Kuinka pian katkeruutesi hellitti eron jalkeen? Koska aloit ajatella ex-puolisostasi myonteisesti etka enaa halveksinut ja vaheksynyt hanen tekemisiaan?
Kommentit (10)
mieheni ja kaverini pettivät mua monta kk:tta. ovat nyk naimisissa. nyt yritetään lasten takia saada parempia välejä aikaiseksi.(kävin heidän takiaan oikeudessakin syytettynä) :( ei mennyt syyte läpi kuitenkaan
ja odotin silloin toista lastamme. tästä huolimatta en tunne mitään katkeruuksia exää kohtaan(kolmansia osapuolia ei ole joten se ehkä helpotti) ja yhteisuhuoltajuus sujuu. olen täysin sinut suhteemme kanssa ja olisin jo valmis myös uuteen suhteeseen koko sydämestäni. erosta aikaa vuosi.
että kyllä se taitaa oll amyös omasta mielstä kiinni kauanko vatvoo menneitä tms.
minä en ole koskaan ollut kakeroituva muutenkaan vaan selvittänyt tunteeni ja jatkanut taas eteenpäin.
on aika oikea aika. Nyt siitä on nimittäin toi 7v ja kun tapasin hänet pitkään aikan vuosiin, en tuntenut mitään häntä kohtaa, kuin puolituttuun olisi törmäännyt ja sentään oltiin naimisissa. Tätä ennen saattoi sydämeen sattua yksi jos toinenkin asia.
Mutta mutta...Olen miettinyt että kun välimme on näin hyvät niin miltä tuntuu nähdä ex jonkun toisen kanssa. Minä olen se jätetty osapuoli.
En halua nähdä häntä kenenkään toisen kanssa, mutta ei mua enää avoliittokaan hänen kanssaan kiinnosta.
Aika ja aika parantaa, mutta luottamus on mennyttä:( Välillä aattelen kuitenkin positiivista exästä, mutta aina se saa omalla käytöksellään ne hyvät tunteet kuolemaan. Mikään kun ei ole muuttunut.
Mies petti koko ajan. Sitten kun päätin ottaa eron, katkeruus päättyi siihen samantien (olin jo märehtynyt asiaa itsekseni niin pitkään puolelta ja toiselta). Voin pitää exäni hyvistä puolista ja olla välittämättä huonoista; eivät ole enää minun päänsärkyni. Meillä on yhteinen lapsi ja tullaan oikein hyvin juttuun.
Kutakuinkin se aika minulla meni. En arvosta exää vieläkään, mutta ei ole enää muunkanlaisia tunteita häntä kohtaan.
En ymmärtänyt hänen motiivejaan enkä ymmärrä niitä vieläkään. Tästä varmasti johtuu, että vieläkin heikkoina hetkinäni analysoin mennyttä ja yritän löytää siitä jotain järkeä. Pohjimmiltani en ymmärrä itseäni, enkä sitä, miksi annoin kaiken tapahtua ja selittelin itselleni että kyllä se siitä. Yhdessä olimme 7 vuotta.
Jonkinverran on auttanut täydellisen pesäeron tekeminen, olemme tekemisissä vain yhteisen lapsemme asioissa ja muun ajan yritän pysytellä mahdollisimman kaukana.
Kävin eron itsekseni läpi pohjamutia myöten joten se varmaan auttoi. Näin omat virheeni ja mikä minut niihin ajoi ja samaten miksi mies teki mitä teki.
Tajusin myös ettei toisen tuomitseminen auta, päinvastoin. Ihmiset tekee virheitä.
Nyt erosta 3 vuotta ja tosi hyvät välit. Hoidetaan lasten asiat yhdessä ja saatetaan lähteä kaikki yhdessä syömään.
Oltiin yhdessä 8 vuotta ja ero oli tosi riitaisa.
Erosta vasta kohta neljä kuukautta, äijä petti ja muutti suoraan toisen naisen luo. Meillä 2-vuotias lapsi ja olimme yhdessä 3v. Eli vuosia menee ilmeisesti vielä...