Kamala sterssi...apua...

Hei kaikille!



Pitkästä aikaa taas kirjoittelen täällä. Nyt polskitaan rv 14 ja kaikki toistaiseksi oikein hyvin vauvalla :)



Nyt täytyy vain sanoa, että äidillä ei mene hyvin. Ensimmäistä lastani odotan mieheni kanssa ja oma ongelmani on masennus. Kaikki meni niin hyvin alkusyksyllä. Mieheni on yhä ihana ja tukee minua kaikessa, mutta olen todella masentunut. Minulla on keskivaikea masennus ollut jo pitkään todettu ja alkusyksystä kaikki tuntui menevän todella hyvin ja olin pitkästä aikaa stressitön ja onnellinen. Sitten aloitin henkisesti raskaan työn Lastenklinikalla, jossa yhdelle ihmiselle on kasattu aivan liikaa töitä (sitä mieltä ovat paikan vakkaritkin). Aina menee ylitöiksi ja ylityöt ovat enemmänkin oletus kuin neuvoteltavissa oleva pyyntö. Kahvitaukoja ei ehdi pitää (toki voi pitää, mutta ylityöt venyisivät ennestäänkin). Se on todella stressaavaa kun kärsin pahasta olosta, päänsärystä yms. enkä pääse lähtemään liki koskaan silloin kun pitäisi. Usein itken joko töissä tai kotona. Mainitsin pomolle asiasta, mutta hänkin vain paapatti joustamisesta yms.



Alussa pidin työstäni, mutta nyt se tuntuu aivan liian raskaalta kun en ikinä tiedä, milloin pääsen kotiin. Viime torstaina raahauduin töihin, mutta sain niin pahan paniikkikohtauksen, että olin aivan sekava ja tokkurainen ja menin lääkäriin. Lääkäri teki minulle kaikki Beckin masennustestit yms. ahdistustestit ja sielläkin jo pidättelin kyyneleitä pahan olon vuoksi. Lääkäri katseli vastauksiani ja kysyi monta kertaa, pääsenkö kotiin ja pärjäänkö.



Ristiriitaista...toisaalta minulle tulee huono omatunto kun valitan. Toki pitäisi olla onnellinen, että edes on töitä - vaikka määräaikainen työ onkin. Saahan tästä kokemusta.



Haluan voida hyvin ja että vauvakin voisi hyvin. Mitä voisin tehdä? Lääkäri suositteli asioista keskustelemista jossakin (minulla on epävarmuuteni ja haamuni joista pitäisi puhua) ja lääkkeitä, mutta mielelläni en lääkkeitä söisi raskaana. Olen ennenkin syönyt lääkkeitä ja niiden sivuvaikutukset ovat melkein itse masennusoireita pahempia. Minulla on nyt keskiviikkona neuvola ja siellä aion puhua asioista. Liikuntaa harrastan ja rentoudun kotona, mutta jo perussykkeeni on usein kohonnut jä heräilen öisin ja näen uniakin labratilauksista yms.



Jotkut varmasti vastaavat, että tee sen verran kuin pystyt ei enempää. Aivan totta ja olen samaa mieltä, mutta tuolla ei kukaan muu tunnu noin ajattelevan. Ei vaan voi jättää potilaspapereita, tilauksia yms huomiotta. Toimistoakin pyörittää vain se yksi sihteeri ja kokeiden yms. tilaus on siellä äärimmäisen tärkeää.



Toivon asiallisia vastauksia. Tsemppiä muille mammoille!