ahdistaako muita

kun ei tässä maassa kauheasti kotiäitejä tunnuta arvostavan. Vallalla on kyllä sellainen ajattelutapa, että on oltava nuori, kaunis, hyvin koulutettu, hyvätuloinen, hyvässä työssä. Mutta tuollainen ajattelu on mielestäni aika pinnallista.

Minä en ainakaan halua elää toisten vuoksi, vaan itseni ja rakkaitteni vuoksi. Minusta on mukavaa olla kotona lasteni kanssa, on hienoa katsoa läheltä miten he kehittyvät joka päivä. Aika paljon siitä jäisi pois, jos kävisin töissä. Pakkohan sinnekin on joskus lähteä, mutta niin kauan kuin pärjäämme taloudellisesti, olen kotona.

Ehtii niitä töitä tehdä lopun ikäänsä.. toki aina on vaikeampi työllistyä jos on laittanut perheen etusijalle vuosien ajan, mutta en havittele uraa vaan sellaista työtä mitä ei tarvitse tehdä hampaat irvessä. Mukavaa tietysti olisi saada siitä kohtuullinen toimeentulokin... =/

Näinhän se on. Itsekin ajattelen, että lapset on niin hetken pieniä vaan. Joinakin päivinä sitä vaan kaipaa enemmän tukea omille ajatuksille :) Suurin osa kavereista tuntuu menevän töihin viimeistään sitte ku lapsi 2 - olen kuitenkin päättänyt olla " erilainen" ja hoitaa lapsia kotona.

Onko sulla lapsi/a, mink ikäisiä. Esikoisen kohdalla mietin, onko sitte hankala alottaa eskari, ku kotosalla pitkään? toisaalta, on käyny omassa kerhossa pari krt viikko, ja arvosta itse kyllä ihan tavallisia touhuja kotona lasten kanssa ja elää kiireettömämpää arkea kun ovat pieniä.



t.ap