MARRASmurujen MAANANTAI turinat...

pinnasänkyä: jos pinnasänky on osissa niin sehän on helppo sieltä kellarista hakea? jossei oo viimesessä nurkassa. meillä mies lupasi kasata sen mutten malttanut odottaa. otinpa siis ruvimeisselin ja 6kulmaavaimen ja ryhdyin hommiin. en mennyt pitkään ja valmista tuli. vaikka luksi vähän epäilytti.

mä tiedän että jos oisin sen miehelle jättänyt niin se pinnis ois ehkä koottu sit sairaalasta tullessa ja sehän ei käy.



mies makaa kipeenä sängyssä. meni yö hyvin, nyt aamusta alko ihan tajuton alamaha kipu =( ikävää. parit vessareissut jne..

illalla sekä vauvaa että mua vaivasi hikka. oman sain pois mut vauvan hikka tais jatkua ihan niinki pitkään että nukahdin. eka se oli sen hikkansa kanssa ihan paikoillaan, sit ku se oli kestänyt jo 5minsaa niin vauvaa alkoi vissiin hieman jurppimaan se hikka ja se alkoi liikkumaan ja mönkimään. mut ei se hikka loppunut..

guinnesin? ennätyskirjassa (kirjotetaanko se ees noin) oli jollain ollu hikka yli 50 vuotta. kamalaa!!!



nyt aamupalaa ja siivousta, kamu tulee puolilta päivin...





ootellaan 37+3

Pienen Prinsessan johdosta!



Prinsessalle voimia toipumiseen ja Momentille voimia jaksamiseen. (Vieläkin sinua koetellaan) : (



Ihanaa, että vauva viimein tuli ja oli ihan hyvän kokoinenkin. Toivotaan, että toipuu nopeasti ja pääsette pian rauhassa tutustumaan toisiinne.



Olivi@ & Mönkiäinen 37+3

Koko viime yö ja viikonloppu niin ikään mennyt järkyttävän kutkan kourissa. Yhtä paikkaa kutisi ja kun raaputin, alkoi kutisemaan toista...ensin rintojen alta, sitten vatsalta ja pikkuhiljaa jalkapohjista, reisistä ja kämmenistä... Soitin jo neuvolaan ja sain lähetteen maksa-arvojen ja sappi-arvojen verikokeisiin...toivottavasti ei nyt olisi mitään raskaushepatoosia. Ehkäpä tälle löytyy jokin muu syy...



Vauva on joko kääntynyt perätilaan tai oleilee vähintään toisella puolella (vasemmalla). Oloni on kaikkea muuta kuin mukava. Sydämen kohdalla tuntuu kova pallo ja alavatsalla suorastaan kipuilee. Yöllä vauva oli poikittain, sillä potkut ja pään liikkeet tuntuivat kyljissäni, kaipa se sitten muljahti väärinpäin sen seurauksena...



Olen yrittänyt tänään jo vähän siivotakin. Ärsyttää kun mieheltä pitää aina erikseen kysyä, saako rojua heittää roskikseen, ja kun kysyy, vastaus on aina ei. Kaikki pitäisi vain säilyttää jonnekin, kun joskus voi kuulemma tarvitakin vielä, muttei tuo tajua, ettei meillä ole tilaa enää millekään...Seuraavaan kotiin kun muutetaan, niin siellä on oltava paljon säilytystilaa ja vaikka sitten ulkovarasto kaikelle tälle rojulle...Olen joskus heittänyt tavaraa roskiin kysymättä, niin eikös mies kaipaa juuri sitä roskiin heittämääni tavaraa heti perään, vaikkei ole vuositolkulla tarvinnut sitä...ihan kuin hänellä olisi jokin telepaattinen yhteys niihin rojuihin...



Pinnasängyn saamme toivottavasti lauantaina ja toivon mukaan se myös koottaisiin saman tien, jotta pääsisin ostamaan siihen patjaa ja pinnasuojia sekä hoitotason ja pehmusteen...en mitenkään ajatellut miestä hoputtaa...pois se minusta :-)...tosiasiassa, jollen hoputa, sitä pinnasänkyä ei ole valmiina, ennen kuin vasta sitten kun olen hoitanut vauvaa 3kk lattialta käsin äitiyspakkauksesta tehdyssä pedissä ja taittanut selkäni entistä pahempaan kuntoon...



Nyt täytyy lopetella ja alkaa jatkamaan tätä uudisraivaamista täällä huushollissa...



Kanelisokeri 35+2

Itsellä alkaa vauvan tarvikkeet ja vaatteet olla valmiina pestyinä ja löytäneet oman paikkansakkin. Hoitopöytä ja pinnis ovat valmiina, pinnasänky pitää vielä sitten myöhemmin pedata ja huputtaa vaikka isolla lakanalla, niin ei pölyynny.



Ainoastaan joitain hygienia hoitojuttuja (lähinnä apteekista ostettavia) vielä puuttuu..niitä on näin esikoista odottavan tosi hankala tietää mitä oikeasti tarvii..jos meneee apteekkiin ja kysyy, niin myyköhän ne koko hyllyllisen kaikkea ei niin tarpeellista purkkia ja purnukkaa, voidetta, öljyä ja tippoja?



Päivittäin supistelee kivuttomasti, niihin ei enään edes kiinnitä huomiota. Tuntuu, että vointi ja jaksaminen on vaan vahvistunut, mitä lähemmäksi synnytystä mennään. Tännään mennään tutustumaan synnytyssairaalaan ja keskiviikkona on lääkärineuvola.

Tavallisia neuvoloita on viikon välein loppuun saakka.



Olen aina tuntenut tosi tarkasti mitä omassa kehossa tapahtuu ja onkin jännä huomata, että vauva vaihtaa asentoa 4-5 päivän välein, eli on vuorotellen pääalaspäin ja pääylöspäin, liikkuu tietysti muutenkin vähänväliä mutta nuo isommat pyöräytykset tasaisin välein..on ollut nyt joka kerta neuvolassa käydessä aina pääalaspäin..täytyy muistaa mainita tuosta pyörimisestä neuvolalääkärissä :) Eilen illalla kääntyi taas pääalaspäin :)



Amaising 35+5

Tuntuu että olis eka äippäloma-päivä alkanut. Miehellä oli myöhään kouluun meno, niin käytiin shoppailemassa pojalle hattuja ja hanskoja. On alkanut ilmat viiletä kunnolla. Talvi taitaa pikkuhiljaa olla tulossa. Vielä kun ei toppa-asuja voi pojalle pukea niin uuden kerraston ansiosta syksypuku menee vielä pitkään ja poika pysyy lämpimänä. Itelle en kyllä ala vaatteita ostamaan kun tässä koossa ei ole tarkoitus pitkään pysyä.



Synnytysasiat pyörii mielessä yölläkin. Aamuisin herään huojentuneena ettei yöllä ole mitään tapahtunut. Haluan pitää vauvan massussa vielä ainakin 2viikkoa. Supistuksia tulee silloin tällöin, muttei mitään huolestuttavaa.



Viimeisetkin vauvan tavarat on nyt hommattu. Vaipat, vanut ja rasvat :)

Tällä viikolla aion keskittyä hyvää kirjaan, laikotteluun, nukkumiseen ja akryylimaalauksen tekoon. Muistakaahan kaikki ahkerat muruset levätä mahdollisimman paljon vielä kun siihen on mahdollisuus! Tietenkään kaikilla ei ole paljoa lepohetkiä jos on pieniä lapsia jaloissa pyörimässä.. ja nämä alkaa olla viimeisiä viikkoja ainakin minulle, että on aikaa itsensä hemmotteluun, lepoon, rauhaan ym. ja aion ottaa siitä kaiken irti! :D siis laiskottelen ihan sikana!



t. V&V 35+5

Neuvolassa tuli taas käytyä,ja ihan hyvin kaikki oli.

verenpaine ei ole liian korkeella vaan juuri hyvillä lukemilla, olivat siis 128/82.

Painonikaan ei ollut noussut vaikka luulin että varmaan olis lisää tullut niin ei laskenut oli taas 600g viikossa.

Sydänäänet oli yllättävän korkeet meidän vauvelille jopa 149.

Seuraavan sydänäänten kuuntelu ajan antoi mulle torstaille jossa sitten seurataan myös verenpaine ja hemoglobiini.

Mutta tuskainen olo on taas kun autossa istuin.

Nyt kuitenkin syömään...

Olen käynyt lukemassa kuulumisia silloin tällöin, mutta vähemmän naputellut itse ¿ tasaisen arkisista päivistä ei juuri juttua irtoa¿ Tänä aamuna kirjoitin, mutta niinpäs sain juttuni hävitettyä jonnekin, harmittaa! Nyt uusi yritys.



Eilen vietimme keskimmäisen poikamme 5-vuotissynttäreitä, enkä käynyt koneella ollenkaan. Tänä aamuna oli pakko selata juttuja, että näkee Momentin kuulumiset. ROPPAKAUPALLA ONNEA ÄIDILLE JA KOKO PERHEELLE!! Kaikki kääntyy varmasti parhain päin. Alkuvaiheen ongelmat eivät yleensä vaikuta pidemmälle elämään, sillä meillä Suomessa vauvat saavat ensiluokkaista hoitoa. Joskus on itsestäni tuntunut, että asiat tutkitaan meillä niin perinpohjin, että se saattaa joskus jopa lisätä äidin ahdistusta. Itse ainakin olen juuri synnyttäneenä aina ollut sellaisen hormoniryöpytyksen kourissa, että reagoin voimakkaasti pieniinkin juttuihin. Yritän jopa tulkita lääkäreiden ja hoitajien ilmeitä, sanatonta viestintää. Jälkeenpäin hymyilyttää omat epäilykset.



Tilanteesi, Momentti, kuulostaa hieman samanlaiselta kuin meillä 2 vuotta sitten. Kuopus syntyi (rvko 40+3) matalilla sokereilla, napanuora kaulan ympärillä ja joutui vauvojen tarkkailuun sokeritippaan ja lisähapelle. Pari vrk ravasin synnyttäneiden vuodeosaston ja vauvojen tarkkailun väliä vauvaa ihmettelemässä ja odottamassa jotain verikoevastausta tai rtg-tulosta. Tuntikin oli pitkä aika. Kun vauva pääsi viereeni, alkoi bilirubiinin seuranta ja sitten hän köllötteli reilun vrk:n vielä valohoidossa. Tänä päivänä 2-vuotiaamme on iloinen ja reipas miehen alku ja se niin piiiiitkä viikko sairaalassa tuntuu ihmeen lyhyeltä. Toisin oli silloin, kun olisi jo halunnut päästä kotiin elämään normaalia arkea ja ikävä oli isompia poikiakin.



Itselleni ei kuulu ihmeempiä. Supistelee ehkä napakammin, kun kävelee pidemmän lenkin tai ravaa portaissa. Muuten olo ok. Yöt saan nukkua suht¿ rauhallisesti (ellei kuopus herättele uneksimisellaan). Edes WC:ssä en käy joka yö. (Mulla onkin oikea seurapiirirakko myös ¿normaaliolotilassa¿; edes 8 tunnin työpäivän aikana en aina käy WC:ssä!)

Vauvalle vaatteet on pesty ja laitettu paikoilleen. Tällä viikolla olen suunnitellut laittaa sängyn kuntoon ja ehkä saatan pakata sairaalakassit valmiiiksi¿ En kiirehdi, sillä raskaudet ovat ennenkin menneet yliaikaisiksi ja tietysti luotan siihen, että sama kaava jatkuu!? Pikku hiljaa synnytysjännitystä alkaa olla havaittavissa. Mulla on takana kolme suht¿ helppoa synnytystä, enkä pelkää niinkään kipua, vaan sitä ehditäänkö ajoissa sairaalaan. Kesäkelillä matkaan menee 50 min, mutta entä jos marraskuun alussa on jo lunta/liukasta, APUA! Alkumatka on mutkaista tietä metsämaisemissa ja pimeällä pelkään aina hirviä. En takuulla anna mieheni kaahata, vaikka supistukset olisivat kuinka kovia! Toissailtana mieheni opiskeli ensiapuoppaasta hätäsynnytystä¿ toivottavasti niitä taitoja ei tarvita! Pakko lähteä matkaan ajoissa jo siksikin, että mulla viimeiset kovimmat supparit on pakanneet olemaan todella tehokkaita. Viimeksi kohdunsuu avautui 7cm:stä ¿ponnistusvalmiiksi¿ kahdella tehokkaalla supistuksella. Siinä ajassa ei sairaalaan ajella! Toivon todella, että tämäkin synnytys käynnistyisi lapsiveden menolla, ettei tartteis arpoa lähdetäänkö nyt vai muutaman tunnin kuluttua¿



Vielä kysymys koiraihmisille: Onko teillä havaittavissa, että koira vahtisi sinua enemmän kuin ennen?? Meillä on 2-vuotias sakemannityttö, joka on nyt parin viikon ajan ¿pitänyt minua silmällä¿. Päivisin kipittää tuon tuostakin tarkistamaan, olenko paikalla ja öisin on alkanut nukkua makkarimme lattialla ja siellä mun puolella. Paimenkoira on paimenkoira, mutta selvästi nyt paimentaa mua tavallista enemmän.



Mukavaa viikkoa kaikille ¿Marraskollegoille¿!



MaryMa ja viikot tasan 37

Hurjasti ONNEA Momentille ja perheelle pienen syntymästä! Hienoa, että synnytys meni hienosti ja pääsitte noinkin " isoille" viikoille.



Eilinen olikin tehopäivä meidän perheessä. Pesänrakennusvietti sai minut jynssäämään seiniä ja siivottiin miehen kanssa oikein urakalla. Koska vieraita oli illalla tulossa niin alettiin esikon kanssa leipomaan piirakkaa ja pasteijoita, palkinnoksi sainkin sitten mojovat liitoskivut :)



Yöt alkavat olemaan enemmän ja vähemmän turhauttavia. Viime yönäkin heräsin 4.30 ja uni karkasi pois. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että yöt menevät vähillä unilla ja torkahdellen.



MayMa kyseli koiran vahtaamisesta. Meidän 7-vuotias villakoiranarttu Helmi on selvästi " huolissaan" . Iiltaisin linnoittautuu masun viereen ja laittaa kuonon suojelevasti kummun päälle. Muutenkin tillittelee silmiin ja selvästi tarkastelee mitä mamma ähisee ja puhisee. Helmillä on ollut kolme pentuetta itsellään joten eipä ihme, että ottaa osaa olotilaani. Muut koiruukset, vuoden ikäinen ja 15-vuotias eivät ole millään lailla noteeranneet.



Turvotus tuntuu lisääntyvän, tiedättekö onko purkkiananas yhtä tehokasta kuin aito? Vai olisiko tuoreananas tehokkaampaa? Yksi purkki ei kyllä tehnyt yhtään mitään, kun viikonloppuna popsin. Huomenna on neuvolalääkäri ja taas saan kuulla neuvolantätsyn " sillä vakavalla äänenpainolla" mainitseman painonlisäyksen per vko. Että ottaa päähän jo valmiiksi....



Hyvät alkuviikot kaikille!



Masuapina rv 36+1

Masuapina 9.11

BettyBlu 5.11

Momentti 13.10

Siilivaimo 41+ / 34+

Viljonkka74 14.11

ootellaan 5.11

marrastoive 6.11 alkava vko tai 30.10 jos käynnistys

rusina26 27.11

sarimaar 24-25.11

Sarafan 12.11

Mari-69 6.11

MrsCruiser 15.11-30.11

Oliivi@78 20.10

Kanelisokeri 11.11/23.11

travel 25.11

tuuli_81 16.11

säteijä 25.11/9.10-11

Jas 17.11

Vaavaa 1.11

Tiitiäinen78 10.11

Marrasnasu 7/8.11

Aniyara75 11.11

Haltijapipari 1.11/8.11

Silvain 18.11

-äitikki- 29.11

Lämpimät onnittelut momentille ja jaksamista lastenosastolle! Ainakin itse koin tosi rankkana eron vauvasta - toivottavasti saat pikkuneidin viereesi mahdollisimman pian.



Itse valvoin viime yönä suppareiden kanssa, niitä tuli peräti 3 tuntia 2-3 minuutin välein ja olivat kipeitä, mutteivät " tarpeeksi" . Soittelin kaiken varalta synnärille ja käskivät luottaa omaan arviointikykyyn siinä, pitääkö lähteä sairaalaan. Päätin kärvistellä kotona ja sainkin nukuttua komisen tuntia. Ehkä eilisen " kolme ässää" kypsyttelivät paikkoja pitkähkön kävelylenkin lisäksi. Ihanaa, kun saa puuhata, eikä tarvitse pelätä enää ennenaikaisuutta.



Tänään neuvolassa kaikki ok. Verenpaine aavistuksen tavallista korkeampi - kai suppareiden takia. Vauva kiinnittynyt ja kätilö-th:n arvion mukaan 2,7 kg. Sf-mitta keskikäyrällä, paino vähän pudonnut. Kovasti tutkittaessakin supisteli, vaikkei mitään sisätutkimusta tehtykään.



Ingefära 36+6 (tai ultran mukaan 37+2)

Nam nam...

Kahvi ja tuore pulla = ihana yhdistelmä :)

Esikoinen hieman autteli tuossa leipomisessa.

Ei hirveästi uutisia tälle päivälle, huomanna enemmän kun on se ultra.

Päätöksenteon aika...



Swehina rv 36+1

Täällä aloitin aamun siivoamalla äidin auton sisältä ja ulkoa, kiitokseksi koiranhoidosta. Nyt voi taas hyvällä omallatunnolla soittaa äidille kun tulee lähtö, että koiran saa hakea hoitoon.



MaryMa kyseli koiran vahtimisesta. Meillä siis 5v dalmisuros joka kyllä pyörii minun helmoissa enemmän kuin ennen. Haistelee masua ja huilaa masua vasten kun saa siihen tilaisuuden. =) Hellusia nuo eläimet!



Eilen laitettiin makkari aika valmiiseen vaiheeseen vauvaa varten. Pinnasänky paikoilleen, nalle puh taulut seinälle ja kattoon koukku nallea varten. Patja on paikoillaan (muovi päällä), mutta petaan sen vasta paljon myöhemmin valmiiksi. Turha nyt jo pölyttää petivaatteita.



Joku kirjoitti myös hankalasta anopista. Itellä ei onneksi sitä ongelmaa. Mun anoppi on aivan ihana. Ei neuvo liikaa ja hoitaa mielellään lapsenlapsiaan. Oma äiti sen sijaan voi kommentoida hieman hassusti, mutta omalle äidille on helpompi sanoa vastaan kuin anopille. Oma äiti hössöttää välillä turhaan, mutta on hänkin hyvä hoitaja lapsenlapsilleen. Onneksi! =)



Nyt pyykit kuivumaan ja tiskien kimppuun.. =(



rusina 34+4 (perässä tullaan hissukseen)

Eli mun arvaus synnytyspäiväksi on 26.10!



Meidän koiruudet ei mielestäni sen enempää ole tilannetta ihmetelleet = ). Eilen oltiin muutes " ranskistreffeillä" ja kylläpä oli hauskaa kun reilu kymmenen ruttuturpaa laukkasi ympäri koiratarhaa...



Mutta nyt muksut ex-anopille (uusperheen onnea kun kolmet isovanhemmat) ja itse mammamuskariin.

Kävin kaupungilla mutkan ja sen päälle huiman 1,5 km kävelylenkin joka oli yhtä tuskaa alusta loppuun... Mutta tulipahan tehtyä, nyt voi pötkötellä sohvalla loppupäivän hyvällä omallatunnolla.



Anopeista : ... minkälaisia anoppeja meistä tulee ...? Oman anopin kanssa pärjää kohtalaisesti, kunhan ei tuo koiraansa tänne (on kuulemma taas tulossa 26.10...kele!) eikä pyri siivoamaan, pyykkäämään tai muuten puuttumaan kodinhoitooni. Anopin pyykkääminen loppui siihen kun pesi 60 asteessa + rumpukuivasi 1500 mk maksaneen vuorellisen PeakPerformance-villapaitani kinttaaksi (sain villapaidan palkinnoksi kilpailusta ja se oli korvaamaton) sain semmoiset raivarit ettei paremmasta väliä. Oma äitini ei kyllä tunge ikinä meille nokkaansa, käy ehkä kaksi kertaa vuodessa vaikka asuu 100 metrin päässä. Taas alkaa verenpaine nousta kun ajatteleekin anoppi-aihetta ja koottuja aiheita joissa ollaan oltu törmäyskurssilla...



Synnytyksestä tuli mieleeni että enpä haluaisi mies-kätilöä tai lääkäriä synnytykseeni. Kaksi kertaa on ollut mieslääkäri tekemässä sisätutkimusta ja kumpikin ronkki niin jumalattoman kipeästi että tuntui että järki lähtee. Naislääkäri osaa olla paljon hellävaraisempi. En ole kyllä miettinyt alapään pöheikköäni kun ei sinne enää edes näe, tietenkin voisi pikkuisen yrittää parturoida vaikka viikoittain niin pysyy jonkunlaisessa kuosissa :)



Mutta nyt laittamaan ruokaa lapsille.



MrsCruiser

Eka ananaksesta: eiköhän se ole sama, syökö purkista vai tuoreena. Mutta sitä pitää ihan tosissaan syödä, yksi purkki silloin tällöin ei ainakaan mulle tee mitään. Nyt kun oon syönyt 2prk päivässä ja jättänyt suolan ihan kokonaan (ei siis leipääkään voi syödä, siinä kun on suolaa eikä leikkeleitä tai juustoa eikä mitään ruokaa, missä suolaa valmiina) ja juonut todella paljon vettä, niin paino on tippunut 2kg parissa päivässä... Mutta vielä en huomaa tuota nesteen poistumista omassa olossa, edelleen sormet puuduksissa ja kipeät ja kihelmöivät, samoin jalat. Mutta kai sitä nestettä vaan on kertynyt niin paljon...



Huomista äitipolin painoarviota odotan ja jännitän! No, enää yksi yö siihen...



Supistele ei juuri lainkaan. Näin se meni esikoisellakin, että 37 viikolle asti supisteli aika paljon puolivälistä alkaen, mutta sitten tuli stoppi ja vasta synnytyssupparit tuli seuraavaksi...



Vieläkin on vauvalle hankintoja tekemättä, joten saa kyllä vielä mielellään mahassa pysyäkin :) Jotenkin ekaa odottaessa nää viimeiset viikot oli _niin_ pitkät, mutta nyt lähinnä tuntuu siltä, että aika juoksee kauheaa vauhtia eteenpäin, eikä meinaa perässä pysyä. Vielä niin paljon tekemättä ja miettimättä... Ja enää 2 viikkoa laskettuun aikaan!



Marrastoive rv 38+1

Sydämelliset onnentoivotukset Momentille pienestä prinsessasta!



Tänään olin sokerirasituksessa ja " puhtaat paperit" sain, eli kaikki ok. Painonnousuni johtuu siis vain syömisistäni.. Valittelin terkalle mielialan vaihtelujani, kun alkanut risomaan niin. Eilenkin otti päähän lasten tappelut, että tahalleni pudotin tiskialtaaseen ruokalautasen niin että se meni rikki.... menenköhän kohta jo sekaisin????! Sitten oli niin sika paha mieli loppuillan, itkeä tihruutin salassa ja lapset varoivat minua koko illan, kun äiti niin hermoheikkona. En kyllä nauti tästä olostani ollenkaan, kun en koe olevani normaali minä. AHDISTAAAAAAAAAAAAAAAAA!



Semmoista marinaa nyt näin alkuviikolle. Verenpaineetkin oli nousussa ja olen tuntenut rytmihäiriötuntemuksia pitkin päiviä. Huomenna on lääkärineuvola, jossa pitää taas em. asiat marista.



En tiedä, tänään tällaista, jospa huomenna parempaa.



travel 34 ja jotain..

Tulinpa taas tänne, kun ei mitään saa muutenkaan aikaiseksi tehdä.

Nukahdin pariksi tunniksi aamupäivällä ja hain lapset koulusta. Sen jälkeen kävimme kaupassa. Kaiken tämän " rehaamisen" jälkeen olen ihan kaput...!



Vauva tuntuu olevan nyt todella huonossa asennossa. Jotenkin poikittain. Alavatsalla vasemmalla tuntuu kipeästi jotakin kovaa, eikä kävelystä meinaa tulla mitään. Menee väkisinkin ihan kippuraan. Muutenkin vauva tuntuu tulevan ulos kurkusta ja toisaalta taas alapäästä. Taitaa tulla pitkänhuiskea lapsukainen meille.



Alakerran pöheiköstä: Meillä onneksi mies sheivaa alapääni näin raskaana ollessa. Kuolisin, jollei sille tehtäisi mitään. Jalkoväli hikoilee nyt ihan tarpeeksi muutenkin. Itse en ala todellakaan säheltämään...



Jestas tuon kutinan kanssa. Pääsen loppuviikosta neuvolaan ylimääräiselle käynnille. Terkka haluaa mitata verenpaineenkin. Kyseli, onko pää ollut kipeänä, kun valittelin kutinaani...ei kait kutina liity myös toksemiaan? Raskaushepatoosiin nyt ainakin. Teen kohta ennätyksen näiden neuvolan konsultaatiosoittojen kanssa...



Ms Cruiser: anteeksi, mutta nauroin täällä ihan kippurassa tuolle sinun jutullesi siitä anopin pesemästä paidasta :-) Kykenin sieluni silmin näkemään tilanteen...Tuosta koiran teille tuomisesta piti vielä kommentoida, että aikas ärsyttävää on ja varmaan sanoisin jo suorat sanat tai sanoisin, että koira voi tulla, mutta joutuu olemaan parvekkeella ;-)...on tuo minunkin anoppini käytös välillä vähän omituista, mutta muutamalla kunnon riidalla ja jokus jopa kuukausien mököttämisellä olemme saaneet hänen tempauksensa kuriin...vuosia anopin kouluttamiseen on kylläkin tarvittu (jo avoppi ajoista lähtien lähtien olen tuota otusta " kouluttanut" ) ...enkä minäkään häneen lastenvahtina luottanut silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt lapset voivat hänen luokseen jo mennäkin, kun tiedän, etteivät suostu ihan mihin tahansa kun ovat jo niin isoja.



Nyt alkaa mennä hermo anoppiin taas kerran kun hän on ottanut asiakseen katsella meille uutta asuntoa/taloa...joka viikonloppu hän yrittää tyrkyttää meille toinen toistaan kamalampia vaihtoehtoja. Sanoinkin hänelle jo, että jos antaa rahaa, muutamme vaikka kartanoon asumaan...ei sitten pälähdä päähän, että tämän tilanahtauden kanssa on nyt vain elettävä muutama vuosi, kun emme ole halukkaita ottamaan mitään megalainoja...



Kanelisokeri 35+2

Se olisi täydet 37 mittarissa. Aattelin kokeilla sitä yhtä ässää... Mutta mutta, juuri aloitin yhden lääkevoiteen käytön, jota pitää käyttää viikko, eikä saisi käyttää imettäessä! Voi perjantai! Ei kyllä viikkoa viitsis enää pantatakaan. Jos nyt jotain tapahtuu, niin täytyy varmaan sairaalassa laittaa hoitsut kysymään lääkäriltä, että voisinko kuitenkin tuon voiteen käyttää, kun sitä tulee tosi pienelle alueelle.



Yöt on menny ihan plörinäksi. Viime yönä valvoin 3 tuntia, kun esikoinen huusi jos mitä vähän väliä, ja sitten minä ravasin vessassa koko ajan. Tunnin välein saa herätä vessaan :( Lisäksi sen verran tuli supistuksia (ei pahoja), että pari kertaa oli vatsakin löysällä.



Nyt on ollut sen verran hiljaista masussa, että taidan rauhoittua etsimään liikkeitä.



Alia ja pikkuoravat rv37+0

olikos täällä muita joilla tullut sitä lapsivettä osissa?



täällä tuli äsken sellanen puoli desiä ehkä.soitin synnärille ja sanoi että jos ei tuu enempää tai ei ala supistella ja vauva liikkuu, ni ei vielä tartte lähtee. matkaa kun on melkein 100 kilsaa.



niin nyt kun tietäisi että voiko olla ihan mitätön lorahdus vai tuleeko ne loput aina jossain vaiheessa heti kohta?? sitä ootellessa...



viisaita neuvoja otetaan vastaan...



terv ellu ja masukki rv 36+3

(.) ei uutta,alkaa ison masun kanssa olo olla jo väsynyt. Kiukuttaakin kaikki asiat ja jatkuva siivous kun kerralla ei kaikkia jaksa :(

Huomenna olisi neuvola joten siitä myöhemmin...



Vauvan tavarat alkaa olla laitettu suurinpiirtein,jotain pikkuhankintoja pitäisi käydä ostelemassa. Huomenna vaihtuu viikot joten taidan jo myös haaveilla kolmesta ässästä pikkuhiljaa :)



-kisupikkukuu 35+6-