Mies juo kotona lähes päivittäin

Mä oon tosi itkuinen nyt ja kaipaisin tukea ja lohtua kanssasisarilta. Me ollaan avomieheni kans oltu yhdessä 10 vuotta ja meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa lähiaikoina.

Minun ongelmani on mieheni juominen. Se ei ole miehelleni ongelma, eikä ilmeisesti kenellekään muulle, varsinkaan hänen lähisuvulleen, jotka kanssa ottavat olutta viikottain.

Mies hoitaa tonttinsa kotona, on lasten kanssa melko hyvin ja kaikki on päällisin puolin ok. Hän on ammatiltaan keikkamuusikko eli viikonloput reissussa ja aika usein myös jää keikkapaikoille yöksi ja ottaa siellä olutta. Minä tästäkin hermoilen kotona ja oon kyllästynyt yksinäisiin viikonloppuihin vaikka rakastankin lapsiani yli kaiken ja viihdyn heidän kanssaan ja meillä on paljon tekemistä.

Nyt meillä on muutto meneillään ja miehen sukulaisia auttamassa.Kantavat ja pakkaavat tavaraa kivasti, mutta illat tissuttelevat ja nukkuvat pitkään aamulla. Nyt ne majottu meidän uudelle kämpälle, jotta saavat rauhassa siellä litkiä. Mä koen sen loukkaavaksi käytökseksi. Mies oli jäämässä sinne myös yöksi, kun ottaisi siellä " pari kaljaa" . Mä suutuin tulisesti ja laitoin pari ilkeetä tekstiviestiä jonka jälkeen hän tuli tänne kotiin ja haukku mut kiittämättömäks ja sano et vois vetää turpiin ym. ku hän ei sentään juokse baareissa ja vieraissa (vaikka epäilen koko ajan asian olevan juur päinvastoin).Pitääkö mun sietää tällästä? Mun mies on ollu mulle uskoton vuosien varrella, myös sillon ku odotin meidän tyttöä. Mä on siitä vieläki niin loukkaantunu ja taas on samanlaiset tunteet pinnassa, kun odotan tätä hartaasti toivomaani kolmatta lasta. Mä kaipaisin hellyyttä, rakkautta, hyväksyntää. En sitä , että kun sanon mielipiteeni juopottelusta, saan kuulla olevani ahdasmielinen häviäjä. Mä itken vuolaasti ku kirjotan tätä ja meidän lapset ihmettelee mikä mun on ja eivät saa unta...



Parisuhteet on aina vaikeita, mut mä oon nyt niin ahdistunu, etten tiedä jaksanko. Mies juo isänsä ,siskonsa, muiden sukulaisten kanssa. Se on heidän elämäntapansa. Mua taas ÄRSYTTÄÄ jatkuva pullojen kans kulkeminen, must se on niin typerää. En oo absolutisti itsekään, mutta todella kohtuukäyttäjä. Viinan käytön " siedätyshoito" tulee seuraamaan mua aina jos tää perhe pysyy koossa. Ja pysyykö, jaksanko mä ja voihan mieskin häipyy kun kokee olevansa väärin kohdeltu ...Kertokaa joku ulkopuolisen perspektiivistä, miltä tämä kuullostaa? Mitä voin tehdä? Hyväksyä mun pitäs, jotta perherauha säilyis, mut tää on mun mielestä vääristyny tapa elää. Mistään asioista ei puhuta ja kaikki on salamyhkästä. Ja mä en todellakaan saa tässä suhteessa minkäänlaista arvostusta, multa ei tarvi kysyä mitään, siltä musta tuntuu. Ero on kauhea ajatuskin, ku jäisin kolmen kans yksin enkä sais varmasti mitään tukea miehen suvulta. Mun oma isä ja äiti on kuolleet ja sukulaisia vähän. Tätä mun mies käyttääkin aina hyväksi sanomalla että jään lopullisesti yksin... Ystäviä mulla on jonkin verran, mutta mieheni ei pidä heistä. Sekin on mielestäni outoo. Auttakaa nyt mua, kiitos tuhannesti etukäteen!!!