Mies ei tahdo naimisiin..eikä paljoa muutakaan

En enää tiedä mitä ajatella tai tehdä. Melkein 8 vuotta oltu yhdessä, kolme lasta, kiva koti, miehellä hyvä työpaikka, minä kotiäitinä toistaiseksi.

Noin puolenvuoden välein vihjaan miehelleni (ikäänkuin ohimennen, sivulauseessa), että olisi ihanaa mennä naimisiin, milloinkohan mahtaa se onnenpäivä koittaa kun "joku" minua kosii..jne. Hän ei oikeastaan sano aiheeseen mitään.

Kaksi kertaa olen jatkanut kyselyä, että mitä tämä oikein on ja eikö hän haluaisi olla yhdessä kanssani jne mutta siitä hän suuttui ja mökötykseksi meni (siis se on hänen tapansa riidellä..huoh.).

Olemme kuitenkin jo 35 vuotiaita joten vedota ei voi nuoruuteen..ikä olisi oikein sopiva.



Myös lapset, etenkin 6v tyttö, kyselee aika usein miksi emme ole naimisissa ja menemmekö joskus ja jos niin milloin ja millaiset häät jne. Mies silminnähden vaivaantuu aina tästä aiheesta eikä juurikaan kommentoi.



Ottaa päähän. Todella. Mä (niinkuin monet naiset) olen odottanut naimisiin menoa about koko elämäni, en tiedä miksi mutta en ala sitä sen enempää analysoimaankaan; mielestäni mulla (niinkuin kaikilla muillakin) on oikeus pitää kiinni omista haaveistani, varsinkaan kun ei ole mitenkään epärealistinen. Onko mulla vaan väärä mies? Ai hyi kauheaa, miten mä tuon edes pystyin kirjoittamaan, kamala ajatus.



Niin, ei meidän parisuhde mitenkään loistava ole; kolme pientä lasta eikä hoitajia kuin yksi jota satunnaisesti voimme pyytää. Taloustilanne heikko, johtuen yhteisestä päätöksestämme mun kotona olemisesta. Viikoissa paljon ohjelmaa ja aikatauluja, myös vkonlput melko ohjelmallisia. Kahden keskistaä aikaa meillä ei ole ollut ainakaan...1,5vuoteen. Ei yhtäkään päivää eikä yötä kahdestaan.

Seksiä on noin puolenvuoden välein; jos olisi minusta kiinni niin olisi vaikka jokapäivä mutta mies ei halua.. mitä tämä on? Ja silloin kun seksiä on niin aina minun aloitteestani..Kun tämän näin kirjoittaa niin järkyttävältä kuulostaa, eikö?

Eilen illalla sanoin että voitaisiko siirtää pienin lapsistamme lasten huoneeseen isosta sängystä(jossa hän vakiosti nukkuu) jotta voisimme piiitkästä aikaa nukkua kahdestaan ja että minustakin olisi kiva nukkua hänen kainalossaan. Tähän mies vaan sanoi, ettei ole reilua siirtää lasta muualle nukkumaan,kuin mihin on nukahtanut, että täytyisi kertoa lapselle ennen nukahtamista että hänet sitten siirretään! No niin, minähän nämä kaikki lasten kasvatukseen ja psykologiaan liittyvät pointit olen hänelle vuosien mittaan kertonut, tokihan itsekin siis asian tiedän. Kuitenkin nyt on kysessä 2v lapsi, joka siis olisi siirretty omaan sänkyynsä ja olisihan hänet voinut vaikka siirtää takaisin isoon sänkyyn sen jälkeen kun olisimme olleet kahdestaan..



Onko kenelläkään ollut mitään lähestulkoonkaan samanalaista kokeumusta; neuvoja kaipaisin.



Sekava oli selotus, mutta sekavat ovat ajatuksetkin.





Aurinkoa viikkoon teille kaikille!