Auttakaa.. en jaksa!
Olen naimisissa, 2 alle 2v lasta. Esikoinen kiltti, kuopus erittäin vaativa lapsi. 4 ensimmäistä kuukautta itkua tyynnyteltiin tuloksetta aamuun asti. Nykyäänkin vielä vaativa lapsi. Mies päivät koulussa (n.10h/pv). Sukulaiset asuu kaukana, ystäviä en edes omista. Eli lastenhoitoapua en saa. MLL:n hoitajia en halua palkata koska ne olisivat vieraita niin minulle kuin lapsille. Nykyään kuitenkin tuntuu että seinät kaatuu päälle jatkuvasti! Miehen kanssa ei ole muuta juteltavaa kuin " onko vaippa vaihdettu" . Seksiä ei ole ollut piiitkään aikaan. Mikään ei jaksa kiinnostaa... on vain päiviä jotka yritän selvitä kunnialla iltaan. Lapsiani rakastan yli kaiken ymmärryksen mutta muu elämä onkin sitten yhtä helvettiä.
Kertokaa mulle että voin selvitä ja että mieheenkin voi rakastua uudelleen!!! Sateista on elämä.. :(
Kommentit (4)
Useilla paikkakunnilla on avoimia päiväkerhoja/päiväkoteja (mll, srk..) ja vauvakahviloita/perhekahviloita.
Lapset saavat touhuta toisten kanssa, sinä aikuiskontakteja, juttuseuraa ja uusia ystäviä.
Hetken kuluttua saatatte jo kyläillä toistenne luona, mennä yhdessä puistoon jne (näin kävi mulle uuden kaupungin vauvakahvilan avulla)
Samoin tuo hoitoapu. Mll:n tai muuta kautta. Palkkaa aluksi vaikka pariksi tunniksi leikittämään lapsiasi, kun olet kotona. Voit tehdä omia juttuja sillä aikaa (siivota, ruokaa, lukea lehden, puutarhahommia, katsoa nauhoitettu dokkari...mitä nyt olisikaan sellaista) ja samalla vähän seurailla heidän pärjäämistään?
Saman hoitajan käyttäminen ei kauan tuntuisi vieraalta ja jonkun ajan kuluttua, voisit jo ehkä käydä lenkillä/kaupalla/parturissa..mitä se nyt sit oliskaan.
Henkireikä, jokatapauksessa. Maksaa jonkun verran, mutta omasta jaksamisesta se ei voi olla kova hinta?
suhteen hyvinvointi rakentuu/korjautuu myös kun itse voi hyvin
jaksuja sulle!
ja avasinpa suuni sitten neuvolassa.. Minun luvalla sieltä otettiin yhteyttä sos. toimistoon josta sain apua ongelmiini.
Saimme perhetyöntekijän, joka käy viikottain. ja saimme myös taloudellista apua lastenhoidon järjestämiseen kerran kuukaudessa ja muitakin mukavia apuja, kuten 13pvää kk lapset ovat hoidossa, emmekä menettäneet mitään tukiaisia. Saan siis omaa aikaa ja nukkua saa ja kerätä voimia. Olin siis tosi väsynyt...
kannattaa kertoa eikä hävetä. Meitä on paljon muitakin väsyneitä äitejä. muista ettet ole yhtään sen huonompi!!
tsemppiä ja jaksamista.
olemme saaneet nyt kaksi vuotta tätä apua ja nyt tuntuu että helpottaa
Keskittyen viestisi loppuosioon sanon avuksesi - ja kaikella kunnioituksella Sinulle seuraavaa: Ylitä itsesi rehellisyydelläsi. Yritä avautua miehellesi, joka luultavasti on myös yksinäinen ja uupunut. Suuntanne on vakaasti erilleen ja ellet lähde tekemään ankaraa työtä tämän muuttamiseksi ei tulevaisuutenne näytä lainkaan helpottuvan. Joten tämä kanssasisaresi kehottaa pistämään viimeiset voimavarat rehellisyyteen ja rohkeisiin keskustelun avauksiin.
Rohkeutta ja voimaa Sinulle toivoo Krista (mikäli haluat ja jaksat kirjoitella niin laita postia osoitteeseen kundaliini@hotmail.com)
menkää vaikka johonkin äideille ja lapsille tarkoitettuun kerhoon,itse tykkäsin kun ei ollut äiti lapsi seuraa.sain sieltä nyt jo melkein 10 vuotta kestäneitä ystäviä.mll:n hoitajaa kannattaa harkita koska saman hoitajan voit aina ottaa,ei ole pitkää vieras.olisi lapsille pian tuttu hoitaja niin voisit vaikka saada miehesi kanna yhteistä aikaa.lupaan sulle et vielä joskus kaipaat vauva ajan kaaosta.