Onko ketään...
Joka on kotiäitinä, vaikka lapset on jo hieman isompia? lähempänä kouluikää?Tai kouluikäisiä?
Meidän perheessä on tullut harkinnan alaiseksi, että jos jäisin kotiäidiksi, lapset 6 ja 8 vuotiaat. Kyllä varmaan miehen palkalla pärjäisi..Mutta tuntuu että onko seihan hullua.Elämä on yhtä oravanpyörää, aamulla 7 jälkeen lähdetään ja 6 maissa tullaan, sitten ruoka ja nukkumaan...Se mitä lopulta palkasta jää käteen ei ole niin ihmeellistä etteikö siitä voisi luopua ja antaa lapsilleen aikaa ja tehdä töitä sitten myöhemmin? Onko kenelläkään vastaavaa käynyt mielessä?
Kommentit (8)
Meillä on 10v ja 7v lapset ja olen ollut kotona esikoisen syntymästä lähtien. Mielestäni koululaiset tarvitsevat äitiä/vanhempiaan koulun jälkeen siinä missä alle kouluikäisetkin. On ollut tosi ihanaa kun ei ole tarvinnut miettiä iltapäivähoitoja eikä sitä, miten järjestää koulujen loma-ajat. Ja lapselle on tärkeää kun pääsee heti koulun jälkeen kertomaan päivän tapahtumat äidille, ja läksyissä on helppo auttaa kun on aikaa kunnolla. Suosittelen lämpimästi kotiin jäämistä, mikäli se vain taloudellisesti on mahdollista! Ja kaikkeahan ei voi rahassa mitata.
Mulla on vielä vuosi siihen, kun kotihoidontuki loppuu. Pärjättäis varmaan ihan hyvin miehen palkalla, kun nytkin pärjätään. Mulla on vakituinen työ, jossa en kuitenkaan viihdy.
Olen nyt jo murehtinut sitä, mitä vuoden päästä tapahtuu. Haluaisin myös olla vielä kotona vuosia ja ehkä joskus tehdä jotain osa-aikatyötä. Muakin hirvittää se oravanpyörään joutuminen ja se, että sitten ei ole paljon aikaa lapsille, omasta elämästä puhumattakaan.
Mutta kun mä mietin sitä, mitä muut (varsinkin vanhempani, jotka eivät todellakaan ymmärtäisi) ajattelee. Pidettäiskö mua laiskana, työtä vieroksuvana ja miehen siivellä eläjänä...
Toivoisin olevani niin vahva, että uskaltaisin tehdä niin kuin itsestäni tuntuu hyvältä. Pelkään, että mua pidettäis hulluna, jos irtisanoisin itseni vakituisesta työpaikasta.
Pää hajoo, kun mietin noita asioita... vielä vuosi aikaa ......
en aio mennä töihin ennenkuin lapset on koululaisia, mutta mitä te koululaisten äidit teette päivisin kun lapset on koulussa?? Mä olen helposti tylsyyteen vaipuvaa sorttia ja en usko et jaksaisin olla yksin aamupäivät. Luulenkin että otan hoitolapsia jos saan..
vielä että älä vaan ajattele mitä muut ajattelee vaan tee niinkuin sydän sanoo!!! Mä kun olen niin varma että koti on nyt mua varten, niin ei kyllä kiinnosta mitä muut sanoo! Tai herkkänä ihmisenä tuntuis tosi pahalta jos joku kehtais sanoa että olen miehen siivellä eläjä tai laiska, mutta toivon ettei kukaan sano mulle niin :), koska en ole! Ja tärkeintä on nähdä miten tärkeää on lapselle olla kotona, väkisinkin tulee vertailtua päiväkodissa olevia ja kotihoidossa olevia pieniä lapsia, niin sekin antaa lisäpuhtia kun huomaa sen eron niin selkeästi.
Mitä eroja olet huomannut hoidossa ja kotona olevien lapsien välillä? Ihan uteliaisuudesta kyselen, olen itsekin ajatellut viettää tulevaisuudessa useamman vuoden kotona.
Lapseni ovat 2, 3 ja 5 vuotiaat ja aion olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. Mielestäni maailma on nykyään niin sairas ja ekaluokkalainenkin ymmärtää ympärillään tapahtuvasta niin paljon, että haluan olla vastaanottamassa lapset koulusta.
Kaikki jotka painiskelette tulo-ongelmien kanssa, olen itse toiminut Tupperware-jälleenmyyjänä reilun vuoden ja pystyn olemaan kotona senkin jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu. Miehelläni on ihan normaali palkka. Kokeilkaa ihmeessä jonkin sortin suoramyyntityötä, työaikataulun suunnittelet itse ja saat tuloja senmukaan kuinka paljon teet. Samalla pääset tuulettumaan kotoa, mutta saat kuitenkin olla päivät lasten kanssa.
On mukava kuulla että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Tuntui että teidän viesteissä oli totta joka sana, tuntui kun oisitte minun suulla puhuneet/kirjoittaneet.
Mamabearille: itse herkkänä ihmisenä olen ajatellut juuri samaa asiaa, että mitä muut ajattelee tai pitääkö ne mua laiskana, mutta mä oon nyt yrittäny miettiä sitä niin että se ei vaan yksinkertaisesti kuulu muille. Kyllä ne lopulta huomaa, että jokainen tekee oman ratkaisun oman perheensä hyväksi. :)
Joku kyseli mitä sitten tekee kun lapset on koulussa. Itse olen nyt selän takia vielä pari kuukautta sairaslomalla, joten olen tietenkin ottanut pääasiaksi selän kuntoutuksen, josta toivon jäävän tavan itselleni, esim. kun on vieny lapset kouluun ja eskariin, suoraan lenkille. Sitten teen ruoat valmiiksi/puolivalmiiksi, teen itse leipää, leivon ja siinäpä se aika menee. Itselle jää aina ennen kun lapset tulee juuri mukava kahvitauko.
Mutta mukavaa kevättä meille kaikille!
Lapset ovat 5 ja kohta 3, irtisanoin itseni hiljattain ja otin sukulaislapsen hoitoon että lapsilla olisi edes hieman leikkiseuraa.
Olen ollut yllättynyt siitä kuinka paljon olen saanut tukea eri puolelta päätöksestäni tyyliin " Tätä päätöstä et kadu!Lapset ovat niin lyhyen aikaa pieniä."
Olen ollut pienipalkkaisella alalla, töissä sairaalassa, raskaassa ja vaativassa työssä. Nyt säästän lasten hoitomaksut, pärjäämme yhdellä autolla, koko perhe voi hyvin ja voin vielä olla avuksi sukulaiselleni jonka lapsi välttää päiväkotielämän varhaislapsuudessaan.
Sitä en tiedä kauanko jatkan näin, tuskin ainakaan ryhdyn pysyvästi perhepäivähoitajaksi vaan jossain vaiheessa kun lapset ovat jo isoja koululaisia niin haluaisin ehkä osa-aikatyötä. Tulevaisuutta en jaksa murehtia vaikka totta se on että eläkettä en kerrytä.
Tsemppiä sulle!