Apua ja mielipiteitä!
Hei, minulla on tässä nyt sellainen tilanne, mihin kaipaisin teidän apuanne ja mielipiteitänne.
Elikkä, tilanne on tämä: olen 21-vuotias avoliitossa asuva opiskelija ja raskaustesti näytti vahvaa plussaa. Olen hieman hukassa, enkä tiedä pidänkö lapsen vai en.
Lapsen saanti aiheuttaisi minulle erityisesti opiskelujen kannalta ongelmia, vaikkakin välivuosi on mahdollinen. Myös mieheni on opiskelija, joten rahaa on jo nyt vähän.
Mieheni on itse abortin kannalla, vedoten meidän elämän tilanteeseen, mutta sanoi kuitenkin hyväksyvänsä myös lapsen pitämisen ja tukevansa minua ja päätöstäni. Itse en tiedä, mitä minä haluan. Olen yrittänyt miettiä asian hyviä ja huonoja puolia, mutta tulos on ollut aina se, että oma lapsi on kuitenkin aina oma lapsi, vaikka "villistä nuoruudesta" onkin luovuttava.
Tiedän, että useimmalle teille abortti ei edes ole ollut vaihtoehto, mutta yrittäkää ymmärtää ja antaa hyviä, perusteltuja mielipiteitä siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen aivan hukassa.
Kommentit (2)
Hei, kuulostaa siltä, että olet tosiaan jo pohtinut asiaa paljon. Huolesi on ymmärrettävä, mutta silti ajattelit, että "oma lapsi on kuitenkin aina oma lapsi." Hienoa! Itse en varmaan olisi kestänyt sitä syyllisyyden tunnetta, jos olisin abortin tehnyt. Vaikka vauva ei itse vielä tiedostaisikaan olemassaoloaan, niin elävähän hän kuitenkin on.
Itse olen opiskelija ja 1,5 -vuotiaan äiti. Mieheni on pienituloinen, mutta vaikka hänkin olisi opiskelija, niin, kuten Sumpu sanoi, Suomen tuet ovat aika hyviä (asumistuki ja toimeentulotuki, jos on tiukkaa). Ja melkein kaiken saa ostettua käytettynä huuto.netistä tai kirpputoreilta. Ainakin ammattikorkeakoulusta saa olla 2 vuotta poissaolevana. Riippuu vähän paikkakunnasta, mutta pääkaupunkiseudulla on nuorille äideille erilaisia vertaistukiryhmiä. On varmaan muuallakin. Ja jos jäät yksin lapsesi kanssa, niin esim. Pienperheyhdistyksestä voi saada apua. Ja kunnan kautta voi saada esim. perhetyöntekijän auttamaan lapsen hoidossa (pienituloisille ilmaista) tai sosiaaliohjaajan tukemaan arjessa (ilmaista). Eri kunnissa näille voi olla eri nimikkeitä, mutta mielestäni kunnat velvoitetaan lain mukaan järjestämään tukea sitä tarvitseville vauva -ja lapsiperheille. Mutta neuvolassa pitää osata kysyä tukea, sitä ei välttämättä tarjota suoraan!
On totta, että "villi nuoruus" on sitten vähän taakse jäänyttä aikaa, kun on äiti. Jos on läheisiä luotettavia sukulaisia, niin sitten voi joskus päästä illalla ulos, kun lapsi on isompi, mutta päihteiden käyttö kyllä jää. (En ainakaan itse halua lapseni näkevän minua päihtyneenä tai krapulassa. Vanhemman näkeminen "outona" tuntuu lapsesta pelottavalta.)
Olitkin jo itse pohtinut asian hyviä ja huonoja puolia. Mielestäni huono ja samalla hyvä puoli on ollut se, että lähes kaikki vanha on joko menettänyt merkitystään tai jäänyt. Vauva saa huomaamaan mikä on oikeasti olennaista elämässä. Itsestä ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää, mutta muuten elämä on aika lailla tässä ja nyt. Aiemmin jokin keikka tai bileet olisivat tuntuneet tärkeiltä, mutta nyt nautin, kun saan elää lapsentahtisesti ja nauttia kahvista päiväunien aikaan. Keikkoja ja bileitä tulee ja menee, niihin ehtii myöhemminkin, jos vielä haluaa.
Tästä tuli vähän hajanainen kirjoitus, kun kello on niin paljon. Halusin kuitenkin kannustaa sinua kuuntelemaan itseäsi ja vauvasi parasta. En usko, että vauvat syntyvät sattumalta, vaan että ne ovat lahja. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa omat voimavarat ja pyytää niihin sitten apua jo ennen lapsen syntymää. Voimia!
opiskellakkin voi vaikka saa lapsen, suomen tuet ovat erittäin hyviä. Yksi lapsi ei edes vie hirveästi rahaa.