aika hiljasta

Ihmiset ovat täällä todella tarkkoja yksityisyydestään. Tai no suurin osa on. Mut kyllä on tosi helppo tunnistaa, sen verran paljon olen meidän perheestä kertonut. Mutta siis rasististen kommenttejen ja mustamaalaamisen pelosta, ihmiset yleensä ottavat kantaa vain puhtaisiin mielipidejuttuihin, henkilökohtaisella tasolla ei paljon juttua ole.



Minun tekstini on mm. linkitetty tuonne aihe vapaa puolelle, jossa sitä rasistisesti kommentoitiin. Enää se onneksi ei ole mahdollista. Itse olen todella aktiivinen toisella vauvapalstalla, jossa mulla on pojan kuva avattarena ja oma kuvakin löytyy. Tänne tulen keskustelemaan vain ja ainoastaan moku-juttuihin liittyvistä asioista ja ongelmia ratkomaan. kaikki muut asiat puin toisaalla.

että monella on ne omat moku-piirit ihaka oikeasa elämässä. Meillä ei ole yhtään moku-perhekaveria (vielä), joten tulen hakemaan tarvitsemani kokemukset ja tiedot täältä.

tuo parin viikon lomarakkautensa Suomeen asumaan? Kai sinä nyt itsekin tiedät, että tuo teidän tarina on hyvin erikoinen. En nyt itse muista miten se tarkasti meni, mutta jotenkin niin, että suunnilleen viikon päästä ensitapaamisesta menitte naimisiin. On kai ihan luonnollista, että tällainen herättää ihmetystä.

Toisia ihmetyttää toiset asiat, toisia taas toiset.



Tietysti että menee lyhyen tuttavuuden jälkeen naimisiin on riskihomma. Mutta se ei ole laissa kiellettyä ja mikä siinä jos siltä kerta tuntuu ja molemmat ovat samaa mieltä että toista ilman ei voi elää.

Sehän on aikuisten toisaan rakastavien ihmisten oikeus tehdä niin.

Minusta tulee kuitenkin olettaa että he siis rakastavat toisaan eikä epäillä toiste kun ei ole todisteita.



(Me tunsimme mieheni kanssa kauemmin kuin viikon ennen avioitumista, eli n. 7kk.)



Monesti nämä avioliitot ovat lakisäädösten sanelemia asioita, koska oleskelupia ei useinkaan saa ilman suhteen virallistamista, välttämättä ei ole mitään mahdollisuuksiakaan, varsinkaan jos kumppani on euroopan ulkopuolelta.



Periaatteen ihmisenä minä hämmästelelen sitä perin tavallista tyyliä täällä Suomessa että ensin hankitaan lapset ja sitten katotaan onko se kumppani sittenkään sopiva ja sitten vasta mennään avioliittoon tai erotaan, ja uusi kehiin jne. Eiks se pitäs olla toistenpäin? Minusta tuntuu että täällä aina se oma etu menee kaikkien, lastekin edun edelle...

No, mitä ihmettä sitä kummastelet? Meinaan toisten ihmisten pikaliittoja. Eiköhän ole hänen asiansa, milloin avioituu. Ja hänen omat riskinsä. Kuten edellinen jo kirjoitti, tänne Suomeen ei pääse pelkän seurustelun avulla. Joskus sitä vaan tapaa ihmisen, joka tuntuu oikealta, eikä minun mielestä kenenkään pidä sitä täällä kysellä, että miksi miksi miksi??

Kuitenkin siis, samaan aikaan täällä Suomessa tehdään lapsi, yhden illan suhteista. Mistä edellinen kirjoittaja myös puhui. Eikö se ole isompi riski, kuin pikalliitto? Avioliitto jos menee metsään, niin siitä kärsii vain itse, mutta jos lapsen tekee, siinä on paljon enemmän kärsijöitä.

Jomar:

Minun tekstini on mm. linkitetty tuonne aihe vapaa puolelle, jossa sitä rasistisesti kommentoitiin.

Onkohan minunkin... hehe... siitä vaan ;) Että on joidenkin elämä köyhää!!!!

Ja niistä köyhistä tässä oiva esimerkki:

Provoliisa:

Onko rasistinen kommentointi sitä, että ihmetellään, että suomalainen tyttö

tuo parin viikon lomarakkautensa Suomeen asumaan? Kai sinä nyt itsekin tiedät, että tuo teidän tarina on hyvin erikoinen. En nyt itse muista miten se tarkasti meni, mutta jotenkin niin, että suunnilleen viikon päästä ensitapaamisesta menitte naimisiin. On kai ihan luonnollista, että tällainen herättää ihmetystä.

Get a life!!! Niinkuin se olisi esimerkiksi sinun elämästäsi jotenkin pois, kun joku toinen elää omaa elämäänsä! Ja että keskustelu linkitetään jonnekin muualle... voi jeesus!!!

Toistan edelleen aiemmin esittämäni kysymyksen sinulle Provoliisa:

Tuota kaltaistesi tarvetta riekkua monikulttuuristen perheiden keskustelupalstoilla en ymmärrä lainkaan. Eikö elämässänne todellakaan ole tarpeeksi sisältöä ilman tätä foorumia? Kerropa nyt ihan omin sanoin, että mikä sinua tänne oikein vetää :)

Selkeästi syynä ei ole ainakaan [b] oma [/b] monikulttuurinen liittosi.

Siiri:

Periaatteen ihmisenä minä hämmästelelen sitä perin tavallista tyyliä täällä Suomessa että ensin hankitaan lapset ja sitten katotaan onko se kumppani sittenkään sopiva ja sitten vasta mennään avioliittoon tai erotaan, ja uusi kehiin jne. Eiks se pitäs olla toistenpäin? Minusta tuntuu että täällä aina se oma etu menee kaikkien, lastekin edun edelle...

Aivan niin, oma napa lähinnä tuollaisella väellä. Mutta kovasti ovat tuomitsemassa toisten ehkä omituista (kuka sen normaalinkin muuten määrittelee?), mutta hyvin toimivaa, parisuhdetta. Ehkäpä juuri siksi, että siinä omassa elämässä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin valittamisen aihetta?

Oletkos tutustunut jo näihin kahteen keskusteluryhmään?



http://groups.yahoo.com/group/married_an_african/



http://groups.yahoo.com/group/the_african_touch/



Jos joku ryhmissä sinua tai muitakin mietityttää, lisätietoja voi kysyä s-postitse: naija_wife@yahoo.com

Joillakin kavereillani tuo naimisiinmeno on aika korkea kynnys. Toisille taas se ei merkitse yhtään mitään eikä siksi mennä naimisiin. Mutta kyllä tiedän ihan suomi-suomi pareja jotka ovat menneet naimisiin muutaman viikon tuntemisen jälkeen.

Joka tapauksessa yleinen trendi tuntuisi olevan se että harkitaan kauhean tarkkaan ja monta vuotta ennenkuin tehdään " lopullisia" päätöksiä. Viime kädessä fakta on se että puolet avioliitoista päättyy tällä hetkellä eroon. Joissakin tapauksissa tämä tuntuu ihan hullulta - on onnellinen pariskunta joka tuntee toistensa arkikuviot mutta naimisiin saakka ei uskalleta mennä, koska se tekisi asioista liian vakavia...

Riivaako nykyään useampia sitoutumisen kammo? Halutaan olla villejä ja vapaita ja samalla parisuhteessa? Ajattelu lähtee hullusti siitä lähtökohdasta että toinen pitää tuntea läpikotaisin ennenkuin harkitaan avioliittoa - ja eikö avioparilla ole kuitenkin koko elämä aikaa tutustua toisiinsa?

Monet kaverini ovat tässä suhteessa kyllä kaukana siitä romanttisesta rakastamisesta. Asiaa mietitään järjellä. Olen itse myös todistanut nopeasti naimisiin menneiden pariskuntien erot. Ehkä odotukset olivat liian korkealla ja romanssi roihuamassa kuumimmillaan kun mentiin naimisiin.



Minusta on turha sanoa yhtään mitään kenenkään avioliitosta koska nämä ovat tapauskohtaisia asioita. Ei voi olla olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa löytää itselleen elämänkumppani. Kun itse löysin hänet netin kautta, vanhemmat ihmiset (sukulaiset, vanhempani, vanhemmat kollegat...) pitivät tätä aivan perverssinä tapana tutustua ja ihmettelivät miten kehtaan edes puhua koko asiasta.

Luen kyllä mielelläni muiden kirjoituksia ja vastailenkin silloin tällöin. Olen vaan huomannut tämän palstan olevan välillä hyvinkin vihamielinen, tai siis oikeastaan muilta palstoilta ilmeisesti tulee " vierailijoita" tänne kommentoimaan asiattomuuksia ja tosiaan välillä piipahtaessani tuolla av-palstalla olen huomannut että siellä haukutaan ja ruoditaan ketjukaupalla näitä moku-liittoja.



Lisäksi kirjoitteluani rajoittaa aika paljon se, ettei meillä ole lapsia :D Siis kun vauva-palstalla ollaan... Muilla keskustelupalstoilla en itseasiassa käykään. Minulla on paljon ystäviä, myös jonkin verran moku-pariskuntia ja perheitä, joten heidän kanssaan tulee keskusteltua asioista.



Kaikenlisäksi meidän elämämme on kovin tavallista, mitään suurempia kulttuurien yhteentörmäyksiä tai jännittävää eksotiikkaa ei arkeemme mahdu, joten en niistä asioista voi kamalasti kirjoittaa. Mieheni on muslimi, harjoittava sellainen (uskoo Jumalaan, ei juo eikä polta, rukoilee, paastoaa jne), mutta hänellä on kaveripiirissään kristittyjä, mormoneita, muslimeita, ateistejä, agnostikkoja, mustaihoisia, vaaleaihoisia, aasialaisia, tyttöjä ja poikia. Tämän takia jotkut hartaat (?) muslimit tällä palstalla eivät pidä häntä muslimina lainkaan eikä minulla ole oikeutta puhua mitään islamista tai vastata islam-aiheisiin kysymyksiin kun olen vain feikkimuslimin vaimo joka luulee olevansa paraskin islam-info. Ja taas päinvastoin, joidenkin mielestä mieheni on automaattisesti kontrolloiva arabiretale ja olen vain sinisilmäinen ja tyhmä kun väitän että mieheni on uskollinen ja ystävällinen.



Jätän tuollaiset kommentit omaan arvoonsa, ei siis elämääni mullista mihinkään suuntaan. Mutta ei kyllä kannustakaan osallistumaan tietyn aihepiirin keskusteluihin...

kuka nimettömänä sen keskustelun osan silloin aivottomalle puolelle linkitti. Voikohan tästä nimimerkistä tehdä valituksen, jotta vaikka bannattaisiin? Toisaalta nyt sentäs tietää aina ottaa rennommin nämä provolissukan kommentit, kun tietää että samasta tuutista tulee...

Tosiaan, jos oikean ihmisen EUn ulkopuolelta tapaa, eikä hänen kotimaassaan pysty suhdetta jatkamaan, eikä kaukosuhdekaan kuulosta toimivalta, niin naimisiinmeno taitaa olla ainoa vaihtoehto.

MUTTA. [b] Minä en todellakaan mennyt naimisiin a) lomalla, b) viikon tuttavuuden jälkeen [/b],

vaikka toiminta nopeaa olikin.

Menimme naimisiin NELJÄ KUUKAUTTA tapaamisen jälkeen, ja kuukausi siitä muutimme Suomeen. Vietin Afrikassa yhteensä puoli vuotta opiskelemassa ja vapaaehtoistöissä. Tästä ajasta lomailin alle kaksi viikkoa. Ja silloinkin olin jo mieheni kanssa naimisissa... Eli paitsi, että on köyhä elämänsisältö Liisalla, niin sisäänlukutaito on vähintäänkin samaa luokkaa!

Jomar:

Ihmiset ovat täällä todella tarkkoja yksityisyydestään. Tai no suurin osa on. Mut kyllä on tosi helppo tunnistaa, sen verran paljon olen meidän perheestä kertonut.

Joskus (on jo aikaa, en edes muista koska) näin Pasilan asemalla moku-perheen, josta heti tulit mieleen.. Koska kuitenkaan tarkoitukseni ei ole bongailla näitä netti-ihmisiä " luonnossa" jätin asian sikseen enkä edes ole muistanut koko juttua sen koommin ennen kuin nyt.

T. toinen, jolla ei ole " oikeita" moku-tuttuja (muutama miehen kaveri, mutta ei " omia" kavereita)

Ihan oikeasti! Kuka on mennyt viikossa naimisiin, paitsi jenkkileffoissa Las Vegasissa tai sitten tietty Suomessa maistraatissa kahtena suomalaisena? Nimittäin:



Ensin äitini postitti minulle Tansaniaan tuon maistraattiin menevät esteettömystodistuhakemuksen. [b]Siihen meni viikko.[/b]



[b]Toinen viikko[/b] meni siihen että sain tuon lomakkeen allekirjoitettuna takaisin Tansaniaan.



[b]Kolmannen viikon[/b] hakemus vietti sitten maistraatissa, esteitä nimittäin tutkitaan vähintään 7 päivää.



Sen jälkeen hyvä ystäväni kierrätti tuon lomakkeen ulkoasiainministetiössä, jossa se laillistettiin. Sitten hän postitti sen Tukholmaan Kenian suurlähetystöön, toista laillistamista varten. Siellä toimivat kiitettävän nopeasti, mutta tässä kyllä meni kanssa ainakin se [b]yksi viikko[/b] taasen ennen kun paperi minulla Keniassa oli... [b]Eli kuukausi kasassa jo[/b].



Sitten mentiin naimisiin. Ja juostiin ympäri Nairobia laillistamassa vihkitodistusta. Eli Kenian ulkoministeriössä ja Suomen suurlähetystössä. Kyynel silmissä saimme erikoisluvalla sen ulkoministeriön leiman paperiin samantein, yleensä siihen kuulemma menee vähintään 3 arkipäivää. Vasta sitten liitto laillistettiin Suomeen.



Sitä ennen kenialaisella avioliitollamme ei olisi ollut juurikaan mitään merkitystä " lomarakkauden tänne raahaamisessa" . Ei olisi nimittäin ollut virallinen alkuunkaan ilman tuota paperisotaa. Samalla meidät haastateltiin tarkoin ja jos tosiaan olisimme olleet sellainen epäilyttävä " lomaromanssi" niin tuskin olisivat liittoa suostuneet laillistamaan ja miehelle ilmaista viisumia myöntäneet Suomeen oleskelulupaa perhesiteen perusteella hakemaan...



Eli huh heijaa, ihan viikossa ei tuo tuollainen onnistu alkuunkaan. Ihan vaan tiedoksi jos joku provoliisan ohjeistamana suunnittelee vaikka kahden viikon loma- ja miehenhakumatkaa! ;) Kun siihen esteettömystodistukseenkin valitettavasti on jo valmiiksi kirjattava kenen kanssa haluaa naimisiin mennä! :)

jenni_117:

Jomar:

Joskus (on jo aikaa, en edes muista koska) näin Pasilan asemalla moku-perheen, josta heti tulit mieleen.. Koska kuitenkaan tarkoitukseni ei ole bongailla näitä netti-ihmisiä " luonnossa" jätin asian sikseen enkä edes ole muistanut koko juttua sen koommin ennen kuin nyt.

Me nimittäin asuimme ennen Alppilassa ja silloin tällöin tosiaan Pasilasta noustiin junan kyytiin! Oliko meillä koirat mukana? :)

Mut tosiaan on helppo tunnistaa. Mutta niin kauan kun kukaan ei tule ovelle uhkailemaan, niin ei väliä. Meillä kun ei ihan aikuisten oikeasti ole mitään salattavaa tai häpeiltävää!

Jomar:

[b]Toinen viikko[/b] meni siihen että sain tuon lomakkeen allekirjoitettuna takaisin Tansaniaan.

Takaisin SUOMEEN Tansaniasta siis...

Että on sinulla köyhä elämä, että pitää heti alkaa muita syyttelemään ja ehdottamaan jotain valituksia! Naurettavaa! Jos et tiedä niin tänne palstalle pääsee lukemaan näitä juttuja ihan rekisteröitymättä, ei liene kovin vaikeaa linkittää täältä ketjuja Aihe Vapaalle, tosin nyt sinne ei enää saa suoria linkkejä laitettuja, mutta aiemmin sai.

Ja minulla on ihan samanlainen oikeus olla tällä palstalla kuin muillakin!

Jomar:

kuka nimettömänä sen keskustelun osan silloin aivottomalle puolelle linkitti. Voikohan tästä nimimerkistä tehdä valituksen, jotta vaikka bannattaisiin? Toisaalta nyt sentäs tietää aina ottaa rennommin nämä provolissukan kommentit, kun tietää että samasta tuutista tulee...

Provoliisa:

Onko rasistinen kommentointi sitä, että tuo parin viikon lomarakkautensa Suomeen asumaan? Kai sinä nyt itsekin tiedät, että tuo teidän tarina on hyvin erikoinen. En nyt itse muista miten se tarkasti meni, mutta jotenkin niin, että suunnilleen viikon päästä ensitapaamisesta menitte naimisiin. On kai ihan luonnollista, että tällainen herättää ihmetystä.

Tätä asiaa nimenomaan puitiin AVllä sen jälkeen kun aloitukseni ei oikein saanut oikeanlaista yleisöä täällä. Koska minä selkeällä suomenkielellä omassa viestissäni puhuin AVstä, lienee oikeutettua olettaa, että vastauksesi myös sitä käsitteli.

Minusta provoilla ei itseasiassa ole oikeutta palstailla. Eli jos siitä liikkeelle lähdetään ja henkilökohtaisista vääristellyistä suorista hyökkäyksistäsi minua vastaan, niin EI, sinulla EI ole oikeutta olla täällä. Muihin asioihin kun et oikein koskaan kommentoi.

Saanko kysyä, tunnetko minut oikeassa elämässäsi, vai mistä moinen angsti kasvotonta nettikirjoittelijaa vastaan? Kun nyt kerran en ole sanomallasi tavalla (lomarakkauden pikatuonti) edes toiminut...

Vieläkö ihmettelet, miksi välillä on niin hiljaista ;)?



Monia syitä varmaan löytyy:

- Jotkut pelkäävät/eivät halua, että heidät tunnistetaan. Tutut voivat halutessaan tunnistaa mut täältä suht vaivattomasti, mutta en välitä siitä.



- Moku-perheitä on paljon, mutta erilainenkin on erilaista. Ei mulla välttämättä ole kovinkaan paljon yhteistä kaikkien täällä palstailevien kanssa, vaikka mieheni ei olekaan Suomesta kotoisin. Ei sillä, etteikö olisi mielenkiintoista lukea muiden juttuja.



- Meidän elämämme on omasta mielestämme aika arkista. Terävimmät särmät ovat hioutuneet.



- Monilla on muitakin foorumeita, joiden kautta on yhteydessä erinäisiin " piireihin" . Sitten on niitä, joita ei vain kiinnosta " mokuilu" . Omassa tuttavapiirissäni ei ole kovin paljon muita mokupareja. Muutama tuttavapariskunta löytyy samalla kansallisuuskombinaatiolla, mutta ei voi sanoa, että olisimme kovin läheisiä. Ei pelkkä mokutausta riitä ystävyyteen.



- Palstan henki on ollut syystä tai toisesta aika masentava välillä. On tahallista provoilua, itseä yritetään nostaa painamalla muita alaspäin - välillä tuntuu, että erilaisuutta, erilaisia toimintatapoja erilaisissa perheissä, on kovin vaikea hyväksyä.

Minäkin luulen nähneeni Jomarin miehineen ja lapsineen kerran Sörnäisten metroasemalla :D Muistan vaan juuri lukeneeni että asutte jossain niillä kulmilla...ja sitten näin onnellisen näköisen moku-parin työntelevän lastenrattaita siellä. Onko sulla pitkä vaalea tukka? (jos uskallat täällä paljastaa) Tästä on kyllä jo varmaan kohta vuosi...



Ja minäkään en yleensä yritä bongailla nettituttavuuksia kadulla, osui vaan hassusti kun olin juuri lukenut ko. viestin :)

ja lapsi näytti myös " sopivan" ikäiseltä..



Liity oikeesti tuonne mrs. O:n mainostamille palstoille, niin ens kerralla tulen moikkaamaan jos sut jossain bongaan :)

Löytyy täältä kyllä!



Koirista toinen on sellainen makkaranmallinen menijä ja toinen vähän korkeampi. Näillä tuntomerkeillä saanen lisääkin bongaajia!