Kuka tekee teillä kotityöt?
Kertokaa miten teidän perheessä, jossa lapsi tai lapsia, äiti kotona ja isä käy töissä on jaettu kotityöt? Teetkö sinä kotona oleva kaiken vai osallistuuko isä iltaisin/viikonloppuisin kodin töihin? Jos teet kaiken itse, niin huomioiko miehesi sen jollain tapaa, vai ovatko nuo kotityöt itsestäänselvyytenä sinun työsi, josta et kiitosta kaipaa?
Kommentit (48)
Olen tällä hetkellä yhden 1-vuotiaan lapsen kotiäiti, ja mies käy normaalissa päivätyössä. Minä teen suurimman osan kotitöistä varsinkin arkisin. Viikonloppuisin mies laittaa usen ruokaa ja siivoilee, ja kyllä hän viikollakin tekee usein pieniä juttuja (täyttää / tyhjentää tiskikonetta, ripustaa pyykkiä..). Minusta on tärkeää, että meillä on iltaisin aikaa olla koko perhe yhdessä vaikka ulkona tai muuten rennosti, joten yleensä meistä ei kumpikaan häärää kotitöissä miehen töiden jälkeen.
Kiitoksia en ole erityisesti kaivannut, mutta eihän niistä mitään haittaakaan olisi! : ) Musta tää on ihan luonteva ja ok systeemi tässä kohtaa elämää - sitten kun joskus palaan töihin, täytyy työt jakaa tietysti puoliksi!
Ompunäiti
Olen kolmen lapsen äiti (3v, 1,5v ja 2kk) ja teen kotona lähes kaikki kotityöt. Kun isä tulee töistä, hän leikkii lasten kanssa. Pyrin tekemään aamupäivällä kaikki hommat että voimme iltapäivällä/illalla puuhastella koko perheen kanssa. Isän hommaksi on oikeastaan jäänyt kaupassa käynti ja roskien vieminen. Olen todella tyytyväinen näin, koska nautin kotitöistä. Oikeastaan ne on itsestäänselvyys, koska mielestäni minun kuuluukin kotityöni tehdä. Tämä järjestely on molemmille ok.
Jos jotain pitää keksiä, niin mies vie roskat, jos ne on valmiina ovella odottamassa ja muistan pyytää erikseen.
Pyykit hän laittaa yleensä itse pyykkikoriin.
Oman lautasensa yleensä korjaa tiskipöydälle asti.
Astioita hän saattaa viikonloppuisin laittaa tiskikoneesta pois ja tiskikoneeseen ja joskus jopa imuroi vkl:na yhden huoneen kerrallaan, jos tarpeeksi siitä napisee ja itse korjaa kaikki tavarat pois tieltä ensin. Lakanat hän saattaa ottaa pois sängystä myös, jos huomaa että ne ovat likaiset.
Fine tämä järjestely niin kauan kuin olen itse kotona ja hoidan kodin ja lapset ja mies töissä pitkiä päiviä.
Sitten kun olen töissä tai kipeä, niin tämä ei ikävä kyllä toimi, koska mies ei tee sen enempää silloinkaan, ruokaa ehkä silloin laittaa enempi (=lämmittää mikrossa jotain eineksiä tai hakee pitsaa, tai kesällä grillaa lihaa tai jotain) Tai miehen loma-aikaan, jolloin mielestäni hänen pitäisi parin lepopäivän jälkeen osallistua enempi.
olen 4, 2 ja 1/2 vuotiaiden kanssa kotona ja mies tekee pitkää päivää. mies vie roskat ja käy kaupassa kerran viikossa tekemässä viikon ruokaostokset ja jompikumpi hakee täydennystä tarpeen mukaan. viikonloppuisin mies tekee ainakin toisena jos ei molempina päivinä hyvän ruoan, joskus extra iltapaloja. tämä on ok nyt kun miehellä pitkät päivät, olisi hullua vaatia häneltä enemmän kun käy kotona vain kääntymässä. minusta välillä rankkaa mutta oikeudenmukaista. viikonloppuisin ei itse huvita tehdä ruokaa joten nautin valmiista jos mies tekee. aiemmin kun miehellä oli lyhemmät päivät teki enempi, tosin päävastuu ollut aina minulla. ja silloin otti päähän jos suurinosa kaatui minun vastuulle. huolehtii kyllä autosta ja kodin hankinnoista.
mies töissä + opiskelee ja iltaisin treenit, eli ei paljon kotona.
itse oon kotona meidän kohta 5kk tytön kanssa.
kotihommat tehdään melko yhdessä, nyt kun oon kotona niin teen enempi mutta kyllä mieskin tiskaa, imuroi, käy kaupassa jne.
yhteinen koti, yhteiset kotiaskareet ;)
heippa..tässä meidän perheen jaot kotitöissä..harmi vaan kun niitä ei ole!!Minä ne kaikki teen..vaikka ukko on ollut työttömänä ni ei se kyllä kotitöihin osallistu!Ja kun siitä sanon niin sitten nalkutan..ja kun mies on töissä sillon ne ei kuulu hänelle syystä että hän käy töissä!Kyllä se on todella hermoja raastavaa kun ite saa tehdä ja huolehtia kaikesta..lapset,koti ja koira!Mites teillä..joudutko itse tekemään vai osallistuuko miehesi kotitöihin??
Meillä minä teen suurimman osan. Mies kyllä käy kaupassa, kun pyydän ja teen kauppalistan valmiiksi. Muutakin tekee kun pyydän, mutta oma-aloitteisesti harvemmin mitään. Itseä vaan ärsyttää, kun aina saa tosiaan olla pyytämässä, ennen kuin mitään tapahtuu. Näin mennään niin kauan kuin olen kotona, mutta kun töihin lähden, niin hommat kyllä jaetaan. Sitten en enää suostu kaikkea tekemään itse. Kiva kuulla, että ei ne kaikki muutkaan miehet niin innokkaita kotitöiden tekijöitä ole. Tosin poikkeuksiakin näköjään löytyy :)
Minä kotona vajaa 2 v kanssa ja toinen tulollaan. Mies tekee kolmivuorotyötä, mikä rytmittää arkea paljon. Toisinaan mies laittaa harrastuksilleen paljon ainaa, meillä keskustellaan paljon aiheesta mikä on paljon. Mutta onneksi vain toisinaan.
Erikseen mikään kotityö ei kuulu hänelle. Suurimman osan teen minä ja hän auttaa. Pyytämättä TOISINAAN tyhjentää täyttää astianpesukoneen, tekee ruokaa ja vie roskapussin, mutta yleensä joudun pyytämään. Tekee kyllä napisematta silloin. Olisi tietysti kiva jos joskus tarttuis imuriin pyytämättä tai laittas kaikki vaatteensa pyykkikoriin, mutta näin ei ole vielä koskaan tapahtunut. Sukat esim ei mene koskaan koriin. Kokeiltiin joskus imuroinnissa systeemiä minä arkena hän viikonloppuna...ei muistanut... kummallista! Pyykkiä mies ei pese koska meille tulee riitaa pyykkien levityksestä. Haluan että pyykit on levitetty narulle mahdollisimman siistitsti ettei niitä pahemmin tarvitse silitellä, on mahdollista. Mies ei ota ohjeita vastaan eikä edes halua opetella! Levitän siis itse.
Tämä systeemi toimii niin kauan hyvin kuin olen kotona, mutta totuus taitaa olla että sama systeemi jatkuu kun menen töihin. Toivottavasti olen väärässä. No hyvä mies ja ihana isä se kaikin puolin on, ei vaan aina jaksaisi olla pyytämässä!
Että ne on mun hommat kun on kuitenkin päivisin aikaa tehdä ne ja mies tuo leivän pöytään. Toki se silti on apuna tarvittaessa mutta minusta hänellä on oikeus nauttia kotona lepäämisestä kun on päivät (ja joskus illat ja yötkin) töissä :)
Vähän vielä puolustelen kantaani, ettei vaikuta niin jyrkältä. Mielestäni kotona olevan vanhempi on yhtä lailla töissä kuin ansiotyössäkin oleva Se, joka on kotona, pitää tietysti huushollin suunnilleen siistinä ja tekee, minkä ehtii ja jaksaa. Mutta illat ja viikonloput eivät ole automaattisesti toisen vanhemman lepoaikaa. Valitettavasti olen monissa tuttavaperheissä nähnyt, että äidin mentyä ansiotyöhön kotitöiden jakamisesta ei enää päästäkään sopuun. Miehen mielestä kun vaimo osaa ne jotenkin luontaisesti paremmin. Ja varmaan osaakin, kun on jo tottunut.
Usein kuulee, että miehen täytyy saada levätä, jotta jaksaa olla pirteänä vastuullisessa työssään. Entäs äiti sitten, lapsenhoitoko on niin iisiä, että sitä voi tehdä silmät ristissä seiniä pitkin kävellen? Siinä ollaan kuitenkin vastuussa toisen ihmisen hengestä ja terveydestä. Meillä miehen silmiä avasi aika lailla muutaman kuukauden vanhempainvapaa.
No joo, myönnettäköön, että lasten määrä ja ¿vaikeusaste¿ vaihtelevat. Joku jaksaa enemmän, joku vähemmän.
Päivisin olen kotona lasten kanssa, joten pesen pyykkiä ja lakaisen lattioita ja järjestelen tavaroita luonnollisesti enemmän.
Kun mies tulee kotiin, alkaa molempien vastuu kodista, lapsista ja ruokajutuista. Laitamme molemmat ruokaa, siivoamme ja käymme kaupassa koko perheen voimin.
Minä hoidan tiskaamiset, mutta mies sitten kuluttaa sen ajan mikä minulta menee tiskaamiseen, johonkin muuhun hyödylliseen kuten pyykkihuoltoon tai lastenhoitoon. Minä olen se joka huolehtii että hommat tulevat tehdyksi, ja annan miehelle tehtäviä. Usein kyllä annan vaihtoehtoja niin että tiedän kumman hän valitsee, vaikka " Pesetkö keittiön lattian vai vietkö matot ulos" jolloin hän vie matot ja minulle jää lattianpesu. Kummallekin mukavampaa eikä tule tunnetta että komentelen miestä jos on vähän valinnanvaraa. :)
Minä teen kaikki kotityöt. Mies käy kyllä pyydettäessä kaupassa, kunhan saa valmiin kauppalistan käteensä :) Mies tekee pitkää päivää omassa firmassaan joten ihan mielellään teen kotihommat kun olen tällä hetkellä hoitovapaalla. 12- ja 13-vuotiaat pojat siivoavat viikottain omat huoneensa ja käyvät myös pyydettäessä kaupassa.
Palaan takaisin töihin ensi vuoden elokuussa ja sitten kyllä odotan että mies osallistuu enemmän kotitöihin -olen sen sanonutkin hänelle.
Tansku, pojat 12v & 13v ja tytöt 2v & 10kk
Meillä suurimman osan kotitöistä teen minä. Vaan kyllä joskus tuntuu mukavalta kun mies ihan oma-aloitteisesti laittaa tiskit tai imuroi. Olen päivät lasten kans kotona joten luonnollisesti kotityöt ovat enemmän minun hartioillani.
Meillä käy (miehen maksama) siivooja. Itse pesen pyykkejä ja pidän kamat kutakuinkin järjestyksessä. Mies tekee ruuat viikonloppuisin, joita syön viikolla.
Meillä on kaksi poikaa, 5v ja 1v4kk. Olen kotona, mieheni käy kahden tunnin ajomatkan päässä kolmivuorotyössä. On välillä pois 3 päivää putkeen. Asumme omakotitalossa, vanhassa sellaisessa.
En tässä rupea erittelemään mitä kumpikin meillä tekee ja mitä ei. Kumpikin kuitenkin kantaa vastuunsa että tämä perhe pysyisi kasassa. Olemme avioeron partaalla, olemme niin puhki molemmat tästä kaikesta. Olen aiemmin ollut kova naputtamaan kotitöistä, ja olen tosi pedantti luonteeltani, tosin kuin mieheni. Nyt olen tajunnut, että todellakin elämässä on isompiakin asioita kuin kotityöt.
Käymme pariterapiassa ja yritämme saada suhteemme taas toimimaan. Ja lapset uskomaan, että kaikki tulee olemaan vielä hyvin, että äiti ja isä ei enää huuda niin kovin toisilleen.
Kaikki me teemme mitä jaksamme ja ehdimme, perustelujen syvyyttä sen enempää miettien. Tärkeintä on kuitenkin perhe.. Olen tässä oppinut ja luopunut monesta asiasta siivouksen suhteen, aina ei todellakaan lapsiperheessä kaikki tarvitse olla tip top. Jos ei vaan JAKSA eikä ehdi.
Ja yksi asia, jota tässä pinossa ei taittu mainita ku kerran, on PIHATYÖT. Asutteko niin monet taloyhtiössä, että niitä ei teillä ole?
Kun tulee kuusi kuutiota puuta ja se pitää pinota ennenku sataa.. tai talo pitää maalata, rännit tyhjätä, putket putsata, hiekottaa ja kolata... Haravoida, kerätä omenat ja marjat, keittää mehuja ja hilloja... Siis miten ihmeessä sitä ennen on naiset hoitanu kaiken yksin??? Miehet ollut jossain metsällä töissä.. Eipä silloin auttanut valittaa.. Eikä ollut koneita tekemässä taloustöitä..
Minä otan pojat usein mukaan siivoukseen, se on heistä kivaa ku saa matot rullata ja viedä pihalle, tai pyyhkiä pölyjä rätillä..
Eikö niin että jokainen hoitaa hommansa tavallaan ja AJALLAAN. Kivahan näitä on vertailla, mutta ei tarvitse puuttua toisten asioihin ja syytellä/ottaa itseensä.
Minä. Olen kodinhoitotuella oleva kotiäiti. Saan kodinhoitotukea. Mieheni käy asuntomme ulkopuolella vakitöissä ( keskim. 8h/ vrk). Minä teen kaikki kodinhoitoon liittyvät askareemme, kunnes lapsemme ovat kasvaneet ja oppineet auttamaan ikänsä mukaisesti.
On ollut kuitenkin pitkiä jaksoja, jolloin olen joka aamu siihen aikaan ollut jo puolitoista tuntia lasten / lapsen kanssa hereillä ja siivoan uusia sotkuja.
Nyt meillä on taas menossa myöhäisempi unijakso, eli hyvässä lykyssä puoli kahdeksalta vasta noustaan, mutta ei yksin eikä hiljaiseen taloon.
Ja minusta kyllä joskus lasten kanssa on niin kiire että ei ehdi laittaa koneita päälle. Kahden pienen uni- ja ruokatarpeiden kanssa sompaillessa sellaisia tilanteita tulee, jos ei halua väsyneitä lapsia huudattaa.
Tässä on kyllä sellainen yleinen lukihäiriö, joka varmasti vaikuttaa asenteisiin kotitöiden jakamisesta.
Sellaista tukea kuin kodinhoitotuki ei ole olemassakaan, ainakaan Suomessa, vaan lasten kotihoidon tuki. Siis tukea maksetaan lasten hoitamisesta kotona, ei kodinhoitamisesta.
ja hoidan päivittäin ylensä vain ruuan,pyykit ja keittiön siivouksen.muut kotityöt ei kyllä ole niin tärkeitä etteikö voisi ottaa rennommin kun mieskin on reissuhommissa.ainut mikä harmittaa on kun ikkunat on ollut pesemättä jo kolme vuotta...no jos ensi vuonna.asennoidun niin,että kerkiän sitten kun muksut niin isoja etteivät koko ajan pyöri jaloissa.mulle myös miehen työn vuoksi ilta ainutta omaa aikaa,ei tulis mieleenkään silloin puunata
En ole tällä hetkellä kotiäiti, mutta aiemmin meillä on ollut sellainen käytäntö, että kun isä tulee töistä kotiin, alkaa vanhempien yhteinen työpäivä. Eli ehdottomasti mies tekee osansa, ei vain " auta" . Molemmat jaksamisensa mukaan.