Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Elämäni 6. keskenmeno alkoi juuri

01.10.2006 |

Miten tästä selviää järkeään menettämättä?



Tutkimuksissa ollaan mutta hyytymistekijöissä ei ole mitään vikaa. Kromosomitulokset eivät ole vielä valmiit. En tiedä onko edes muita syitä mitä lähteä etsimään... no, ehkä se selviää jälkitarkastuksessa.



Onneksi on maailman ihanin esikoinen ja näköjään myös ainokainen, vuoden ja kahden kuukauden ikäinen tytär. Ilman häntä en jaksaisi.



Ehkä tämä tästä. Nyt on asennoiduttava siihen että olemme kolmehenkinen perhe. Tällaista venäläistä rulettia en jaksa enää pelata, onnistuu -- ei onnistu.



Tsemppiä muille keskenmenon kokeneille ja surun kanssa eläville!

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni kaksi keskenmenoa takana, enkä tiedä miten seuraavasta selviäisin. Ensimmäistä lasta toviotaan ja pelko lapsettomuudesta kova. Eihän tässä lohduttaa voi mitenkään, itse yritän keskittyä niihin asioihin, jotka elämässä ovat hyvin, vaikka se tuntuu joskus mahdottomalta. Ovatko kaikki keskenmenosi tulleet vasta lapsesi syntymän jälkeen, vai oliko ennen häntä jo keskenmenoja?



Valtavasti voimia ja halauksia sinulle



Pumpsu

Vierailija
2/3 |
02.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se että vastasit viestiini jo lohdutti suunnattomasti!



Mulla oli neljä keskenmenoa ennen tytärtämme ja nyt tämä on toinen hänen jälkeensä. Edellisen km:n jälkeen päästiin tutkimuksiin, mutta nyt näyttää siltä ettei niistä mitään sen kummempaa selviä. Ellei tosin kromosomeissa ole jotain vikaa. Oli miten oli, me ollaan miehen kanssa kerta kaikkiaan niin loppu ettei tätä touhua enää jaksa.



Jos tyttöä ei olisi, jatkaisin yrittämistä. Oman lapsen kaipuu on niin raastava tunne ettei sen kanssa pysty elämään. Jos joku olisi aikoinaan osannut sanoa minulle, että joudun käymään tämän kaiken kauheuden läpi X kertaa ennen kuin saan oman lapsen, olisi kaiken sen kestänyt paljon paremmin.



Lohduttavaa on että mulla kaikki keskenmenot ovat tulleet aika alussa ja menneet ilman mitään toimenpiteitä itsestään kesken. Eli aika " helpolla" olen selvinnyt.



Toivon sinulle Pumpsu kovasti onnea ja voimia yrittämiseen. Kyllä teidätkin vielä palkitaan omalla lapsukaisella. Siihen on vain uskottava!



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
04.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurimmat pahoitteluni kaikille keskenmenon kokeneille.



Minulla on ollut 6 keskenmenoa, eikä yhtään lasta. Viimeisin synty rv 18+4 sunnuntai iltana. Asia on todella rankka/vaikea ja siitä ei ole helppo puhuakkaan, mutta kun neuvola tätikin alkoi, että miten me selvitään niin me ollaan mieheni kanssa sitä mieltä, että paremmin keskenämme saadaan asia käsiteltyä kuin, että lähdetään jaarittelemaan ja arvailemaan syitä muiden kanssa.

Meidän aikaisemmat 5 keskenmenoa on tullut ennen 12 rv:tä. Meistä on otettu kaikki kokeet verestä 3 kertaa ja kohtu tähystetty kerran, mutta vastauksia ei vaan ole löytynyt.



Olemme tulleet mieheni kanssa siihen tulokseen, että meillä on muuten kaikki hyvin niin tämän lapsi asian kanssa kokeillaan meidän jaksamista yhdessä. :)



Ainoa mitä voi toivoa, että joskus se aurinko paistaisi meidänkin " risukasaan" :)