Yhden syyskeijun kertomus lisää

Rv 41+3 sunnuntaina 24.9.2006 kuudelta (18.00) alkoi supistukset, kun saunaa aloin lämmittämään. Siinä pojan ja miehen kanssa saunoimme ja supistukset onneksi tulivat koko ajan pontevimmiksi. Pohdimme sotasuunnitelmaa, lähinnä aikatauluja, koska napakoita supistuksia tuli 3-4 minsan välein, mutta ne eivät olleet sietämättömiä, joskin kivuliaita kyllä. Päätimme nukuttaa pojan ensin ennen lähtöä sairaalaan, koska nukkumaanmeoaika oli jo niin lähellä (tunnin päästä). Naapuri kävi tässä välissä meillä ja selitimme pojalle, että isi vie sinut nyt nukkumaan, mutta sitten me lähdemme hakemaan vauvaa ja naapuri tulee sinun kaveriksi tänne kotiin nukkumaan. Aamulla sitten heräät täällä naapurin kanssa.



Ysiltä poika nukahtikin. Mie vietin odotellessa aikaa suihkussa. Ja heti kun poika oli nukahtanut, soitimme naapurin alas meille ja soitimme doulalle, että lähdemme nyt kävelemään sairaalaan, meillä menee 3 varttia, eli nähdään kymmeneltä. (Asumme ihan sairaalan lähellä, eli normaalisti vartin kävelymatka.)



Olimmekin sairaalassa vartin yli sovitun ajan, koska supistuksia tuli nyt 2-3 minuutin välein ja matka kesti ennakoitua kauemmin. Edelleenkään kivut eivät olleet pahat ja harmittelin, että joudutaan ehkä vielä kotiinkin tässä. Eikö mitä, paikat olivat auki 5-6 senttiä ja vedet lähtivät siinä vastaanoton käyrällä. Siirryimme saliin, jossa doula ja mies alkoivat heti täyttää allasta. Tässä vaiheessa jo sattui ja supistuksia tuli todella tiheään. Ennen allasta tarkistettiin kohdunsuun tilanne, 6cm. Ei kun altaaseen, joka tuntui ihan taivaallisen ihanalta syliltä. Supistuksetkin olivat siellä siedettäviä. Ehkä viiden supistuksen jälkeen alkoi kakattamaan. Doula naurahti, että kakkaa vaan, niin me ongitaan sattumat pois. Ei tullut kakkaa, mutta nousin supistuksen jälkeen pois altaasta ja menin nopeasti vessaan kokeilemaan tulisiko kakka siellä. Ei tullut.



Kätilö pyysi mut istahtamaan synnytysjakkaralle joskus yhdentoista jälkeen ja tarkisti kohdunsuun tilanteen. Täysin auki, ponnistusvaihe saattoi alkaa. Tässä kohden tuli yhtäkkiä ihan sees kymmenminuuttinen(tai minuuttinen tai varttinen, hetki oli ihmeen rauhaisa ja ajaton, en ole varma sen todellisesta kestosta), jolloin ei ollut kipuja eikä supistuksia. Istuin jakkaralla ja nojasin mieheen ja rupattelimme mukavia doulan ja kätilön kanssa. Jotain hempeiltiin, että kohta vauva on täällä ja muuta pehmoista.



Sitten aloimme ponnistelun ja alussa ponnistelin kovin varovaisesti. Mua vähän arastutti ponnistuttaa, koska ekassa synnytyksessä tuli paha 3. asteen repeämä. Lopulta lisäsin tehoja ponnistuksiin kätilön, doulan ja miehen kannustamana. 12 minuutin ponnistelun jälkeen noin puoli kahdeltatoista ihana lapsemme syntyi. Voi onnea!



Lapsi on ihan samannäköinen kuin isoveljensä vauvana, meinaan kutsua häntä välillä pojan nimellä. Lapsi kun on vielä tyttö, niin eihän se passaa.



Synnyksen kestot vielä 1. vaihe 5h 26min, 2. vaihe 12 min, ja 3. vaihe 45 min. Tyttö oli kooltaan 3725 g, 51 cm ja 36,5cm.