Missä menee raja lapsen normaalin oireilun ja häiriökäytöksen välillä?
Elän uusioperheessä, jossa minun poikani asuu luonamme koko ajan ja mieheni poika viikon kerrallaan, sitten taas viikon äidillään. Mieheni poika käyttäytyy todella hirveästi, ja alkuun olen ymmärtänyt häntä, onhan vanhempien ero ja uusi suhde ollut hänelle kova paikka. Käytös on vain niin kamalaa, etten tiedä, kuinka kauan jaksan. Hän kiusaa monta vuotta nuorempaa lastani väkivaltaisesti: heittää nurinniskoin ilmaan alamäkeen, puristaa kaikin voimin käsivarresta, kamppaa, yrittää jättää oven väliin sormet jne. Jos komennan, hän esittää itkien marttyyria isälleen. Poikia ei voi jättää hetkeksikään kahden, koska isompi käyttää myös seksuaalista häirintää, pyytää pientä koskettelemaan pippeliään. Hän on myös ottanut 3 v nuoremman koulukaverinsa pippelistä valokuvan; jos kyseessä olisi ikätoveri, pitäisin kiinnostusta vain hullutteluna, mutta kun nyt on kyse monta vuotta nuoremmista lapsista.
Työskentelen itse psykiatrisessa hoidossa olevien lasten kanssa, joten kokemusta ja ymmärrystä minulla on vaikeista lapsista. Mies on aivan ihana, mutta en uskalla ajatella, mitä tulevaisuus tuo mukanaan tällaisen lapsen kanssa. Voiko tällainen käytös koskaan muuttua?
Oma kohtaista kokemusta ei ole tarjolla, mutta sen verran halusin kirjoittaa, että apua lapselle voitte hakea myös te. En tiedä kuinka paha tilanne on nyt, mutta vaikutti siltä ettei kaikki ole ihan kohdallaan ja lapsella on jollain tavalla paha olla yms. En tiedä minkä ikäisestä lapsesta on kyse, mutta kannattaa soittaa psykologille yms. ja hakea apua ammattilaiset yleensä huomaavat jos jotakin on pielessä tai jos käytös on sittenkin jotenkin normaalia. Laita asia eteen päin rohkeasti. Oletteko keskustelleet lapsen äidin kanssa tilanteesta? Tsemppiä teille ja jaksamista.
Murmeliitta