskat alkoivat olla niin suuret, ettei pystynyt olemaan kertomatta.

Sitä minä en tiedä, että miten siitä voisi selvitä. Ehkä terapia auttaisi, mutta se ei takaa sitä että sinä voisi8t koskaan antaa sitä anteeksi. Hyvin harvat pystyvät antamaan anteeksi pettämistä, vaan kyllä se takaraivossa kolkuttaa loppuelämän, vaikka vaihtaisi sitten puolisoakin.

M34

..jos on monta ketä voi panna.. =D Minäkin tykkään!

JSSAPP vai miten se nyt meni.





Älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen idioottiin. Jos ei luottamus pelaa, ei suhdekaan.

Enkä minä osaa sinulle vastata. Mutta suuri syy on meidän tapauksessa seksi ja sen puute kotona. MUTTA ei kaiken kattava syy. Kyllä mä pettäisin varmasti vaikka kotona saisinkin.





Uskoisin että syy itselläni on jossain sellaisessa, että itseasiassa VIHAAN sitä mitä ihmiselle tapahtuu avioliitossa. Kuinka muka pitäisi olla ja nököttää himassa ja lässyttää samalle ihmiselle koko loppuelämänsä.





Ja ei minua siis vaimoni töki. Ihan hyvä tyyppi. ei pahaa sanottavaa, siis. Mutta mua oksetta ja vituttaa oikeastaan se ajatus, että mun pitäisi elää elämäni kuten kaikki muutkin elävät koska "niin nyt vaan on".







Ja paskat.







Mielummin vaikka riskeeraan koko kuvion, kuin turpoan lihapiirakka kourassa olohuoneen sohvalla VAIN SIKSI, että saisin kaikki tylsät sukulaiset huokailemaan että "voi kun teillä on kaikki niin hienosti".





Ja vitut on. Se on ihan yhtä vitun tylsää kuin niidenkin elämä. Ja kehut ei johdu siitä, että "meillä kaikki on niin hienosti" vaan siitä, että mekin olemme suostuneet elämään loppuelämämme samanlaisina määkivinä lampaina mitä hekin edustavat. Ja sehän luo turvallisuudentunneta - heille. Ja siis siksi, että tämä helpottaa heitä hautamaan sen jo vuosia kyteneen ajatuksen, että "entäpä jos minäkin olisin TODELLA elänyt tätä elämääni, enkä vain suostunut nahistumaan tähän kurjaan velkataloonin vain siksi, että jo sukulaiset ennen minua tuhisivat minulle että "voi kuinka hienosti teillä onkaan kaikki".









Avioliitto on helvetin huonosti suunniteltu paska diili. Vaimoni on hyvä tyyppi, enkä minä häntä vihaa, mutta avioliitto on ihan vitun perseestä. Paljon mielummin asuisin vaimoni kanssa samassa talossa ja kertoilisin hälle vaihtelevista panoistani. Mutta kun olemme, oih, "avioliitossa", niin eihän tuollainen peli vetele.







Siksi siis - petän.

kyllähän mä ainakin uskon. Olen 34 v. nainen ja petän. en tiiä miksi, mutta ehkä juuri siksi että elämään saa enemmän sisältöä ja hauskuutta. Olen onnellisesti avioliitossa silti. mieheni saa myöskin seksiä tarpeeksi ja oikeestaan vielä enemmän kun ennen, koska kohdistan hellyyttäni myös häneen nyt enemmän kun pettämisestä saan potkua. olen alkanut huolehtimaan enemmän itsestäni, käyn salilla, lakkaan varpaankynteni yms. pientä, mitä miehenikin pitää mukavana juttuna. töissä menee mukavasti. en ota enää mistään mitään älytöntä stressiä. elämä on aika hauskaa.

Minulla on rakastajatar. Ja hänen kanssaan saan sellaisia viboja mitä en koe vaimon kanssa. Seksi on taivaallista, hetket hänen kanssaan juhlaa... ja järjestely sopii hänelle ja minulle. Vaimo taas ei kuulemma välitä vaikka panen muita. En halua iskeä koko ajan yhden yön seuraa, toimiva sivusuhde on parempi. Ja toisaalta sitten se arki vaimon kanssa on monella tapaa ookoo. Tämä sopii minulle.

Olen itsekin meinaan sitä mieltä, että onnellisimmat miehet ovat niitä, jotka pystyvät elättämään ja huolehtimaan perheestään ja vapaa-aikanaan heillä on myös hyvä rakastajatar.





Tää vois olla hyvä palsta, jos ihmiset tulisivat tänne puhumaan IHAN suoraan kaikesta - vaikka sitten niistä peloistaankin, joita niillä menettämisen peloissaan. Mutta niitä saatanan moraalisaarnoja ei vaan jaksa. Ei millään. Aina jostain kaivautuu tätiarmeija selittämään ja paheksumaan sitä kuinka toisinajattelijan täytyy olla jotenkin mieleltään vioittunut yksilö JOS puoltaa vapauttaan ja kokee ahdasmieliset ja elämän liekin tukahduttavat aviosäädökset vastenmielisiksi.





Hei moraalitädit, mitäs te muuten täällä teette? Täällähän puhutaan kaikesta sellaisesta, joka taatusti kiihottaa puolisoitanne hairahtumaan ajattelemaan, että entäpä jos ruoho aidan toisella puolella sittenkin olisi vihreämpää kuin kotikarsinassa! TÄMÄHÄN se vasta pahuuden pesä siis on. Väittäkää että täältä löytyy "asiallista keskustelua vain parisuhteeseen kuuluvasta sukupuolielämästä" - ja nauran keuhkoni pihalle.







Sillä..















..koko tämä palsta on näin suosittu vain siksi, että meitä KAIKKIA kiinnostaa mitä siellä aidan toisella puolella saattaisi pullistella.













Eat it or leave it.

Komppaan. Itse olen kuitenkin alunperin jo ratkaissut asian, joten olen unohtanut kokonaan naimisiin menon. Elämä on täyttä elämää eikä mitään esittämistä (mm. sukulaisille). Mies vuosimallia -71.

Kyllähän näitä on, jotka ei ajattele kuin omaa persettään. Parisuhteessa nyt ollaan ihan huvikseen ja pidetään toista pilkkana. Omista "jutuista" saa sitten kärsiä myös toiset ihmiset. Eläkää sitä omaa elämäänne sitten jos haluatte, mutta elkää pilatko samalla toisten elämää, kiitos.



M34

...poikasta siis heti tulee. Jos omassa ahdasmielidyydessään mieltää parisuhteen valnkeudeksi, niin se on tietysti yks lähestymistapa. Ei se aidan yli hyppiminen ole välttämättä mitään toisten elämän pilaamista, kyllä ainakin minä ymmärrän täysin sen, että joku pysyy parisuhteessa mutta harrastaa sivusuhteita pitääkseen itsensä tyytyväisenä jos tuntee, ettei parisuhteen läheisyys riitä. Se on kummallekin osapuolelle voitto, "pettäjä" on tyytyväisempi joka heijastuu myös kotiolosuhteissa verrattuna siihen, ettei noita syrjähyppyjä tapahtuisi. Me ei onneks omisteta puolisoitamme eikä pakoteta niitä kulkemaan burkhissa, joten miks suotta muutenkaan kulkea pipo tiukalla?