Mitä tekisit tässä tilanteessa?
Olen useamman vuoden seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa. Ongelmia on ollut kyllä, riidellään ihan turhista asioista, mutta suurin ongelma on se mielestäni että meillä on ihan eri tulevaisuuden suunnitelmat. Mies ei halua lapsia, tai eläimiä. Minä taas haluan molempia - ehkä piankin. Varsinkin koiran. Tähän asti mies on ollut sitä mieltä, että saan ottaa koiran jos en tuo sitä meidän yhteiseen asuntoon.
Mutta, varsinainen ongelma on tämä: menin ihastumaan miehen tuttavaan, jonka seurassa olen pyörinytkin viimeisen kuukauden ajan erittäin paljon. Ja minusta tuntuu, että hän voisi olla se oikea.. ainakin välitän hänestä kovasti ja hänen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös koirat ja lapset. Niin kuin minunkin. Ja olen myös pettänyt nykyistä miestäni hänen kanssaan, ja hän tietää sen.. sanoi vain, että saan tulla takaisin kotiin jos lopetan tämän ihastukseni kanssa hengaamisen. :/
Mitä mun pitäisi tehdä? Oon kohta ihan kuollut tähän stressin ja ahdistuksen määrään. En vaan osaa lähteä tästä parisuhteesta, vaikka se ehkä olisikin oikein.. Ajattelen koko ajan, että loukkaan miestäni jos lähden. Tosiasiassahan olen jo loukannut häntä erittäin pahasti, ihme ettei oo antanut mulle lapikasta. :D Mutta kuitenkin hän jätti päätöksen mun käsiin, mutta en vaan osaa päättää mitä teen? Miksi tunteet on näin vaikeita? Muilla kokemusta?
Tarviin nyt oikeasti juttuseuraa, enemmän kun koskaan.. Kyllästynyt tähän stressaamiseen, ahdistukseen ja itkemiseen..
Ja vielä lisäyksenä, että tuntuu tosi hankalalta kun nykyinen mies tuntuu unohtaneen kaikki ongelmat mitä meillä oli, ja on niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Ennen kun tapasin tämän ihastukseni niin mieheni oli itse puhunut, että ehkä olisi parempi erota ja minun muuttaa pois. Sanonut minulle jopa että "En mä sua pihalle heitä, saat olla siihen asti kun löydät asunnon". Nyt kun olen itsekkin samaa mieltä, niin se ei miehelle enää sovikaan vaan kaikki on muka hyvin?
Jokin viestissäsi sai minut arvelemaan, että olet vielä nuorehko, aikuiselämän kynnyksellä. Usein silloin ei oikein tiedä mitä tahtoo, tai vaihtoehtoja tuntuu olevan toisaalta loputtomiin.
Nytkin pähkäilet kumppania, kuka sinulle sopivin ja millaista elämää tahtoisit elää.
Ehkä minä nyt jotenkin ajattelen, että sinun olisi paikka tutustua ihan omaan itseesi. Jospa lopettaisit seurustelun, kun et selvästikään ole valmis sitoutumaan ja pettämisesi ilmeisesti painaa sinua eikä ole ollut tietenkään reilua miehesikään kannalta, vaikka onkin antanut sinun jäädä luokseen.
Älä kiirehdi lasta, koiraa, ja perhettä jotka ovat sitoutuneen kumppanuuden kanssa toteutettavia. Tutustu itseesi, toiveisiisi, tarpeisiis ja unelmiisi ensin yksin. Itsenäisty, se ehkä on, mitä tarkoitan. Vasta kun olet itsenäinen ja tunnet itsesi paremmin, voit sitoutua ja olla menemättä hetkellisten ihastusten pyörteisiin. Vasta sitten on lasten ja muun perhe-elämän aika-
Olisi hyvä, jos voisit jutella jonkun kanssa. Myös seurakunnan diakoniatyöntekijältä voi kysyä keskusteluaikaa, jos sinulla ei ole omassa lähipiirisissäsi aikuisia luotettavia ihmisiä, joiden kanssa pohdiskella elämänsä suuntaan.
KirkkoSisko