Kuka tekee teillä kotityöt?

Meillä ratkaistiin kun kahden lapsen kanssa kotiin tilanne siten, että minä teen kaiken. PAITSI, että meillä 2krt/kk käy siivooja tekemässä isot siivot (=imurointi, lattioiden pesu, vessojen pesu+pölyjen pyyhintä). Minulle jää siis vian ylläpitosiivous.



Meillä siis mies osallistuu maksamalla siivoojan, koska iltaisin on kotona aikaisintaan klo 19, ja on usein vielä viikonloppusinkin töissä, lisäksi tekee usein paperihommia vielä kotona.... Hän ei todellakaan jaksa osallistua yhtään mitenkään. Hyvä kun jaksaa sen vajaan tunnin ennenkuin nuorimmainen menee nukkumaan tsempata, että hetken olisi lasten kanssa (kun olisi kiva töitten jälkeen hetki hengähtää, käydä vessassa, syödä, vaihtaa vaatteet...)

Olen joskus ihmetellytkin, miksi jotkut äideistä pitävät itsestäänselvyytenä, että äitiysloman/hoitovapaan aikana he vastaavat kotitöistä yksin. Toki jos tykkää muutenkin tehdä kotitöitä niin mikäs siinä. Jokainen tekee tyylillään. Itse näen asian kuitenkin niin, että minun tärkein tehtäväni kotiäitinä on olla lapsen kanssa läsnä. Toki teemme yhdessä kotitöitäkin ja jotain saatan tehdä yksinkin lapsen leikkiessä omia juttujaan, mutta pääsääntöisesti " työpäivääni" kuluu yhdessäolo lapsen kanssa. Käymme kerhoissa, ulkoilemme, askartelemme, luemme, leikimme jne. Eli teemme niitä samoja juttuja, joita lapseni saisi tehdä myös päivähoidossa yhdessä muiden lasten ja aikuisten kanssa. Ei siinä enää paljon ylimääräistä aikaa jää kotitöille. Enkä pode yhtään huonoa omatuntoa siitä, jos päiväuniaikaan köllähdän itsekin sohvalle lehteä lukemaan sen sijaan, että aloittaisin siivousurakan. Tällä palkalla en työelämässäkään suostuisi kahdeksantuntista päivää aktiivisesti tekemään!



Pakko toki myöntää, että ajatuksiani tukee myös perheessämme vallinnut työnjako jo ennen lapsia. Meillä mies on aina osallistunut oma-aloitteisesti kotitöihin ja kumpikin tekee sen mitä eteen sattuu. Miesten ja naisten töitä ei erikseen ole (no autot on isännän valtakuntaa, ja itse vastaan enempi koiranhoidosta). Kotiäitiyden myötä ei ole tullut mitään muutoksia tilanteeseen eikä meillä ole kyllä edes keskusteltu asiasta. Mieheni pitää itsestäänselvänä, että minun työpäivääni ei kuulu koko huushollin hoito, vaan olen kotona ennen kaikkea lastamme varten. Ilman tätä tukea tuskin olisin näin pitkäksi aikaa kotiin jäänytkään.



Tiedän myös, ettei tämä toimi läheskään kaikissa perheissä. Valitettavasti kaikki miehet kun eivät ole yhtä innostuneita kotitöiden tekijöitä. Toisaalta hyvä pointti on tuokin, että jos kotityöt tulee tehtyä päivällä, on illalla koko perheen yhteistä aikaa. Meillä on kuitenkin toistaiseksi löytynyt vielä hyvin yhteistä perheaikaa, vaikka monia kotitöitä jääkin illaksi ja viikonlopuiksi. Saa nähdä, kuinka käy lapsiluvun kasvaessa.

Minä teen kotityöt, jotka kuuluvat päiviin, siinä sivussa. En osaa pitää niitäkään erityisen työläinä, vaikken niistä niin hirveästi välitäkään.



Illalla eteen sattuvat hommat tekee se, joka ne on joko huomannut tai jonka kohdalla ne tulevat eteen.



Teenköhän sitten hirvittävän paljon vähemmän kuin muut, kun en ole joutunut pitämään kirjaa tekemisistä?



Päivämme kuluvat seuraavanlaisesti;



Aamulla herään, valmistan aamiaisen, keitän kahvin ja lähden käyttämään koiran lenkillä. Kun palaan, on mieheni noussut lasten kanssa syömään. Aamiaisen jälkeen korjaan astiat pöydästä ja täytän tiskikoneen, puen lapset, annan heille askartelutarvikkeet ja autan heidät alkuun. Jos he näyttävät tulevan toimeen ilman apua, täytän pyykkikoneen ja siistin vähän paikkoja aamuhommien jäljiltä.



Askartelun jälkeen siivoan pöydän, puen lapset ja lähdemme joko ulos tai perhekahvilaan. Jos menemme ulos, palaamme puolen päivän maissa valmistamaan lounasta, syömme, siivoan astiat pöydästä, tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Luen lapsille päiväunisatuja, vien heidät nukkumaan ja nostan pyykit kuivumaan. Tämän jälkeen istahdan joko tietokoneelle, kirjan ääreen tai tekemään käsitöitä.



Kun lapset heräilevät, tarjoan heille välipalan, annan heidän leikkiä sen aikaa kun siistin paikkoja jos siistittävää sattuu olemaan. Tämän jälkeen pelailemme lautapelejä, korttipelejä tai rakennamme palapelejä tai duploilla. Siivoan jälkemme ja lähdemme ulos.



Ulkoiltuamme valmistan lasten kanssa tai ilman päivällisen, lapset kattavat pöydän, syömme ja esikoiseni siivoa aterian jäljet. Mieheni siirtyy hetkeksi hoitovastuuseen lapsistamme ja minä lähden viemään isompia harrastuksiin ja harrastamaan itsekin.



Kun palaan, valmistaa jompikumpi meistä aikuisista iltapalan, ja siistii ruokailutilan sekä keittiön. Tämän jälkeen toinen meistä imuroi, jos se on tarpeen ja päivällä pestyt pyykit silitetään ja viedään kaappeihin. Sen jälkeen onkin jäljellä unihommelit, jotka teemme yhdessä ja mieheni lähtee omiin harrastuksiinsa.



Viikkosiivouksen teen viikonloppuisin joko yksin siten, että mieheni on lasten kanssa tai jos lapset viihtyvät keskenään, mieheni avustamana.



Paljonko enemmän te muut sitten teette?

Minua on aina ihetyttänyt näissä kotityökeskusteluissa sekin, että miten monella niitä todellisuudessa on niin paljon, ettei muuta kerkeäisi tekemäänkään. Perusperheellä peruskokoisessa kämpässä tai talossakin, ei tietääkseni ole muuta kotityötä kuin muuallakaan eli sitä imurointia sun muuta. Tähän uskoisin myös vaikuttavan sen, miten ihminen päivittäin pitää asuntoa siistinä - jos on kaikki koko ajan levällään, niin kai sitä koko ajan joutuu siivoamaankin.



Turha sanoa, etten tiedä mistä puhun kun minulla on vasta yksi lapsi ja sekin vauva, sillä en ymmärrä sitäkään miten joittenkin mielestä lapset tuovat lisää siivoamista. Eiväthän he ole likaisia..! Meillä tulee varmasti enemmän lemmikeistä siivoamista kuin tulee ikinä lapsista tulemaan ja luulenkin että tämä riippuu tosi paljon ihmisestä, että miten kokee kotitöitten raskauden jne.



Tänään en ole kerennyt imuroimaan, koska nukuin vauvan kanssa pitkään vaikka olin suunnitellut herääväni ajoissa eli oma moka ja sen sijaan, että pyytäisin miestä imuroimaan kun hän tulee töistä, aion imuroida itse, sillä täytyyhän hänenkin saada viettää aikaa lasten (tai siis lapsen) kanssa eli minulla on kaikki päivät aikaa olla vauvan tykö, jos mies vielä iltaisin joutuisi tekemään kotitöitä niin ei olisi reilua - eikä tasa-arvoista. (ja se miksen imuroi nyt, johtuu siitä että olen tissitellyt tyttöä koko päivän enkä viitsi edes siivoamista aloittaa, kun hän herää todennäköisesti heti kun sylistä sänkyyn laitan)



Eli kun joku sanoi, ettei ymmärrä miten jotkut kotona olevat äidit kokevat kotitöitten olevan pääasiassa heidän tehtävänsä, niin minä taas en ymmärrä miten jotkut ajattelevat kotona ollessaan, että miehen pitäisi niitä tehdä yhtä paljon.

Tapoja ja ajatusmaailmoja on erilaisia, ei siinä mitään. En pidä kotitöitä hirveänä rasitteena, mutten kaikista järin paljon nautikaan. Ne vain on tehtävä. En mä ole koskaan minkään listan kanssa vahdannut, mitä mä olen tehnyt ja mitä mies (laiska töitään luettelee nääs). Silloin kun olen ollut kotona, olen tehnyt päivän mittaan enemmän kotitöitä kuin mieheni, selvä se.



Ideana meidän perheessämme on se, että se tekee, joka osaa ja jaksaa, kaikki korjaavat omat jälkensä ja sekä mä että mieheni teemme työpäivän jälkeen suht tasapuolisesti hommia. Ehkä sama järjestely on muillakin, vaikka ilmaisemme sen eri tavoin? Mä oletan, että normaalin työpäivän jälkeen mies jaksaa ja hoksaa kotitöitäkin tehdä, ihan niin kuin ennen lapsen syntymääkin. Kuten sanottu, eiväthän ne kotityöt nyt _niin_ isoja rasitteita ole. Meillä tämä menee aika lailla luonnostaan, ei tartte kummankaan juputtaa. On joitakin hommia, joista mä pääosin huolehdin ja toisia, jotka ovat enemmän miehen alaa (esim. ruoanlaitto).



Jos olen ollut illan tai viikonlopun poissa kotoa, takaisin tullessani koti on ollut siisti, on tiskattu, roskat viety, pyykit pesty jne. Joku toinen taas voi ajatella, että olisi isä voinut rauhassa viettää laatuaikaa lapsen kanssa ja jättää nämäkin hommat kotiäidille. Meitä on moneen junaan, näin se vain on :)

Aika hyvin ilmaisit asian :)



Vaikka minä puhuinkin sen puolesta, että kotona oleva (olipa mies tai nainen) tekee pääasiassa ne kotityöt - no, siinähän se oikeastaan tulikin; pääasiassa, eli nimenomaan niin että kuka ehtii ja jaksaa. Jos minä olisin viikonlopun poissa kotoa, niin ihan varmasti olisi koti siisti kun takaisin tulisin :)



Synnyttämäänkin kun lähdin ja miehelle lasketun ajan lähestyessä sanoin, että pitää nyt hyvin skarpata ylläpitosiivouksen kanssa ettei mikään paikka jää ihan levälleen jos lähtö tulee yllättäen ja muistutin, että imuroi sitten kun olen poissa (heh, pakonomainen tarve vaan muistuttaa vaikka olisi varmasti itsekin älynnyt :D ) niin hän totesi, että tottakai sinä siistiin kotiin vauvan kanssa tulet :) No, synnytys tosin sattui sitten olemaan juuri kun mies oli työreissulla (tai lähti sinne synnytyksen jälkeen, koska ei nähty tarpeelliseksi aloittaa isyyslomaa kun olin sairaalassa) ja anoppi tuli lemmikkien hoitajaksi, joten ei mieskään kerennyt sitten siivousta harjoittaa noina poissaolopäivinäni :D



Ja ennen äippälomaani miehen kanssa ollaan tehty kotitöitä myös tasavertaisesti eli kun itsekin olin välillä iltavuorossa ja mies kotona, niin mies teki tarvittavat hommat ja toisinpäin. Mutta totta turiset, että omalla painollaan nämä hommat monesti kulkee, ainakin meillä.

Ninni-03:

Ehkä sama järjestely on muillakin, vaikka ilmaisemme sen eri tavoin? Mä oletan, että normaalin työpäivän jälkeen mies jaksaa ja hoksaa kotitöitäkin tehdä, ihan niin kuin ennen lapsen syntymääkin.

Minusta kun tuntuu omituiselta se, että jonkun täytyy erikseen mainita miehelleen, että siivoaa vaimon poissaollessa.

Minä en tajunnut näitä minun poissaollessani kuuluvia hommia edes ajatella kotitöinä, koska ne eivät kuulu minulle. Ne ovat miehen tehtäviä, mikäli hän on se joka on päävastuussa silloin. Sama juttu mieheni työmatkojen aikana, minä hoidan ihan kaiken, enkä laske niitä mihinkään puolet ja puolet listaan, jotta kaikki varmasti joutuisivat tekemään yhtä paljon.

Tuosta listaamisesta... minua kiinnostaisi kovasti mitä sellaista muitten siivousrutiineihin tai kotityörutiineihin kuuluu, jos niitä " ei millään ehdi tehdä" . Kyllä kai teillä jonkinlainen päiväjärjestys on, josta pystyy jo miettimään missä kohden tulee tehtyä mitäkin?

Itse kuulun myös vähän tuohon koulukuntaan, että se tekee joka ehtii ja jaksaa. Meillä on kuitenkin aina vähän sekaista ja joskus likaistakin. Aloin miettiä, että miksi minä en tee kaikkia kotitöitä päivän aikana. No, meidän päivät alkaa yleensä tuossa kello 7-8:n aikaan. Parhaimpina aamuina siis kaikki kolme lastamme nukkuvat kahdeksaan. Itse olen aamu-uninen, enkä nää mitään syytä nousta ylös aikaisemmin, jos ei ole mitään erikoista. Aamutoimiin menee noin 1,5-2 tuntia eli kaikki syöneet, vaatteet päällä, aamupalan jäljet korjattu pois ja parhaimpina aamuina sängytkin pedattu :-). Niin ja esikoinen on lähtenyt kouluun (1.lklla). Tämän jälkeen ulkoilemme, joskus ehdin sitä ennen laittaa pesukoneen päälle. Ulkoilun jälkeen syömme lounaan, joudun ehkä tekemäänkin sen ja sitten taapero päiväunille. Yleensä tässä kohdin saan keittiön raivattua paremmin, vaihdan kissoille vettä+ruokaa, kastelen kukkia jne. Esikoinen tulee kotiin, syömme välipalaa ja juttelemme lasten kanssa. Parhaina päivinä, kuten tänään pääsen nettiin tai luen lehteä (yleensä aika vähän aikaa). Loppuiltapäivä kuluu taaperon kanssa, ruokaa tehden ja kaikkien lasten kanssa ulkoillen.Kun mies tulee kotiin, syömme ja joka ilta on jollakin/ joillakin harrastuksia. Lisäksi käymme ehkä kaupassa ja ulkoilemme taas.



Kotiöitä riivin pitkin päivää, mutta koskaan en pysty esim. koko asuntoa siivoamaan yksin alusta loppuun. Pyykit ripustan yleensä aina vasta lasten mentyä nukkumaan. Silitä en lainkaan. Kaikki ateriat meillä kestävät lähemmäs tunnin, kun lapset haaveilevat lautastensa vieressä. Toisaalta en koe kotitöitä ongelmaksikaan, joskus olisi mukavaa, että olisi siistimpää, mutta toisaalta koko perhe on luonteeltaan vähän huithapeleita eli olen ihan tyytyväinen tähän ja aina välillä sitten petrataan ja saadaan pidettyä koti hetken aikaa järjestyksessä ja siistinä ;-). Sitä paitsi tiedän, että tilanne muuttuu, kun taapero vähän kasvaa isommaksi. Tällä hetkellä levittää tavaroita ympäriinsä ihan työkseen. Myös isommat saavat kyllä sotkua aikaiseksi. Tuossa ylempänä joku vauvan äiti asiaa ihmetteli, mutta luulen että keskimäärin lapset saavat ihan kiitettävästi sitä sotkua aikaiseksi. On askartelua, barbileikkejä, kaikenmaailman pikkusälää aarteina, hiekkaa sisällä välillä litroittain ja taskut täynnä käpyjä ja kiviä jne...

Mies on töissä ja lapsia kaksi, joista toinen ekaluokkalainen ja toinen vajaa neljä vuotias, joka on 2-3 aamupäivää viikossa osapäivähoidossa eli aikaa kotitöille minulla on hyvin ruhtinaallisesti ja lapsistakin on jo " apua" korjaamaan omia jälkiään jne. Olen raskaana viimesilläni, eli jätän suosiolla miehelle kaikki painavat työt kuten imuroinnin (en jaksa nostella huonekaluja ja liitokivut pahenee) mutta muuten teen kaiken. Tottakai mies viikonloppuisin osallistuu " ylläpitosiivoukseen" eli siivoaa ruoan jälkeen keittiön, pesee pyykkiä - meillä kone pyörii joka pvä, siistii paikkoja jne.



Tilanne saattaa muuttua kun vauva syntyy, jos on kovin itkuinen tai muuten öisin paljon valvoittava vauva, niin en tosiaankaan keskity kotitöiden tekoon vaan oma jaksaminen&lepääminen menevät niiden edelle, tärkeintä täällä kotona minulla päivisin on silloin lapset. Kotityöt tehdään yhdessä illalla tai jopa niin, että miehellä on niistä päävastuu. Näin meillä oli toisen lapsen syntymän jälkeen, koska koliikkivauva + mustasukkanen isoveli veivät paljon enemmän aikaa päivällä, nukuin aina kun lapset sattuivat nukkumaan tai jos vauva nukkui niin se aika oli 100%:sesti esikoisen kanssa touhuamiseen.



Sitten kun vauva oli isompi, palattiin taas siihen että minä päivän aikana tein suurimman osan hommista tai sitten viikkosiivous tehtiin lauantaisin yhdessä tai minä siivosin miehen ulkoillessa lasten kanssa. Tämä oli miltein paras ratkaisu, minä sain hetken hiljaisuutta vaikkakin siivosin samalla ja mies+lapset saivat nauttia kolmisin yhdessä olosta, minähän ulkoilin ja leikitin heitä arkipäivisin.



Joku kirjoitti, ettei kai kotityöt lisäänny useamman lapsen myötä. No, kyllä niiden määrä lisääntyy jonkunverran vaikka esim imuroimisen suhteen kertoja ei tulisi lisää. Ja kotitöihin käytettävä aika vähenee kun kotona on vauvan lisäksi isompia sisaruksia, mikäli äiti keskittyy myös heidän kanssaan leikkimiseen, askarteluun, tulee kerhoon viemisiä, puistossa vietetään aikaa jne. Lyhyemmässä ajassa ei ehdi kaikkea sitä mitä yhdne (helpon) vauvan kanssa ehti.



Mies ei edelleenkään pidä itsestäänselvyytenä sitä, että vaimo kotona ollessaan siivoaa vaan arvostaa sitä todella sanoin ja teoin. Kun olin töissä ennen tätä kolmatta äitiyslomaa, hoidimme kotityöt yhdessä vaikka alkuun jouduinkin muistuttelemaan miestä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ts mies oli oppinut kotonaolovuosieni aikana siihen, että päävastuu kotitöistä oli minulla.



Mayella rv 39

..että se tosiaan riippuu ihmisestä, kuka ehtii tai jaksaa tehdä mitäkin. Ei ole mikään syy, kuten edellinen totesi että yhden (helpon) vauvan kanssa ehtii tehdäkin mutta useamman lapsen ei. Sitäpaitsi kuka sitä on määrittelemään, millainen on helppo vauva. Varmasti löytyy koliikkivauvojenkin äitejä, jotka tekevät kotitöitä. Ja ainakin Tuutteli joka tähän vastasi, on useamman lapsen äiti ja hyvin tuntui ehtivän - kuten totesikin, että tekee ne hommat siinä sivussa. Tosin hän lienee samaa sarjaa kanssani siltäkin osin, että käsitin hänen heräävän aikalailla ajoissa (kun totesi että käyttää koiran lenkillä ja sillä aikaa mies on herännyt). Minäkin olen tehokkaimmillani aamulla ja siisteys on sen verran kiva juttu, että herään sitten vaikka seitsemältä että kerkeän ne hommat tehdä. Myöhemmin päivällä on sitten paremmin aikaa levätä :)



Joku myös kirjoitti, että " joskus ehtii laittaa pesukoneen päälle ennen uloslähtöä" . Tämäkin lienee valintakysymys (ei tartte loukkaantua), sillä miten usein on lasten kanssa niin kiire ulos etteikö ehtisi sitä muutamaa minuuttia käyttää pesukoneen päälle laittamiseen.



Joku aina vetää herneet nenään kun minä puhun tästä aiheesta, mutten ymmärrä miksi - mun mielestä vaan se ehtiminen on ihan eri asia kuin jaksaminen ( = jos väsyttää) tai viitsiminen ( = oma valinta) :)



En minäkään ole joka aamu jaksanut herätä seitsemältä ja sitten pitkään nukkuneena, jos vauva on kärsinyt ilmavaivoista koko päivän kun ollaan herätty, niin kotityöt on jäänyt iltaan. Mutta tänä aamuna heräsin puoli kahdeksalta ja ah, se oli niin luksusta kun hiljaisessa asunnossa pisti sen pesukoneen päälle, tyhjensi astianpesukoneen ja keräili kuivat pyykit kaappiin.. :) Ja kohta otan sen menetetyn unen takaisin päikkäreillä. Työ ensin huvi sitten :D

on se, että miksi pitäisi koko ajan siivota. Voin vakuuttaa, että kolmen lapsen ja kakden aikuisen ja kahden eläimen taloudessa riittää siivoamista aina. Joskus tai itse asiassa aika usein on mielekkäämpää ja tärkeämpääkin tekemistä. Ymmärrän, että on pedantteja, erittäin siistejä ihmisiä, jotka pitävät ympäristönsä aina siistinä. Minä tai mieheni emme kuulu näihin ihmisiin. Itse en ennen lapsia kauhesti viettänyt aikaa kotonani, nyt vietän, mutta minua kiinnostaa edelleen monet muut asiat paljon enemmän kuin jatkuva siivoaminen. Oikeasti riittää kunhan on suurinpiirtein puhdasta eikä mitään roska- tai tavaravuoria ympäriinsä. Historiallisesti katsottuna tällainen jatkuva siivoaminen on varsin uusi ilmiö. Kansanvalistus asian tiimoilta on alkanut vähän yli sata vuotta sitten ja vuosikymmenien kuluessa siitä on kehittynyt malkein uskonto. Kotiäiditkin kilpailevat siitä kenellä on kaikkein siisteintä ja kauhistelivat jonkun kodin sekaisuuutta. Aivan kuin sillä oikeasti olisi jotain merkitystä, jos pari villakoiraa juoksee jossain tai ikkunat tai kylppärin kaakelit on pesemättä.



Miksikö en ehdi joka aamu laittaa konetta päälle? Tottakai ehtisin, jos katsoisin, että se on kaikkein tärkein asia. Kantelisin taaperoa ylä- ja alakerran väliä pyykkiä hakiessani, antaisin leikki-ikäisen tintata oven suussa (haluaisi jo ulos). Lajittelisin pyykit, vahtisin samalla taaperoa ja lohduttelisin kun saisi kolhuja. Isompi ehkä keksisi leikin ja levittäisi tavarat alakertaan levälleen. Laittaisin koneen päälle, siivoisimme keskimmäisen kanssa alakerran, pukisin lapset ja huomaisin ulkona, että puolen tunnin päästä täytyykin tulla jo sisälle syömään. Tämä on vain yksi versio, variaatioita on kymmeniä.

Emilyn:

Tosin hän lienee samaa sarjaa kanssani siltäkin osin, että käsitin hänen heräävän aikalailla ajoissa (kun totesi että käyttää koiran lenkillä ja sillä aikaa mies on herännyt). Minäkin olen tehokkaimmillani aamulla

Kun olin töissä menivät aamuni suurin piirtein siten, että heräsin, käytin koiran, kävin suihkussa, meikkasin, heitin paplarit päähän, join kupin kahvia ja siistin kämpän pikaisesti. Täytin tiskikoneen, pyykkikoneen, ja keräsin levällään olevia romuja ja pyyhkäisin keittiön tasot. Tällä aikaa mieheni syötti lapset ja puki heidät. Ennen lähtöämme laitoin vielä tiskikoneen päälle. Niin ja irrotin paplarit.

Kotiin tultuani tyhjensin tiskikoneen, mieheni nosti pyykit kuivumaan ja aloimme valmistaa ruokaa yhdessä lasten kanssa. Illalla en tehnytkään enää mitään muuta, kuin käytin koiran, ja vietin lopun ajan lasten kanssa - tosin osittain iltapalalla, leikkien jäljet korjaten ja iltahommia tehden. Mieheni hoiteli vaatehuollon loput ja siivoili mikäli jokin paikka häntä tuntui rassaavan.

Minä olen aamuihminen. Tämä näkyy kotonanikin. Teen melkein mitä vain, että saan illalla käydä harrastamassa tai vain olla. Jopa siivoan ensimmäisenä aamulla. Ja ylläpidän perussiisteystasoa koko ajan. En siis anna minkään paikan levahtaa niin pahasti, että sen siivoamiseen kuluisi hirvittävästi energiaa tai aikaa.

Yksi tapa pitää koti helposti siistinä on varmasti säilytystilojen riittävyys ja järkevä sijoittaminen. Kauhulla luin Elliliinan kuvausta pyykkäämisestä. En minäkään varmasti pesisi pyykkiä päivittäin, jos likaiset vaatteet eivät olisi valmiiksi pyykkikoneen vieressä olevassa kaapissa lajiteltuna. Tai jos vaatehuoneet eivät olisi kodinhoitohuoneen yhteydessä.

Tuuttelilla ihan sama tyyli kuin täälläkin :D



Ja vaikka taisin vastatakin että siivoan koko ajan, niin enhän mä nyt hyvänen aika 24/7 ole luuttu kädessä :) Minustakin on tosi kiva aamulla hoitaa hommat alta pois, sitten voi tällä tavalla illat vaan olla ja laiskotellakin ;)



Eikä ikinä tartte siivota tuntikausia kun ohimennen pyyhkäisee pöydän ja pölyt jne :) Pölyjen pyyhkiminen on muutenkin niin tylsää, että usein teen sen samalla kun salkkareita katselen xD Ja pyykkikonettakin kun käyttää säännöllisesti, ei tartte ikinä hirveää pyykkivuorta pestä. Pyykkiä tulee kuitenkin vauvasta ja ukon hikitreenivaatteita, yöks x)



Ei näihin päivittäisiin kotitöihin mene päivittäin kuin ehkä puoli tuntia tai tunti, se on koko päivästä aika vähän :)

Äiti, joka on pienen vauvan kanssa kotona, kritisoi äitejä, jotka hoitavat kotona useampaa lasta. Kun itse olin kotona vauvan kanssa, ei minulla ollut muuta kuin aikaa. Tuntui välillä, että tönötin kotona tyhjän panttina. Tällä hetkellä teen kotitöitä monta tuntia päivässä, suunnilleen juuri sen verran kun jaksan ja ehdin lasten hoidolta. Minulla ei todellakaan ole sitä mahdollisuutta, että tekisin työt aamupäivällä ja lepäisin loppupäivän. Yhdelläkään kolmen lapsen vanhemmalla tuskin on, ellei mies ja/ tai sukulaiset aktiivisesti auta. Minä voin yrittää järjestää päivääni pienen hengäshdystauon, mutta on paljon päiviä, etten siihen kykene. Lisäksi kolme lasta tarvitsisivat oikeasti niin paljon yksilöllistä huomiota, että itse en ainakaan joka päivä kykene sitä tarpeeksi antamaan. Esimerkiksi taaperon, leikki-ikäisen ja koululaisen tarpeet ovat niin erilaiset etten useinkaan voi ¿niputtaa heitä paketiksi¿ touhuamaan jotakin keskenään tai minun kanssani. Näinkin välillä teemme, mutta useimmiten se ei onnistu.



Enkä ymmärrä Emilynin määritelmää ehtimisestä. Minun mielestäni ihminen tuon määritelmän mukaan ehtii mitä tahansa. Ainahan ehtimisessä on kyse priorisoinnista. Minun ainakin on pakko mahduttaa päivääni tiettyjä elementtejä, myös oma lepohetkeni, muuten en jaksa olla hyvä äiti lapsilleni. Minusta yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia omasta jaksamisestaan. Minun jaksamiseni kannalta on tärkeää saada pieni lepohetki iltapäivällä, siksi en aina EHDI tehdä kaikkia kotiöitä.

Hyvin yksinkertainen oli se määritelmäni ehtimisestä, kuten jo aiemmin sanoin, on eri juttu ehtiä kuin jaksaa/viitsiä ;)



Ja tuo sun toteamasi, etteikö kolmen lapsen äidit ehtisi tehdä kotitöitä on aikamoinen yleistys ja huvittava väite, ehkä selittelet itsellesi ja puolustelet sitä, ettet itse kotitöitä " ehdi" tehdä. Se on ihan ok, jos joku ei niitä yhtälailla jaksa tai viitsi tehdä kuin muut, mutta ärsyttää kun jotkut sitten väittävät (selitellekseen itselleen) ettei kukaan muukaan ehdi tai jos joku sanoo ehtivänsä niin aletaan kyräillä.



Ei millään pahalla, vaikka tästä varmaan herneitä vedätkin nenään.. mutta jäikö sulta jotain lukematta näistä aiemmista kommenteista. On myös järjestelykysymys ja riippuu yleisestäkin siisteyskäyttäytymisestä, käyttääkö tuntikausia päivittäin kotitöihin..



Ja johan itsekin myönsit, ettet pidä niitten kotitöitten tekemistä niin tärkeänäkään, mutta miksi sitten väittää ettei " ehdi" tehdä jotain, eikö voi suoraan myöntää ettei viitsi ;)

EMILYN (toivottavasti muistin oikein) kirjoitti, että on ihan turha väittää että useampi lapsi toisi enempi siivottavaa kuin yksi (vauva). HALOO?? TOTTAKAI TUO!

Meillä on 3 lasta (7v, 3v ja 1v8kk) sekä vauva syntymässä ihan lähiaikoina. Jokaisella meidän lapsella on kaks kättä, elikäs jos yksi lapsi pääsee likaisilla käsillä läpsimään ovia / seiniä / pöytiä kerran, niin jälkiä on kaks, kolmen lapsen jäliltä kuus.

Pyykkiä tulee jokaiselta lapselta, pölyä tulee sitä enempi mitä enemmän talossa on hulinaa, vessaa käytetään kolmilapsisessa perheessä 3 x useemmin kuin ykslapsisessa jnejne jne. Eikai ne lapset likaisia oo -no ON ne joskus. Tulepas yhden pikkasen hiekkaläjällä kaivautuneen lapsen kans sisälle tai tulepas kolmen lapsen kans -kolminkertainen määrä hiekaa lattialla. Tai tosiaan tuo syöminen; Yks syötettävä vauva ei ihan saa samaa sotkua keittiön lattialle kuin kolme lasta, joista yks vasta harjoittelee lusikan käyttöä.



Ja tosiaan, muistaakseni sinä kerroit myös, että kun aamulla herää aikaisin laittelemaan paikkoja, niin iltapäivällä voi vaikka ottaa päiväunet. Niin voi, YHDEN vauvan äitinä, kun vauva nukkuu. Mutta eipäs onnistu minulta, kun vain kuopus nukkuu päikkärit ja sen ajan muut lapset tarvivat minua.

Samoten esim. tavaroiden kerääminen lattialta (juu, ne lapset kun levittelee kaiken mitä käsiinsä saavat) on hieman helpompaa, jos perässäsi ei kulje esim. just 1v8kk:n ikäinen, joka tarmokkaasti repii lelut hyllyltä alas sitä mukaa kun niitä sinne laitat jne.



Joo, paljon on kyse valinnoista. Kyllä minäkin pystyisin tekemään enemmän kotitöitä, jos haluaisin todella. Mutta siis aivan turhaa väittää, että työn määrä on sama yhden (vauvan) lapsen kans kuin esim. neljän (suht pienen)!!!



Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena: Minä teen näistä perinteisistä sisäkotitöistä varmaan 95%. Nyt loppuraskaudesta mies on hieman petrannut. Mutta siis mies hoitaa halkohommat, lumen kolaamiset jms. Ja ei, meillä ei ole oikeestaan koskaan koko talo siistinä, mutta pyrin siihen, että aina olisi yks sille päivälle siivottu huone :)



Kaikella ystävällisyydellä, tosin pikkaisen tuohtuneena Mianni rv 36+2 ja kakarakolmikko :)

Ne, jotka eivät jaksa päivisin tehdä kotitöitä hermostuvat siitä, että he kokevat heitä moitittavan tästä asiasta.

Ne, taas jotka pitävät kodin siistinä ja kertovat ehtivänsä tehdä paljonkin, taitavat hermostua syytöksistä, joiden mukaan he tällä tavoin jättävät lapsensa heitteille.

Ehkä syytökset, joita rivien välissä näkyy ovat tahattomia. Tai sitten eivät.



Varmasti löytyy niitäkin ääripäitä, joiden koti on kuin sikolätti ihan vain laiskuudesta ja ihan yhtä varmasti myös niitä, joiden siivousvimma menee lasten edelle. Mutta eiköhän tässäkin keskustelussa suurin osa ole kuitenkin normaaleja ihmisiä, joilla vain sattuu olemaan erilaiset käsitykset ajankäytön järjestämisestä.

Toisille parasta yhdessäoloa on varmasti se, että istahdetaan alas ja jaetaan päivän kuulumiset siinä, toiset taas (kuten minä) saavat parhaiten lasten kanssa vietettyä aikaa, kun samalla puuhastelevat jotain.

Toisille kodin siisteys ei ole niin tärkeää ja toiset taas kokevat sen tärkeänä osana arkea. Kummallakin varmasti on syynsä omaan mielipiteeseensä. Kummassakaan tapauksessa tuskin on ainakaan suurimmalla osalla kyse pakkomielteisestä sotkemisesta tai siivoamisesta.

Minun tarkoitukseni ei ole ollut syytellä ketään. Olen pahoillani, jos kirjoituksestani sellaisen käsityksen sai. En myöskään suostu ottamaan itseeni syytöksiä lasteni heitteille jättämisestä, vaikka tapani poikkeavat monista muista.



Minulla on neljä lasta, eri ikäisiä. Yksi lapsista on vaikeavammainen. Minun ajankäyttöäni on jo esitelty edellä, enää en siihen ryhdy. Sen verran kuitenkin voin kertoa, ettei minulla ole tapana nostaa lapsia hyllylle siksi aikaa kun siistin paikkoja tai valmistan ruokaa =)

Emilyn, helppo vauva oli ihan oma määritelmäni omasta esikoisestani. Hän oli vauvana hyvin tyytyväinen, nukkui paljon ja pitkiä pätkiä, viihtyi lattialla/istuimessa itsekseen jos vain näkin ja kuuli samalla minut. Kodin siistinä pitäminen oli silloin todella helppoa, etenkin kun itse olin hyvin nukututjen öiden jälkeen levännyt enkä kaivannut päiväunia. Ja tosiaan, sitä siivoamista oli paljon vähemmän yhden lapsen kanssa, koska hän ei yksinkertaisesti ehtinyt isompanakaan " sotkea" samalla tavalla kuin siinä vaiheessa kun lapsia on enemmän.



Toisen vauvan vauva-aika oli jo hyvin erilaista, koska toisella lapsellamme oli koliikki ja allergiat vauvasta saakka vauvana (vaikka emme sitä silloin vielä tajunneet) hän nukkui vain lyhyitä pätkiä päivällä ja itki paljon, viihtyi lähinnä sylissä/kantoliinassa vatsavaivojensa takia. Vaikka liina jättikin kädet vapaaksi niin en esim koskaan oppinut imuroimaan tms lapsi liinassa. Lisäksi esikoinen vaati viiihdytystä ja hänen hoitonsa vei osan päivästä. Nukuin huonommin yöt, joten oli pakko nukua myös päivisin jos lapset nukkuivat samaan aikaan. Minusta oli luonnollista, että silloin huomion ensin lapset, sitten oman jaksamiseni ja kotityöt tulivat vasta sen jälkeen, niin että myös mies osallistui niihin. Eikä minun tarvinnut mieheltä tätä vaatia, hänestä se oli hyvin luonnollista osallistua esim imuroimalla illalla töiden jälkeen. Toki minä päivällä tein ylläpitosiivousta, samalla kun olin lasten kanssa eli emme me ihan sikolätissä asunneet.



Aamuisin en todellakaan herännyt kotia puunaamaan ennen lasten heräämistä (yleensä heräävät klo 7), enkä tee sitä vieläkään. Minä nukun jos väsyttää ja jos herään ennen muita, laitan itselleni aamupalaa ja teen muut aamutoimet, mutten ala siivoamaan :) Ehdin ihan hyvin tehdä kotitötä myöhemminkin päivällä nyt kun lapset ovat isompia ja osan päivästä pois kotoa. Kohta on taas vauva talossa ja katsotaan sitten kuinka käy kotitöiden. Onneksi on mies, joka esim mielellään pesee pyykkiä tai siivoaa viikonloppuisin, niin ei tarvitse minun ottaa asiasta paineita vaan voin päivisin tehdä ne tärkeimmät ja viikko siivous hoituu sitten vaikka yhdessä.



Muuten vielä tuosta kodin ylläpitosiivouksesta, vaikka sitä teen päivittäin niin kyllä silti saan viikkosiivoukseen kulutettua useamman tunnin esim jo koko kodin imurointi ja lattioiden pesu vie aikaa vaikka imuroinkin alakerran (eteinen, keittiö, olohuone) myös viikolla. Toisaalta, minusta on kiva siivota välillä perusteellisesti ja se sitten helpottaa myös ylläpitosiivousta eli koti pysyy koko ajan siinä kunnossa, että täällä on mukava asustaa eikä tarvitse yllätysvieraiden porhaltaessa ovesta alkaa potkia rojuja sohvan alle ;)



Mayella rv 39

Hei,



Pakko kommentoida tuota sinun ihmettelyäsi, että miten muut eivät muka ehdi.



En voi ymmätää näkemystäsi, että yhdestä lapsesta olisi yhtä vähän/paljon töitä kuin useammsta. Perustele.



Sitten ehtiminen riippuu paljon mm. siitä minkälainen asunto ja missä se sijaitsee. Meillä piti vauvasta yksivuotiaaksi nukuttaa joka päivä aina syliin, ja voit kuvitella kuinka paljon siihen meni päivässä aikaa. Ja koska vauva nukkui päikkärit sisällä, ja oli herkkäuninen, ei kotitöitä voinut tehdä päikkäreiden aikaan.

Ulos ei voinut viedä nukkumaan tai nukahtamaan, koska en päivittäin viitsinyt kulkea kaupungilla kävelemässä tuntikausia.



Nyt kun on parveke ja hissi, on huomattavasti helpompaa. Lapsi nukkuu helposti vaunuissa, tai saa nukahtaa kaupungilla ja tuon hissillä parvekkeelle. Saan myös tehtyä asioita vauvan nukkuessa.



Sillä on siis TODELLA suuri merkitys, että minkälaisessa talossa asuu.



Lisäksi, muiden miehet eivät ole yhtä aloitteellisia kuin sinun. Kun eivät ole niin eivät ole.



Mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, että ehtiminen on paljolti myös asenteista kiinni. Meillä on aina siistiä, eikä siivoukseen mielestäni edes mene paljon aikaa. Mutta ruoanlaitto ja oma aika voivatkin sitten olla vaikeampi temppu.

Tottakai useammasta lapsesta tulee esim. enemmän pyykkiä, mutta eiköhän jokaisella kone pese ne pyykit. Anteeksi vaan, kun en ymmärrä ruikutusta kotitöitten hankaluudesta. Ja jos sattuu olemaan sellainen mies, joka ei niissä yhtään auta niin omapa on ollut valintanne.



Ja eivät ne lapset varmaankaan koko aikaa ole ruokapöydän ääressä, joten samalla tavallahan sitä siivoaa ja pyyhkii kolmen lapsen jäljet kuin yhdenkin.



Pointti mulla oli tässä se, etten ymmärrä miksi pitää puhua ettei " ehdi" tehdä jos ei vaan jaksa. Eniten se ärsyttää, kun joku tulee minulle toitottamaan, että kohta et ehdi sitä tai tätä. Niinhän sen kuulemma piti olla jo vauvan synnyttyä mutta nyt se onkin kuulemma vasta kun vauva on vähän isompi, sitten ei ehdi sitä tai tätä. Kaikkia ei huvita jatkuvasti istua vaan sohvalla kasvattamassa peffaansa (auts mikä ryöppy nyt tuleekaan..!!! :D )



Mitäpä mun hyödyttää enempää sanoa kun en ole joittenkin mielestä pätevä kommentoimaan " vain yhden lapsen äitinä" ja vieläpä vauvan. Sen sijaan, kun neljän lapsen äiti Tuutteli kertoi ehtivänsä ne kotityöt hoitaa ja tekevänsä ne siinä sivussa ja vieläpä yhden vaikeavammaisen lapsen äitinä - niin miksei kukaan hyökkään hänen kimppuuna ja kysy että " no miten ehdit muka tehdä sitä ja tätä, et voi ehtiä" . Järjestelykysymyksiä. Suoraan sanottuna en ymmärrä ja minusta on huvittavaa, kun jotkut puhuvat ehtimisestä käyttäen sitä tekosyynä, kun kyse on viitsimisestä. Vetäkää vaan lisää herneitä nassuun :D