Yllätysraskaus, miten suhtautua?
Meillä on reilu 2,5vuotias poika. Olen palannut työelämään uuteen työpaikkaan jossa juuri sain ylennyksen (äitiysloman sijaiseksi noin virallisesti, mutta naisen paikalle joka ei todennäköisesti tule takaisin), haaveissa ollut oman asunnon osto yms.
Nyt jonkun viikon olo ollut ihmeellinen, hajut tuntuu voimakkaina epämiellyttävinä, kauhea ruokahalu koko ajan mutta kerralla ei voi syödä kuin vähäsen...
Tänään tein testin ja plussaa!
Olo on epätodellinen, testiä piti käydä katsomassa moneen kertaan että uskoi silmiään, eikä vieläkään kuitenkaan sisäistä koko asiaa...
Toisaalta ihanaa, toisaalta pyörii mielessä:
Mitä nyt? Miten käy töissä? Mitä asunnon oston suhteen?
Ehkäisynä meillä ollut pillerit mutta tiedän että olen muutaman silloin tällöin unohtanut...
Antakaa tukea ja apuja ja kokemuksia!
Kommentit (7)
Ehkä tämä on vielä niin uusi ja uskomaton juttu kun juuri pari tuntia sitten plussasin, ettei sitä ole tajunnut vielä:)
Eniten juuri mietityttää ettei olisi ollut " oikea hetki" kun juuri sain ylennyksen ja ollaan mietitty oman asunnon ostoa. Mutta milloin olisi oikea hetki? En tiedä!:)
Laitanpa osuuteni minäkin, kun vähän samoilla tiimoilla pyöritään. Minun tapauksessani kävi seuraavanlaisesti: Vauvaa oli mieheni kanssa suunniteltu laitettavaksi, ja lopetinkin pillerien syömisen tuossa kesäaikana.
Työsuhteeni loppui kesän lopussa, mutta päätimme, ettei vauvaprojektia sen takia viivytetä - ehtiihän tässä uuden työpaikan hankkia, kun eihän ne vauvat tilaamalla tule. Hämmästys oli melkoinen kun 5 viikkoa työn loppumisen jälkeen testi näytti positiivista!
Sinänsä tämä selitti miksi ei millään jaksanut etsiä sitä uutta työpaikkaa, ja koko ajan vaan väsytti. Itse olin pistänyt sen henkisesti raskaan työpaikkani piikkiin, mutta ei se ihan vaan siitä johtunutkaan!
Kumpikin olemme kauhean innoissamme itse vauvasta, mutta kyllä tämä nyt pisti minun työnhakuni ihan uusiksi. Ihan rehellisesti sanoen, en osaa kuviella kuka minut palkkaisi tässä tilanteessa, alani työt tehdään tiimissä parin vuoden projekteina, eli raskauden mainitsematta jättäminen palkkauksen yhteydessä olisi aikamoinen epäluottamuslause.
Onnea plussasta! Ja kyllä tuo on ihan tavallista, että pähkäilee asioita noin, kun nyytti ilmoittaa yllätyksenä tulostaan.
Itselläni kävi tämän vuoden huhtikuussa niin, että pilsut petti ja silloin piti sitten punnita asioita uudestaan. Onneksi töitä ehtii tekemään vielä mutterilomien jälkeenkin! :) Varsinkin, jos vakituinen työpaikka, niin se helpottaa myös tulevaisuuden suunnitelmia.
Meilläkin lykkääntyi asunnon ostaminen osaksi mukulan tulon takia. Tosin tuli sitten ostettua isompi auto, eli sitä maksellessa muutama vuosi sitten. :)
Kyllä kaikki järjestyy, älä siitä huolehdi! Voi olla, että tietyn ajan kun on kotona, niin jouutu tarkemmin katsomaan rahanmenoa. (koska ei voi ihan kaikkea ostella, koska tulot tippuvat) Mutta itse olen ajatellut, että palaan töihin vanhempainrahakauden jälkeen, joten tällöin menee sitten taloudellisesti hieman paremmin. (tietysti olisin kotona pitedempään, mutta rahallisesti menee jo tiukille, kun olen tuon vajaan vuoden kotona. Eli ns. pakonsanelemana töihin)
Mulla ennestään kaksi tyttöä, nuorempi nyt 1v 10kk. Palasin vuoden alusta takaisin työelämään intoa täynnä. Ehkäisynä käytettiin pillereitä.
Huhtikuun lopulla aloin ihmetellä outoa huimausta ja tein varmuuden vuoksi raskaustestin... plussaahan tuo näytti. Pillerit olivat siis pettäneet, unohduksia tms ei ollut.
Täytyy sanoa, että mulla on ollut koko ajan hankaluuksia hyväksyä tätä raskautta. Kaikki sanovat, että töitä ehtii kyllä tehdä... Joo, ehtii toki, mutta kun on juuri ollut kotona hoitamassa tenavaa reilun vuoden, ei kaipaisi samaa rumbaa näin pian. Aborttikin kävi aluksi mielessä, mutta sitä en kerta kaikkiaan voinut tehdä...
No, aika näyttää, miten vauva-aika sitten sujuu. Laskettuun aikaan on reilu kuukausi.
Jaksamista sulle!
Ethän suutu, en tarkoita tätä millään pahalla, mutta mun mielestä se ei ihan yllätysraskauskaan ole, kun tiedät unohtaneesi pillereitä. Jos lapsen saaminen olisi siis ollut täysin epätoivottua, olisit varmasti voinut käyttää muuta ehkäisyä lisänä. Varmasti kaikki kääntyykin vielä parhaiten päin, lyhyt aikahan se vauva-aika loppujen lopuksi on ja senkin jälkeen ehtii asunnon ostamaan. Onnea plussasta!
Toukokuussa heitin ehkäisyrenkaan pois kun aiheutti samoja oireita kuin alkuraskaus. Miehen kanssa puhuttiin lapsen teosta puoliksi leikillään. Olimme siinä vaiheessa olleet yhdessä vajaan vuoden. Minulla kaksi lasta aikaisemmasta avioliitossa. Molemmat murrosiänkynnyksellä.. Ajattelin, että haluan lapsen sitten jonkin ajan kuluttua ja koska aikaisemmat raskaudet vaativat enemmän yritystä ajattelin, että en kovin helposti edes tule raskaaksi.
Eli jätimme ehkäisyn pois, mutta emme siirtyneet selibaattiin :) Kesäkuussa kuukautisia ei kuulunut ja heinäkuussa tuli kaksi viivaa tikkuun.
Tämä raskaus on ollut vaikea ja raskas. En tiedä johtuuko osittain myös siitä, että kun se raskaaksi tulemisen yrittäminen jäi pois tuntuu siltä kuin kyseessä olisi vahinko. Vaikka aikuisena ihmisenä tiedän, että raskaaksi tulee jollei ehkäise. Jotenkin minun on kauhean vaikea suhtautua tähän raskauteen ja tulevaan lapseen. En voi sanoa olevani onnellinen tästä raskaudesta ja syyllisyys siitä painaa sydäntä ja ahdistaa todella paljon. Pelkään että lapsi on sairas pelkästään sen takia, että en ole lapsen tulosta iloinen :´(
No lapsi tulee huhtikuussa jos luoja suo. Uskon, että rakastan häntä yhtä paljon kuin aikaisempia lapsianikin ehkä jopa enemmän korvatakseni kaikki nämä huonot ajatukset. Toivoisin vain, että löytäisin sen olotilan jossa nautitaan raskaudesta..
olen syönyt pillereitä koko ajan ja meillä ne petti. Tarkoituksemme oli jättää pillerit pois mahdollisesti ensi vuonna, sillä olemme vuosi sitten ostaneet talon, ostin keväällä auton, vakituinen työpaikka on ollut vuoden, pihassa seisoo kolme hevosta.... Ja sitten tapahtui tämä yllätys toukokuussa... Ja esikoisesta on kyse.
Aluksi järkytys oli suuri, mies otti asian tosi raskaasti ja hoki vain ettei hän ole valmis ja oli abortin kannalla. Itse pelkäsin miten selvitä lainoista, työtkin oli hyvällä mallilla mennyt eteenpäin ja elämästä yleensä selviäminen, jos mies jättää ym. mutta aborttia en pystynyt edes ajattelemaan. Muutama viikko asiaa mietittiin ja kun sanoin miehelleni selvän mielipiteen etten ikinä voisi sitä itselleni anteeksi antaa jos tätä emme pitäisi, kyllä hän on meille päättänyt tulla, mieskin ymmärsi asian ja tulimme siihen tulokseen että olisimmeko sen valmiimpia sitten vuoden päästä?
Kun teimme päätöksen että vauva on tervetullut, en edes ajatellut enää työasioita, kuitenkin vakituinen työ mihin palata, vaikka sitten takaisin siihen tehtävään mihin jäi. En ole koskaan kyllä mikään työkeskeinen ihminen ollut. Lainoista ajateltiin selvitä yhdessä, rahaa olen laittanut jemmaan heti plussan jälkeen, että on edes muutaman kuukauden lainarahat kasassa =).
Kyllä vieläkin hirvittää että miten rahat riittää, mutta se on pakko vain selvitä =).
Teillä asiaa varmaan helpottaa kun teillä on lapsi jo ennestään, meille kaikki on uutta ja vierasta. Yksi yö heräsin ja jäin miettimään että mistä ihmeestä tiedän edes mitä vauvan päälle pukea tammikuussa kun lähdetään sairaalasta =)...
Uskon että teillekin koko homma muuttuu täydeksi onneksi kun asia kunnolla päänuppiin iskostuu. Vaikka meilläkin mies oli järkyttynyt oli hänen tuki mulle kuitenkin se tärkein. Kun toinen oli lähellä ja rakasti kuin ennenkin tajusin ettei meillä ole mitään hätää niin kauan kuin yhdessä jatketaan!
Tästä ei paljoa apua ollut, mutta halusin toivottaa onnea ja tsemppiä ja sanotaan ettei ne työt tekemällä lopu, elämä on elämistä varten!!
Outi ja pikkuinen melkein 28 raskausviikkoa kasassa