Laivalle..?
Elikkäs olisin toukokuussa lähdössä kavereiden kanssa laivalle synttäreitä juhlimaan ja nyt huolettaa lapsen hoitoon jättäminen..
En ole kertaakaan ollut raskauden ja synnytksen jälkeen missään enkä ole hoitoon poikaa laittanut ikinä.
Toukokuussa poika täyttää 1-vuotta.
Mutta jotenkin en millään halua laittaa häntä hoitoon..! Itku meinaa tulla kun ajattelenkin että hän ei ole vieressäni kun herään.. :ashamed: :' (
Pelkään että hänelle jää jotain traumoja siitä kun äiti ei yhtäkkiä olekkaan vieressä nukkumassa ja muutenkaan missään.. :ashamed:
Hän menisi hoitoon äidilleni koska tuntee hänet minun jälkeeni parhaiten!
Veisin illalla hänet äidilleni ja seuraavana iltana hakisin kotiin..
hohhoij.. :ashamed: Haluan kuitenkin päästä vähän kavereiden kanssa tuulettumaan... :|
äh..en tiedä mitä tekisin.. :/
Kommentit (2)
Meillä oli esikoisen aikaan sama tilanne; Halusimme tosin silloin päästä miehen kanssa viettämään " laatuaikaa" ja varasimme luxus-risteilyn Tukholmaan. Alunperin tätini, joka hyvä ystäväni, lupasi ottaa 11-kuisen pojumme hoitoon, vaikka itsellään oli 6-vuotias sekä 2kk:nen lapsi. Anoppini kun kuuli, että pojumme ei saisi olla " päähenkilönä" , hommasi itselleen vapaan viikonlopun ja tuli hoitohommiin. Reissumme oli mahtava, ja mikä parasta, anoppini ja poikamme viettivät ikimuistoisen viikonlopun; kaikki sujui mahtavasti,meitä oli vastassa iloinen anoppi ja hyväntuulinen poju! Tuo anopin ja poikamme yhteinen viikonloppu oli niin ainutlaatuinen, että edelleenkin sitä " mummo" muistelee, kuin eilistä päivää, ja siitä on kulunut jo lähes 18 vuotta! Olen sitä mieltä, että niin lapselle kuin äidillekin, on hyväksi olla välillä erossa toisistaan, niin muistaa taas kuinka tärkeitä ovat toisilleen ja arkikin sujuu paremmin! Suo siis tämä tilaisuus itsesi lisäksi myös lapsellesi ja äidillesi!!
Ikimuistoista ja rentouttavaa reissua!
Toivottaa Truutta + kuusikko
Eipä tuo esikoisen kanssa minullekaan helppoa ollut ensimmäisiä kertoja poikaa hoitoon jättää,vaikkakin minäkin juuri omalle äidilleni. Itse jäin yksinhuoltajaksi kun poika oli 3kk ja kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En juuri nukkunut pojan koliikin takia ja heräsin yöllä joka kerta kun poika vähänkin käänsi kylkeä pinnasängyssään. Tiesin tarvitsevani omaa aikaa ja ennen kaikkea UNTA! Mutta silti kun poika meni äidilleni /tuolloin vajaan kilometrin päähän), tuli illalla hirveän tyhjä ja jotenkin syyllinen olo. Mutta lapsi tarvitsee pirteää ja rentoutunutta vanhempaa. Ei äiti tai isä ole sen huonompi jos antaa itselleen luvan rentoutua ja nähdä muitakin ihmisiä omalla ajallaan kuin sitä omaa pikkuistaan. Lapsi ei tästä myöskään kärsi,varsinkin kun hoitaja on tuttu ja turvallinen sekä luotettava.
Ota reippaasti vain se ensimmäinen askel ja anna itsellesi lupa olla muutakin kuin pelkkä äiti. :)
Tsemppiterveisin Määitte+ heppu 8v + Mini 10/08