Mies etäinen raskauden aikana
Moikka.
Ajattelin että onko muillekkin käynyt niin että mies on raskauden aikana etäinen? Itselläni ensimmäinen raskaus menossa rv 29 ja muutenkin välillä sellainen olo etten ole tyytyväinen vartalooni raskauden aikana. Ja tilannetta ei helpota että mies ei sano siihen mitään. Seksi kyllä sujuu mutta muuten mies ei tunnu olevan kiinnostunut. Jos yritän puhua maha asukista esim kuinka se pyörii ja potkii, niin toisella menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Alkaa itseä vain masentamaan kun eio tiedä mitä toinen ajattelee ja kun ei tohori kysyäkkään kun tuntuu ettei toista voisi vähempää kiinnostaa. Olisi todella mukavaa jos joku joka on ollut samassa tilanteessa valaisisi hiukan.
Kommentit (2)
siihen, että miehesi ei olekaan kyennyt luomaan suhdetta syntymättömään lapseenne.
Mulle tulee mieleen, miten päätitte hankkia vauvan? Oliko vauva miehellekin toivottu?
Sitten toinen asia on, että monille miehille koko raskausaika on jotenkin hämmentävää. En tiedä, oletko katsonut elokuvan Varasto, mutta siinä pääosan esittäjä ei missään nimessä halunnut vauvaa eikä äitiäkään, mutta loppujen lopuksi kun vauva syntyi, miehen isyys puhkesi odottamattoman voimakkasti hyväksi ja hänen herkkyytensäkin sai siinä mahdollisuuden astua esiin.
Jos miehesi on yhtään elokuvan kaltainen äijänköriläs, voisin ajatella, että vasta konkreettinen vauva herättää hänenkin isyytensä.
Mitä sinä voit tehdä? Et voi solmia miehesi puolesta hänen suhdettaan lapseesi. Mutta voit kutsua lisää, minäviestein. Toivoisin, että panisit käteni masulleni, tunsitkö nyt se potkaisi? Ja kysellä enemmänkin miltä miehestä tuntuu. Ikään kuin "tunnustaa" hänen isyytensä jotta hän voisi alkaa sitä roolia opiskella itselleen.
Miltä kuulostaa?
Saanko toivottaa onnea ja varjelusta vauvallenne ja perheellenne?
Meiju,diakoni
Kun odotin viime syksynä toista lastamme, kirjoitin lähes samasta asiasta tuonne "odotus"-osastoon. Mieheni ei koskettanut tai muutenkaan huomioinut vauva-vatsaa. Mieheni ei muutenkaan ilmaise tunteita (ainakaan positiiviisia) kovin voimakkaasti. Toisen odotuksen aikana hän oli ehkä hiukan vähemmän etäinen. Ehkä silloin tietää jo tarkemmin mitä isosta vatsasta seuraa.... Minua se etäisyys ja ns. tunteettomuus häiritsi todella paljon. Siinä tulee tunne että on aivan yksin asian kanssa. Kieltämättä teki särön suhteeseenkin, vaikka toisessa raskaudessa osasin jo vaatia läheisyyttä ja puhuin asiasta. Minä neuvoisin sinuakin yrittämään puhua vauvasta. Miten potkii, liikkuu, jos sinulla on inhottavia raskausoireita ym ym. Ihannemies kai olisi sellainen joka kysyisi "miten rakas meidän lastamme odottava voit tänään? ja mitä vauvalle kuuluu?" :) Raskausaika altistaa muutenkin masennukselle (vaikka ei koskaan olisi aiemmin ollut). Yritä siis puhua... Tai ehkä vauva ehti jo syntyä? Voikaa hyvin, sinä ja vauva!!!