Mies pettää? vai oikutteleeko vain mielikuvitus?
Huoh..suoraan sanottuna mulla hajoaa pääl. Olemme seurustelleet nykyisen mieheni kanssa n.4 vuotta ja meillä on upea vuoden ikäinen tyttö. Noh, raskaus aikana muutuin ihmisenä täysin, niinkuin varmasti moni muukin muuttuu ja unohdin kaikessa siinä tohinassa ja uuden perheenjäsenen odottelussa mieheni täysin. En antanut hänelle mitään huomiota tai jos annoin päätyi se aina jollainlailla riitaan..riitelimme varmaan päivittäin. Mieheni teki sillon työtä jossa piti reissata ympäri suomea ja eräänä kauniina päivänä menin katsomaan meidän yhteisen sähköpöstin.. ja siellä oli viesti naiselta joka pyysi maksamatonta hotelli velkaa takaisin(1000e)!! Olin saada sydänkohtauksen, ja monen selittelyn, riidan, itkun ja puhumisen jälkeen mieheni myönsi että hänellä oli tälläinen seikkailu silloinkun olin raskaana ja vain siksi että hän kaipasi huomiota ja tunnetta olla pidetty/rakasttettu. MUTTA heidän kahden välillään ei ole tapahtunut mitään. Aika ja paikka oli sovittu, mutta paikalle tullessaan mieheni oli kääntynyt pois eikä mitään siis ollut tapahtunut. Mieheni tuntien uskoin kyllä tämän, hän niin "hyvin" katui ja kertoi asiat miten ne olivat tapahtuneet...Noh kuitenkin, se asia jäi siihen ja me elelimme onnellisina elämäämme. Kunnes taas yhtenä päivänä minulle vain tuli tunne että nyt pengon mieheni "työ" puhelimen että mitä siellä on. Olin jo taas hetken aavistellut että onkohan kaikki hyvin ja että miksi ihmeessä hän tarvitsee työ puhelinta kun ei ole sitä tähänkään mennessä tarvinnut. Nykyään mieheni siis ajaa autoa öisin. Kuitenkin.. löysin puhelimen ja pääsin penkomaan viestejä.. "Nähdäänkö tänään? En voi kun vaimo on taas vaikealla päällä... Minkälainen sun alap.... on? Millaisia alusvaatteita omistat? jne. Siis aivan järkyttävää..Ja nyt ihan tosissaan olin saada sydänkohtauksen. Noh, taas riidan, itkun ja juttelun jälkeen, selityksenä oli sama, että en ole huomioinut miestäni tarpeeksi lapsemme syntymän jälkeen/aikana jonka takia hän kaipasi lämpöä ja rakkautta muualta..Siis myönnän kyllä näihin molempiin juttuihin sen etten ole ollut oma itseni ja mieheni on väistämättä jäänyt taka-alalle..mutta oikeuttaako se silti tämmöiseen???
Kuitenkin, kaiken tämänkin jälkeen ajattelin että kokeillaan viellä. En halua rikkoa perhettämme ja rakastanhan minä miestäni. Nyt kaikki ovat menneet hyvin...kunnes pari päivää sitten näin mieheni puhelimessa viestin naiselta joka päättyi siihen että nähdään joku toinen päivä :) Nostimpa taas metelin niin että kuului. Ja nyt selityksenä(?) oli että hän on hänen kaverin tyttöystävä ja tarkoitus oli nähdä heidät molemmat samaan aikaan! mutta viestittelin vain tämän naisen kanssa asiasta. Viestihän piti sitten poistaa enkä saanut nähdä koko viestiketjua. Ja nyt olen oikeasti hukassa, mitä tehdä? En halua menettää tätä kaikkea mitä meillä on. Upea koti, upea tyttö ja joskus upea perhekkin... Nämä tapahtuneet asiat ovat tehneet musta niin epäuskosen, että vaikka tämä uusin asia olisikin totta, eikä siinä olisi mitään pahaa, en vain pysty uskomaan sitä! Mieheni ehdotus olikin että soitetaan heille ja nähdään heidät ja sitä kautta selvitetään koko viesti homma..en vain ole uskaltanut suostua siihen. Onko täällä ketään fiksumpaa joka osaisi auttaa? tai jakaa kokemuksiaan? :)
Kysyit "mutta oikeuttaako se silti tämmöiseen???"
Ei oikeuta. Mikään, ei siis oikeasti yhtään mikään oikeuta pettämiseen. Jos puoliso pihtaa, on etäinen tms niin asiasta pitää PUHUA eikä mennä etsimään sitä seksiä ja läheisyyttä muualta.
Jos puhuminen ei auta, eli toinen ei tule yhtään vastaan, tulisi alkaa sitten puhumaan erosta, jos ei kestä elää sillä tavalla. Oikeasti, mieluummin ero, kuin pettäminen. Pettämisen polulle lähdetään niin helposti.. Itse ottaisin mieluummin vastaan rukkaset kuin tiedon toisesta naisesta.
Ja vieläpä hetkellä, jolloin odotetaan yhteistä lasta ja tässä tapauksessa sinulla ilmeisesti hormonit kävivät kierroksilla ja käyttäytymisesi muuttui. Teidän olisi pitänyt puhua asiasta jo tuolloin, niin nyt ei välttämättä tilanne olisi se mikä on.
Pieni lapsi vie aikaa, mutta sinulla on oikeastikin myös velvollisuus huomioida miestäsi- aivan kuin miehelläsi velvollisuus huomioida sinua ja lastanne. Parisuhde ei kestä, jos jompikumpi (yleensä äiti) keskittyy vain lapseen ja pitää kumppania itsestään selvyytenä: se käy töissä, tuo rahaa kotiin, tekee polttopuut, leikkii lapsen kanssa kun itse menen parturiin yms yms.. se mies ei ole vain isä, vaan sinun puolisosi, mies. Miehen kanssa teit lapsen ja on väärin hylätä häntä. Miehesti ei kestänyt tätä huomion puutetta, ja haki sitä muualta, joka on EHDOTTOMASTI VÄÄRIN!!
"Ja nyt olen oikeasti hukassa, mitä tehdä? En halua menettää tätä kaikkea mitä meillä on. Upea koti, upea tyttö ja joskus upea perhekkin... Nämä tapahtuneet asiat ovat tehneet musta niin epäuskosen, että vaikka tämä uusin asia olisikin totta, eikä siinä olisi mitään pahaa, en vain pysty uskomaan sitä!"
Niin. Jos minun mieheni olisi jäänyt useammin jo kiinni tuollaisista viesteistä, peli olisi jo selvä. Mulla riittäisi tosin jo se yksi kerta. Kuinka voit ikinä luottaa häneen? Hänellä näyttäisi aina olevan joku selitys. Ja mistä tiedät, mitä kaikkea hän hommailee selkäsi takana, mutta et vain tiedä asiasta? Kyllä minusta sinun pitäisi jo tajuta, että tuo mies ei kykene enää olemaan luottamuksen arvoinen. Hän pääsi piipahtamaan aidan toisella puolen ja se kiehtoi häntä ja siitä on vaikea päästää irti. Haluatko siis erota vai elää kulissiliitossa?
Et sinä lastasi menetä ja koti asiat kumpi saa pitää talon riippuu monista asioista, joihin en nyt osaa vastata, mutta kannattaako hienon kodin/talon takia jäädä liittoon jossa toinen pettää?
Minun vanhempani erosivat kun olin kakkos luokalla ala-asteella, enkä ole mitään traumoja siitä saanut. Eron vaikutuksia lapsiin mielestäni liioitellaan, ja tätä mieltä olen koska itse en kärsinyt asiasta mitenkään enkä tiedä ketään joka olisi kärsinyt ja kuitenkin tunnen monia joiden vanhemmat eronneet.