Alkanut tuntua, että aina saa pettyä ihmisiin

No kyllä. Harvoin löytää sellaisen aarteen joka ajattelee myös muita kuin itseään. Vastavuoroisuus tuntuu olevan liikaa vaadittu monilta. Puhutaan kyllä kaikenlaista kaunista mutta teoissa näkyy sitten totuus

No juu.. mutta tässä on myös se puoli, että pettyä voi ainoastaan jos toisten käytökselle on asetettu odotuksia ja olettamuksia.

Siihen en sitten osaa sanoa millaisia odotuksia kuuluisi olla vai pitäisikö olla odottamatta mitään.

Sama homma! Voi, että kun pääsiskin johonki rauhaan, ei näkis ketään eikä kukaan tulisi kylään kutsumatta ja sais olla alusvaatteisillaan niin kauan kuin huvittaa:D

"Onnittelut" Ap:lle. Olet nähnyt valon ja ymmärtänyt todellisuuden synkän lohduttomuuden. Ihmiskunta, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on elinkelvoton ja läpeensä paha.

Minkälaisista pettymyksistä on kyse? Joku valehdellut? Toinen varastanut keksin? Jonkun mies pettänyt? Työkaveri puhuu pahaa toisista? Ymmärrän hyvin, jos on jotain vakavaa, mutta jos on kokenyt samanlaista "pettymystä" koko elämänsä niin sitten on ammattiuhriutuja. Se on NORMAALIA, että pettymyksiä tulee elämässä ja niitä pitää kestää. Niin ja nyt sä voit pettyä, kun tämä kääntyi sinua vasten. Hyvällä tarkoitan, koska jos kokee pettymyksiä koko elämänsä ja se on lannistava voima, niin kannattaa hakea apua.

Ihan oikein olet havainnoinut ap.

Ihmiset ympärilläsi eivät ole täydellisiä

Mulla oli kyllä työpaikalla ne täysijärkisimmät ihmiset mun elämässä. Huumorikin oli lähinnä hyvää tilannekomiikkaa, eikä piilovit*tuilua.

Näin jälkiläteen sen huomannut, kun ympärillä pyörii lähinnä ap:n kuvailemia ihmisiä, joiden kanssa elämä lähinnä selviämistä ja joskus myös välttelyä. Itsekseen parempi monesti olla.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisista pettymyksistä on kyse? Joku valehdellut? Toinen varastanut keksin? Jonkun mies pettänyt? Työkaveri puhuu pahaa toisista? Ymmärrän hyvin, jos on jotain vakavaa, mutta jos on kokenyt samanlaista "pettymystä" koko elämänsä niin sitten on ammattiuhriutuja. Se on NORMAALIA, että pettymyksiä tulee elämässä ja niitä pitää kestää. Niin ja nyt sä voit pettyä, kun tämä kääntyi sinua vasten. Hyvällä tarkoitan, koska jos kokee pettymyksiä koko elämänsä ja se on lannistava voima, niin kannattaa hakea apua.

En ole mikään elämäntapa pettyjä, koska on elämässäni ehkä ihan pari ihmistä, joista voin sanoa, että on vastavuoroista ja ei ole joutunut pettymään. Siis kokemukseni ovat se, että päätöksiä on tehty minun selän takana ja saatu niistä itse hyötyä minun kustannuksella. Ihmiset tavoittelee omaa etuaan. Harva ajattelee muita. Ap

Erityisherkät ihmiset kokevat usein noin. Toisten seura tuntuu jopa pahalta, myrkylliseltä, energiaa imevältä. 

Minä en silti usko, että ihmiset noin yleisesti ottaen olisivat erityisen pahoja tai ilkeitä. He eivät vaan usein yksinkertaisesti ole oppineet olemaan erityisen empaattisia tai antamaan itsestään muille. 

En voi antaa muuta neuvoa kuin menemään peliin mukaan. Ihmisyhteisöjen toiminta on minusta vähän niin kuin ikuista joukkuepeliä, jossa joko mukaudutaan sääntöihin tai joudutaan pelaamaan kaikkia muita vastaan. Helpointa on mennä porukan mukana, ja yrittää olla tiimissä, jossa jokainen pitää oman puolensa puhtaana ja tarvittaessa pelaa yhteen ja tavoittelee yhteistä etua.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkät ihmiset kokevat usein noin. Toisten seura tuntuu jopa pahalta, myrkylliseltä, energiaa imevältä. 

Minä en silti usko, että ihmiset noin yleisesti ottaen olisivat erityisen pahoja tai ilkeitä. He eivät vaan usein yksinkertaisesti ole oppineet olemaan erityisen empaattisia tai antamaan itsestään muille. 

En voi antaa muuta neuvoa kuin menemään peliin mukaan. Ihmisyhteisöjen toiminta on minusta vähän niin kuin ikuista joukkuepeliä, jossa joko mukaudutaan sääntöihin tai joudutaan pelaamaan kaikkia muita vastaan. Helpointa on mennä porukan mukana, ja yrittää olla tiimissä, jossa jokainen pitää oman puolensa puhtaana ja tarvittaessa pelaa yhteen ja tavoittelee yhteistä etua.

Olen kyllä ajatellut olevani erityisherkkä. Mutta en tajunnut, että tämäkin liittyisi siihen.. Mutta joo se on ihmisluonto, että ajatellaan itseänsä. Silti se yllättää, koska on kuitenkin kokenut toisenkinlaista. Siitä olen kyllä kiitollinen, mutta joka kerta se tuntuu pahalta, kun todistaa muuta ja ihmisen ahneutta ja itsekkyyttä.

Ap

Jep, minä onnistuin aika hyvin erakoitumaan, työ jossa vain vähän työkavereita ja asumus jossa ei ole ihan välittömiä naapureita, perhesuhteet vähäisiä ja hoituu lähinnä puhelulla silloin tällöin. Mielenrauhaa ja ihanaa kiireettömyyttä tämä on kyllä tosiaan tuonut, mutta sekään ei ole ihmisille hyvä! Nyt vasta kummeksutaankin ja puhutaan sitä shittiä, varmaan epäillään vähintään sarjamurhaajaksi :D ihan uskomatonta että mikään ei nykyihmisille ole hyvä, mutta pelastus on se että kun ikää tulee niin koko ajan vähemmän kiinnostaa mitä muut ajattelee! :D

Mun isä ja miehen isä esimerkiksi ovat aikoinaan toimineet vain omaa etuaan ajatellen ja omia mielihalujaan kuunnellen eli pettäneet, ryypänneet tai muuten hassanneet rahansa, jättäneet perheensä. Molemmat meistä saaneet kuraa niskaan sekä työelämässä ihmisten taholta että ystävyyssuhteissa. Että on tämä ihmisen itsekäs ja ilkeä puoli tullut esille. Ap

Up

En jaksa pettyä ihmisiin. Ennakko-odotukseni on jo se että ihminen on tietynlainen, ja muun kuvitteleminen olisi oman energian ja tunteiden tuhlaamista. Rakastan miestäni, hänen perhettään, yhtä ystävääni(ja ei tosiaan ole ENÄÄ kuin tuo yksi ystävä) ja lastani, ja se saa luvan riittää. 

Ex-kaverit ja ystävät ja oma lapsuuden perheeni ovat menyttä ja ollutta.

Sitten kun pääsee oikein kunnolla mieleltään sairaiden pyöritykseen, joille kaikki ovat vapaata riistaa, vauvatkin, niin ei voisi enää vähempää kiinnostaa mikään... Vihaan ihmisiä.

Työelämästä lähinnä huonoja muistoja, kun joku tulee korvat savuten mäkättämään asioista, jotka eivät edes kuulu sinulle ja kaikenlaista. Ihan hirvittäviä tyyppejä ja sitten pitäisi kynsin ja hampain pitää kiinni työstään, kun jo muutenkin ajetaan ulos ilman syytä. Olette ihan vi tun per seestä.

Itse en tajua tuota piulovittuilukulttuuria, kuka siitä oikeasti nauttii ? Miten voi edes luottaa yhteenkään sanaan kun aina se kuitenkin on jotain vittuilua ?

Jos et itse ajattele omaa etuasi, et myöskään pety siihen, että muut ajattelevat omaa etuaan. Jos petyt, ajattelet itsekin omaa etuasi ja haluaisit, että muutkin ajattelisivat sinun etuasi. 

Ihmisten on vähän pakko ajatella omaa etuaan koska kukaan muukaan ei sitä sun puolestasi tee. Jos on liian epäitsekäs ja uhrautuva luonne, joutuu helposti hyväksikäytetyksi. Jokainen liian kiltti tietää mistä puhun.

Ja jos on sitä mieltä ettei ihmisiin voi luottaa ja ihmiset ovat kaikki läpeensä pahoja, tarkoittaako se sitten sinuakin? Vai oletko joku harvinainen poikkeus?