Miksi en voi olla tyytyväinen rintoihini?

Vaimoni sanoo, että se on juuri sopivan kokoinen. Hän ei sano, että se on hyvä kun se on niin iso, koska se ei ole keskimääräistä isompi. Miksi en usko häntä, että se on juuri sopivan kokoinen? Yksinkertaisesti siksi, koska sopiva tarkoittaa "isompikin se voisi olla".

Taas katselin itseäni peilistä, ja ajattelin että rumat ovat. Pienet kuin mitkäkin. Tämä on aina ollut, ja tulee aina varmaan olemaankin ongelma. Kannattaiskohan mun jo alkaa harkita silikoneja.

Mieheltä kun kysyn, niin sanoo että rintani ovat kauniit. miksen usko häntä? Koska osaan katsoa peiliin...

Varmaan kaikki naiset voivottelevat ulkonäköään. Miehillä vastaavaa on autossa, talossa ja elektroniikassa. Usko miestäsi, niin se asia vaan on. Ei ne silikonit sinua onnelliseksi tee.

minäkin joskus nuorempana harmittelin pieniä rintojani (nuori olen kyllä vieläkin), mutta nykyään olen niistä ylpeä. pienet ovat kauniimmat ja muutenkin paremmat. ja kyllähän rinnat elämän mukana muuttuvat niinkuin ihminen muutenkin, ulkonäkö ei säily ja siksi sitä ei kannata liikaa murehtia. silikonitkin menevät huonon näköisiksi ja niitä pitää korjailla. katsele ympärillesi, ei täällä kukaan ole täydellinen. onnellinen taas voi olla vaikka ilman rintoja. hyväksy se mitä sinulla on..

Oletko imettänyt, montako lasta?

Mikä on rinnanympärys rinnan päältä, entä alta?

..että näit peilistä rintasi ?? Jospa siinä olikin vain hyttysenpuremat. Pistä laastarilaput päälle, sillä se ongelma selviää.

Jos omat rinnat noin paljon harmittavat, niin leikkauta ne hyvä nainen1 :-) Älä miehesi takia (joka ei leikkausta selvästikään odotakaan, hyvä) vaan ihan ITSESI takia! Itsesi kanssa joudut varmuudella elämään koko loppuelämäsi - ainoa ihminen josta tää varmuudella tiedetään, niin paras olis, että rakastaisit itseäsi siis :-)



Mulla on valtavat rinnat, nyt 80/G, joista olen aina iloinnut. Mutta iän ja maan vetovoiman takia ne valitettavasti nyt vähän riippuvat. Olenkin jo kauan aikaa sitten päättänyt, että leikkautan ne ITSENI takia (en pienemmiksi, mutta "paikoilleen") sitten kun olen lapset saanut.



Moni tykkää pienemmistäkin rinnoista, pääasia on kuitenkin se mitä SINÄ rinnoistasi pidät.

pienet säilyvät luultavasti paremmin. Ennen ajattelin aina, että ikinä en mitään silikoneja laita, enkä oikeastaan vieläkään niitä halua. En vain ymmärrä miks välillä tulee tälläsiä päiviä, et kertakaikkiaan noi pienet tissit tuntuu olevan todella suuri ongelma. Mulla on kyllä paljon pahempiakin pulmia, heh. :) Oikeastaan rintani ovatkin ihan kauniit, pienet vain. Mulla on kaksi lasta ja imetetty on. Siitä ne eivät kuitenkaan kärsineet, kun niin pienet ovat. -ap



Kiitos vain asiallisista vastauksista.

Jos omat rinnat noin paljon harmittavat, niin leikkauta ne hyvä nainen1 :-) Älä miehesi takia (joka ei leikkausta selvästikään odotakaan, hyvä) vaan ihan ITSESI takia! Itsesi kanssa joudut varmuudella elämään koko loppuelämäsi - ainoa ihminen josta tää varmuudella tiedetään, niin paras olis, että rakastaisit itseäsi siis :-)

Mulla on valtavat rinnat, nyt 80/G, joista olen aina iloinnut. Mutta iän ja maan vetovoiman takia ne valitettavasti nyt vähän riippuvat. Olenkin jo kauan aikaa sitten päättänyt, että leikkautan ne ITSENI takia (en pienemmiksi, mutta "paikoilleen") sitten kun olen lapset saanut.

Moni tykkää pienemmistäkin rinnoista, pääasia on kuitenkin se mitä SINÄ rinnoistasi pidät.

Mitäs jos ne isot rinnatkaan ei tyydytä? Huomaakin, että ne pienemmät olisivat olleet paremmat ja haluaisi palata edelliseen kokoon, mutta nyt on ne leikkausarvet. Mitä siinä on hyvää, jos mies ei leikkausta odota ja miten ulkopuolinen pystyy siitä tekemään oikean päätöksen?

M34